Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska viimeksi olet mennyt soittamaan naapurin ovikelloa pyytääksesi lainaksi jotain puuttuvaa ruokatarviketta?
23.07.2022 |
Tai toisinpäin. Vai tehdäänkö tuota enää lainkaan tänä päivänä? 1970-luvulla se oli aivan yleistä.
Kommentit (26)
En koskaan ja toivon, ettei kukaan tule minun ovelle. Kaupat on joka päivä auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Naapuri kävi kysymässä meiltä jotain muistaakseni vuonna 1997. En enää muista, mitä. Ehkä sokeria leipomiseen.
En koskaan. Eikä kotonakaan aikoinaan noin toimittu koskaan. Kumppanin kotona taas oli ollut ns. "normaalia" moinen.
Joku uusi naapuri lainasi meiltä erästä kodintavaraa heti kun muutti taloon.
En koskaan ja ikää on päälle 40 v. Naapurista olen lainannut mm. rakennus-/maalaustelineitä ja naapuri meiltä peräkärryä.
Mitään sokeria en kyllä lähtisi naapurista lainaamaan kun kauppaan kuitenkin aina pääsee. Eri asia, jos asuttaisiin aivan maalla kymmenien kilometrien päässä kaupoista.
Tuo on hyvä tapa tutustua naapureihin. Opiskeluaikoina naapurisolun tyttö soitti sunnuntaiaamuna kelloa ja kysyi olisiko hammastahnaa lainaksi. Pyysin sisään ja sanoin että kyllä me sinulle tahnat löydetään. Ja löydettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan, mutta pienenä naisena olen pyytänyt kyllä muutaman kerran kantoapua naapurin mieheltä painavien juttujen kanssa.
Aamustondis päällä yleensä menen lainailemaan milloin sokeria kahviin ja milloin kahvia. Shortsit jalassa pelkästään näin helteillä. Yleensä naapurin naiset huudahtavat 'senkin sika!' ja vetävät oven pikaisesti kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten pyysin sokeria. He puolestaan ovat pyytäneet mm. leivinjauhetta. Kiva kun ei kesken leipomisen tartte lähteä kauppaan.
Yksi naapuri lainasi kerran rullan vessapaperia, toinen pari kananmunaa. Nämä silloin, kun kaupat eivät olleet sunnuntaina auki. Kummatkin naapurit vielä toivat tilalle lainaamassa tuotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän talossa asui yksi nainen joka humalassa ringitteli ovikelloa ja pummasi tupakkaa. Huusin hänelle kerran täysiä, että mene kioskille ostamaan. Eipä ole enää näkynyt meidän ovella.
En koskaan! Olen ilman tai menen kauppaan ostaa mitä puttuu.Onhan noita napureita vuosien saatossa ollut, rahan lainaajia,sokerin ties mitä.Paras oli nainen. Huomattavasti itseäni nuorempi.Pyöritti oiken minua,kun olen lian empatinen ja hyvä uskoinen: Soitti hei tule kahville,olen ysinäinen ja lapset kamalia.Asuimme sama rappu..eri kerrokset. No sanoin joo. Pian soitti udestaan minulla ei kahvia tuotko,Minä en sitten juo kuin Juhla-Mokaa. Oneksi muutti pois.Päätin kaikille sanon ei rahaa lainata.Tai sitä mitä pyytävät,sanon ei ole ja en jaa enää puhelin numeroa.Enkä luo enää kontaktia ihmisiin että kutsuisin kotini tai menisin itse kerrostalo napuristo kahville.Ehdotan kävelyä,vaikka kahvilaan ja jokainen maksaa kahvinsa itse!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana yks saman talon tyty tuli illalla pimputtaa kelloa ja kysy, et voisko lainata läheisyyttä? Oli kuulemma lopussa. Lupas vielä maksaa takas.
Yhdessä ollaan vieläkin <3
Nykyään on niim paljon kauppoja ja ne on auki niin myöhään, että tollaselle lainaamiselle ei enää ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana yks saman talon tyty tuli illalla pimputtaa kelloa ja kysy, et voisko lainata läheisyyttä? Oli kuulemma lopussa. Lupas vielä maksaa takas.
Yhdessä ollaan vieläkin <3
Yök, mikä tarina. Vaikka keksitty olikin.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten pyysin sokeria. He puolestaan ovat pyytäneet mm. leivinjauhetta. Kiva kun ei kesken leipomisen tartte lähteä kauppaan.
Miten niin kesken leipomisen?? Kummallista, todella outoa.
Eikö jokainen joka ryhtyy leipomaan, tai ruuanlaittoon, ota tarvittavat aineen pöydälle.
Eikä aloita mitään jos jotain puuttuu.
Meillä on tällainen viiden perheen rivitaloyhtiö. Kaikki pihahommat yms hoidetaan kimpassa. Jos jotain puuttuu tai jossain tarvitsee apua, voi mennä kenen vaan ovelle. Usein iltaisin päädytään kaikki istumaan kahville ulos ja vaihtamaan kuulumisia.
Saatetaan myös pistäytyä toistemme luokse kuulumisia vaihtamaan ihan muuten vaan. Tää ois varmaan introverttien painajainen :D
En koskaan, lapsuudessa äiti joskus lainasi naapureilta jotain tai naapurit meiltä. Jos multa jotain puuttuu, se on aina joku erikoinen tuote, jota ei varmaan kellään ole aina kaapissa, joten mieluummin lähden kauppaan, kuin menen naapureilta kyselemään.
Minä en koskaan ole lainannut naapurilta mitään (olen ihmisenä sellainen että mikään ei lopu yllättäen joten ei olenollut tarvetta).
Naapurille lainaisin viimeksi keväällä kun oli koronassa eikä päässyt hakemaan kaupasta mitä tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana yks saman talon tyty tuli illalla pimputtaa kelloa ja kysy, et voisko lainata läheisyyttä? Oli kuulemma lopussa. Lupas vielä maksaa takas.
Yhdessä ollaan vieläkin <3
Ihana tarina!
Alue: Aihe vapaa
En koskaan. Joskus lapsena tosiaan 70-luvulla muistan menneeni hoitotädin kanssa naapuriin lainaamaan kulhoon oliko se nyt sitten jauhoja vai sokeria.