Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan lukenut pimeyden ytimessä?
22.07.2022 |
Kertoo siis tuosta tor verkosta.. huumekaupasta ja lasten hyväksikäytöstä. Uskaltaakohan tuon lukea? Ei ehkä mitään keveintä lomalukemista kuitenkaan
Kommentit (48)
Malinin uusi kirja vaikuttaa myös kiinnostavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjaa pitkälti yli puolivälin, mutta siitä puuttui minun mielestäni konkretia. Olisin halunnnut enemmän verisiä / saastaisia yksityiskohtia. Kirja on kirjoitettiu liian varovaisesti yleisellä tasolla jotta ei paljasteta mitään mistä joku voisi joutua vastuuseen ja alkoi olla tylsää toistoa.
Ei tuo minusta mitenkään pelottava ole. Osan jutuista olen jo uumoillutkin, eivätkä loputkaan yllätä ja mukana on varmaan myös mielikuvituksen tuotetta.
Minusta käsittämättömintä ja sietämättömintä on tämä jeesustelun määrä! Ettei kestä lukea tai voi ymmärtää pahuutta! Ihan varmasti jokainen tietää mihin kaikkeen ihminen pystyy. Ja jos kaikki vaan lässyttävät ja *suojelevat itseään*, on meillä kasvava joukko pedareita ja muita sekopäitä täysin pitelemättömissä, koska heitä ei todellakaan haittaa tai paina mikään.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Tutkijahan joutui itse turvautumaan traumaterapiaan tutkimuksensa johdosta. Jokainen voi siis arvata, millaisia jälkiä ihmiseen jättää, jos on joutunut olemaan siellä kameran toisella puolella uhrin asemassa 4-vuotiaana.
Itse olen kokenut varhaislapsuudessa joitakin tuossa kirjassa kuvailtuja erittäin pahoja asioita ja kyllä se ihmiseen pysymättömän jälkensä jättää, on erittäin vaikeaa yrittää luottaa ihmisiin ja psyykeen kanssa on ollut aina ongelmia.
Veikkaan että myös tänä päivänä tuota toimintaa harjoitetaan tietyissä suljetuissa piireissä varsin organisoidusti. Pahantekijät osaavat kyllä pelata tuota peliään erittäin taitavasti ainakin nuorempien lasten kanssa. He tietävät mistä naruista ohjailla ettei asiat koskaan tulisi ilmi ja tarjota lapsille/nuorille pahuuden vastapainoksi kaikkea mahdollista mukavaa, ilmeisesti sekoittaakseen lapsen mielen niin, ettei hän olisi enää varma, onko kyseessä lopulta hyvä vai paha ihminen ja onko hän vain kuvitellut asioita.
Uskallan väittää, että monet näistä tekijöistä ovat kirjaimellisesti susia lampaiden vaatteissa ja monet luultavasti tänäkin päivänä yhteiskunnallisesti erittäin arvostetuissa asemissa, jopa yhteiskunnan kermaa.
Uhreilla taas menee elämä myöhemmissä vaiheissa valitettavan usein "penkin alle" tavalla tai toisella, mikä on äärettömän surullista, koska he eivät lähtökohtaisesti ole tehneet mitään pahaa tai väärää. Useimmilla kuitenkin muistot alkavat puskea pintaan vasta vuosia-tai jopa vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen, yleisimmin teini-iässä tai varhaisaikuisuudessa ja moni kokee asioiden nostamisen liian tuskalliseksi tai myöhäiseksi.
Mielestäni ulkopuoliselle oikea tapa ei kuitenkaan ole ummistaa silmiään yhteiskunnassa ilmenevältä pahuudelta. Terveen aikuisen ihmisen täytyy uskaltaa kohdata totuus elämästä ja yhteiskunnasta kaikessa sen kauneudessaan ja kauheudessaan, mielestäni muu on hieman selittelyä tai jopa pelkuruutta, uppoutumista omaan mielikuvitus onnenkuplaansa. Yleensä ensi shokin jälkeen ainakin puhdassydämisillä ihmisillä alkaa heräämään myös polttava tarve ja halu tehdä jotakin tällaisen pahuuden kitkemiseksi ja vasta silloin alamme olla sillä tiellä, joka voi viedä meitä yhteiskuntana eteenpäin.
Jos taas kaikki kääntävät selkänsä tai vetoavat omiin vaikeuksiinsa ja pyrkivät sulkemaan mielestään kaikki tällaiset pahuudet, se on kuin antaisi tällaiselle toiminalle vapaat kädet rehottaa.
Kaikille entisille lapsiuhreille uskallan antaa yhden neuvon: pyri antamaan anteeksi pahantekijällesi, vaikka se äärimmäisen vaikeaa onkin ja vie varmasti vuosia. Sinun ei tarvitse tietenkään tehdä sitä olemalla yhteydessä pahantekijääsi, vaan pelkästään oman mielesi tasolla. Jos et kykene antamaan anteeksi, myrkytät vain hiljalleen oman sielusi pohjattomalla katkeruudella, ahdistuksella ja vihalla, joka väistämättä säteilee myös sinun omaan elinympäristöösi.
Erinomainen kommentti.
En ymmärrä miten se terapeutti ei "pystynyt" kuuntelemaan niitä juttuja ja psykiatrinen sairaanhoitaja meni hysteeriseen tilaan? Ei mitään ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten se terapeutti ei "pystynyt" kuuntelemaan niitä juttuja ja psykiatrinen sairaanhoitaja meni hysteeriseen tilaan? Ei mitään ammattitaitoa.
Ei ammattikaan kaikelta suojaa, vaikka osaakin tarvittaessa etäännyttää itsensä asiasta. Kyllä se vaatii erityisen kovaa psyykettä, että työkseen noita selvittää.
Mm.youtuben- ennakkokatselijat/moderoijat kärsivät usein ptsd:n kaltaisista oireista kun altistuvat suodattamattomalle videovirralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten se terapeutti ei "pystynyt" kuuntelemaan niitä juttuja ja psykiatrinen sairaanhoitaja meni hysteeriseen tilaan? Ei mitään ammattitaitoa.
Ei ammattikaan kaikelta suojaa, vaikka osaakin tarvittaessa etäännyttää itsensä asiasta. Kyllä se vaatii erityisen kovaa psyykettä, että työkseen noita selvittää.
Mm.youtuben- ennakkokatselijat/moderoijat kärsivät usein ptsd:n kaltaisista oireista kun altistuvat suodattamattomalle videovirralle.
Jonkun tapahtuman näkeminen videolta on vähän eri asia kuin pelkän kertomuksen kuuleminen.
Kyllä. Kasvissyöjänä pystyy edes jonkin verran kärsimystä ehkäisemään. Siitä tulee hyvä mieli kun tietää tehneensä edes jotain eikä vain elele omassa kuplassaan välittämättä muiden kärsimyksistä.