Haluaisin puhua siitä, kuinka nuoria sairaanhoitajaopiskelijoita kohdellaan

Sinne vaan peppua pesemään.

Ai pelkästään sh opiskelijoita? Kyllä se on monella alalla sama juttu. Nuoria kyykytetään, mutta tämä on ollut AINA.

Tässä on tosin paradoksi, koen että opinnot tuo niin vähän tietotaitoa että monet oppisivat töitä tehden parissa kk saman. Itsetunto nolla, joillakin innostus nolla, siihen yhdistettynä nuoren minä tiedän kaiken kun olen valmistunut aika vaikea yhtälö kaiken kaikkiaan.

Todellakin, juuri tänään puhuin tästä. Kohdellaan kuin sontaa, ei opeteta mitään ja vaikka menet tekemään elämäsi ekaa harkkaa hoitotyössä, sun oletetaan osaavan kaikki jo valmiiksi. Kiusataan, haukutaan, alistetaan, latistetaan, ihan järkyttävää kohtelua. Ei voi ymmärtää.

Häipykää jo valittamasta, hoitohenkilöstön valittamisille olen jo immuuni. Osaatteko muuta, kuin valittaa. Puhutte ja kirjoittelette kaiken aikaa siihen tyyliin, kuin itse olisitte virheettömiä ja kaiken tasalla - KOKEMUKSESTA, ETTE TODELLAKAAN OLE AINUTLAATUISIA! Olette työssä, kuten kaikki muutkin työssäkäyvät ihmiset, sillä erotuksella, että ne kaikki muut eivät valita vuodesta toiseen, kuinka helvetin huonosti kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sit ne nuoret vaan ovat sellaisia, että heitä ei ole kotona kasvatettu lainkaan, vaan kaikki on aina saatu päänsilityksen kera.

Lumihiutale herkkä leijuu

Itselläni alkoholistivanhemmat, joilla mielenterveysongelmia. Luunappeja sai silittelyn sijasta tai sitten suoraan turpaan.

Ap

Ikävä juttu. No, tee sinä paremmin, hanki ammatti ja hoida perhe hyvin.

Sitähän minä teen. Perhettä en aio hankkia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai pelkästään sh opiskelijoita? Kyllä se on monella alalla sama juttu. Nuoria kyykytetään, mutta tämä on ollut AINA.

Tässä on tosin paradoksi, koen että opinnot tuo niin vähän tietotaitoa että monet oppisivat töitä tehden parissa kk saman. Itsetunto nolla, joillakin innostus nolla, siihen yhdistettynä nuoren minä tiedän kaiken kun olen valmistunut aika vaikea yhtälö kaiken kaikkiaan.

Sen takia opintoihin niitä harjoittelujaksoja kuuluu. Jotkut vain kuvittelevat, että nuori tulee silloin työntekijän roolissa sinne ja hänen tulisi osata kaikki valmiiksi.

Ap

Ei tarvitse edes olla nuori, nelikymppistä harjoittelijaa voidaan kohdella yhtä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien hoitajien käytös on usein ihan järkyttävää.

Ei ihme, että niin moni nuori vaihtaa alaa.

Sitten nämä samat simputtajat valittaa resurssipulasta.

Tämän epäkohdan korjaa palkankorotukset ?

En usko. Työmies on ns.palkkansa ansainnut , ei siitä tuon enempää.

On hyvä, että epäkohtia tuodaan esiin . Niille pitää myös tehdä jotain esim.korjata. Hoitoala ampuu valitettavasti itseään nilkkaan sitä mukaan kun työolojen, esimiesten, sairaala ym.hierarkian mädännäisyys tulee julki. En tarkoita, että pitäisi vaieta, mutta kuka hakeutuu alalle jolla on v*ttumaista työskennellä.

Paljon vaikuttaa myös opiskelijan oma asenne, miten jakso menee. Aina ei henkilökemiat natsaa ja ohjaajana se on ymmärrettävä ja jättää taka-alalle. Joutuu kyllä itsensä kanssa kamppailemaan, jos opiskelija nakkelee niskojaan ja sanoo ettei potilasta suihkuta, koska on jo kerran harkassa suihkuttanut jonkun tai syöttänyt tms. Pyöritellään silmiä, ollaan nokkavia ja ilmoitetaan heti kättelyssä ettei ole ominta alaa, vaan tähtää lääkäriksi. Jos opiskelija mieluiten istuu kansliassa tai kahvihuoneessa puhelimensa kanssa ja räplää sitä myös kuntoutuskokouksessa. Sitten on helmiä, joita ohjaa mielellään. On riittävästi nöyryyttä ja yhteistyötaitoja ja aktiivisuutta. Näistä jää mukava muisto ja pyydetään keikalle tai kesäsijaiseksi. Tunne hyvästä harkkajaksosta jää sekä opiskelijalle, että ohjaajalle. Sitten on vielä opiskelijat, jotka tulevat Suomeen opiskelemaan täysin kielitaidottomina ja opiskelu on englannin kielellä. Usein aivan ihania ihmisiä, mutta miten ohjaat, kun kielitaitoa ei ole. Englanniksi en ohjaa, koska oma kielitaito ei riitä ja koska suomeksi on harkat tarkoitus käydä myös koulun puolelta. Usein koulun tavoitteena onkin että harkka on lähinnä kielikylpy. Omista harkka-ajoista on jo 30 v, mutta muistan miten arka ja jännittynyt olin. Myös valmistumisen jälkeen olin epävarma ja vaadin itseltäni enemmän kuin mihin rahkeet olisi riittänyt. Olin myös herkkä toisten sanomisille ja jotkut kyllä oikeastikin kyykyttivät. Nämä muistaen pidän huolen, ettei kukaan ohjaamani opiskelija joudu minua pelkäämään ja saa mahdollisimman hyvän oppimiskokemuksen

Tuon takia en valmistumisen jälkeen harkinnutkaan meneväni sairaalaan töihin. Karmeita akkoja osastot täynnä.

Olen alanvaihtaja, 17-vuotta ollut toisella alalla. Nyt ensimmäisen vuoden sh-opinnot takana. Ihan hirveästi jännittää tulevat harjoittelut ja mietin paljon, oliko sittenkään fiksu päätös lähteä hoitoalalle. Ensimmäiset harjoittelut menneet tosi hyvin, ohjaajiksi ovat osuneet kyllä aivan loistavat hoitajat. Mutta, näissä harjoittelussa on tullut vastaan kyllä sellaisiakin sairaanhoitajia, joille opiskelija on ihan ilmaa ja ollaan jopa ilkeitä. Jännittää, kun alkuvaiheen harjoittelut ovat takana, että pärjääkö tällä alalla, osaako riittävästi ennen seuraavaa harjoittelua. Olen luonteeltani kiltti ja tunnollinen, pitäisi olla lisää kovuutta ehkä. Mietin välillä, mitä muuta voisi sh-tutkinnolla tehdä, jos näyttää siltä, että valmistuessa työolot ovat ihan surkeat. En haluaisi hukata aikaa ja rahaa 3,5 vuotta todetakseni, että hoitoala pitäköön tunkkinsa.