Yksin asuvat, joita yksinäisyys ei muuten kovasti vaivaa, niin tuleeko teille sellainen lamauttava yksinäisyyden tunne sen jälkeen,

Ei, koska minulla on 2 kissaa. Mutta jos olen monta päivää ilman että juttelen kenellekään, alan ahdistua.

Tiedän täsmälleen tuon tunteen minkä AP kuvailit!

Asun yksin ja olen sinkku. Minulla tulee usein tuollainen surullinen ja yksinäinen olo reissun jälkeen tyhjään kotiin tullessa, jos ollaan esim. asuttu samassa mökissä tai asunnossa ystäväporukalla monta päivää.

Normaalielämässä en kovin usein koe yksinäisyyden tunnetta.

Todellakin tulee. Ihan kuin olisi ollut lomilla ja palaa takaisin vankilaan

Nyyh

Ei, kun tulee sellainen helpotuksen tunne, että nyt saa olla rauhassa kotona.

No tuota... mä en käy missään reissuissa, enkä vietä aikaa minkään porukan kanssa. Koskaan. En halua, olen paljon mielummin yksin, aina.

Itse olen aina tyytyväinen kun pääsen laumasta omaan rauhaani. Vaikka olisi ollutkin periaatteessa ihan siedettävää.

Ei tule. Olen introvertti ja vaikka välillä onkin ihan hauskaa olla muiden ihmisten kanssa, silti väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä nopeasti ja on ihanaa olla kotona yksin. 

Porukkareissun jälkeen kotiinpaluu on ihanaa, varsinkin jos on monta päivää ollut reissussa. Rauha ja seesteisyys valtaa mielen. Pidän kyllä porukassa reissaamisestakin mutta välillä tuntuu että se tunne kun reissulta sitten palaa kotiin on eittämättä yksi superhyvänkin reissun suurimmista kohokohdista. Jo melkein pelkästään sen takia kannattaa välillä lähteä reissuun :-)

Reissaan yksin, en koskaan missään porukassa.

Mitä siihen tulee, että on tullut vietettyä aikaa isomman porukan kanssa esim. festarit tms, päin vastoin sitä on niin onnellinen ja kiitollinen kun pääsee kotiin ja rauhaan.

Tykkään kovasti olla toisten kanssa silloin kun se minulle itselleni sopii, kaipaan kuitenkin rauhoittumisaikaa yksin sen jälkeen, niin paljon introvertti olen. Vie paljon voimia olla isossa porukassa, sen huomaa sitten jälkeenpäin. Takki on tyhjä ja akut on ladattava, yksin.

Sama työpäivän jälkeen. Olen hyvinkin läheisessä ihmissuhdetyössä jossa päivän aikana kohtaan hyvin erilaisia ihmisiä ja joudun suhtautumaan hyvinkin erilaisiin elämäntilanteisiin. Se vie myös paljon voimia ja oma aika työn jälkeen on todella tärkeää. Siksi viiihdyn sinkkuna. 

Tiedän tunteen. En ikinä ole saanut miettimälläkään selväksi, mistä tunne kumpuaa. Onko se neurologista, psyykkistä, jokin yliaktiivisuudesta seuraava "krapula" vai mikä? 

Viihdyn oloissani, pääosin, mutta viihdyn myös ihmisten seurassa. Kontrasti yksin kotona on liian suuri ja miksi kivojen tapaamisten tai reissujen jälkeen en haluaisi elää ikävää tunnetta läpi. 

MUlle ei myöskään riitä lohdun sana, että jos on ollut kivaa on ikävän määrä osoitus miten kaikki kannatti kokea.  Se lohdutus ei tavoita tunnetta sisälläni, josta pitää selvitä.

Kyllä tulee ja on tullut ehkä aina.

Se menee ohi päivässä - parissa mutta tiedän ton, se tunne on kamala.

Olen usein pohtinut mistä se johtuu, saamatta siihen vastausta.

Tunne on tullut silloinkin kun reissu ei ehkä ole onnistunut ihan odotusten mukaan, olen ollut väsynyt ja on ollut mukava tulla kotiin ja päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Siitä huolimatta se jäätävä yksinäisyyden ja joku outo tyhjyyden tunne on ollut hetken.

Ei, viihdyn yksin. Mut asun yksin omasta valinnastani, se varmaan vähän muuttaa asiaa.

Ei, en reissaa juuri muiden kanssa, harrastusmatkoilla otan oman huoneen.

Yksinäisyyttä tunnen vain silloin kun muistan että olen menettänyt kissani. Se tuntuu kestämättömän musertavalta. Haluaisin kissan kainaloon. Ei kun kissoja. Kehräystä, puskentaa, feromonien hierontaa lahkeeseen, kiekurahäntä...

Tiedän, tuttu tunne.

Eteenkin eron jälkeen vielä useita vuosia tyhjään kotiin tulo, vaikka vk loppureissulta ystävien kanssa, oli kamalaa. Se tyhjyyden tunne, syvä yksinäisyys. Hyi se oli kamalaa.

Onneksi se meni heti ohi kun arki alkoi.