2,5 kk lapsen kanssa lomalla

Vierailija kirjoitti:

Sun tehtävä on kasvattaa se lapsi. Aloita heti tänään, olet jo vähän myöhässä. Ei lapsi sanele että pelaa koko kesän kotona.

Ilman kännykkää kaipaa aktiviteettia ihan jatkuvasti. Pääsen helpommalla näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tehtävä on kasvattaa se lapsi. Aloita heti tänään, olet jo vähän myöhässä. Ei lapsi sanele että pelaa koko kesän kotona.

Ilman kännykkää kaipaa aktiviteettia ihan jatkuvasti. Pääsen helpommalla näin.

Anna lapsi huostaan niin pääset vielä helpommalla. Ja lapsi saa kodin, jossa häntä ei koeta taakaksi ja rasitteeksi. 

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat lapsen pomottaa?

Ei se pomota.

Lomat on vain helpompi valita sen mukaan, mitä lapsi jaksaa ja haluaa tehdä.

Olimme rantalomalla. Oikeastaan olisin halunnut mennä kaupunkilomalle ja kierrellä museoissa.

Tämä sama jatkuu. No nyt päätin, että kun ahdistaa, niin sitten ahdistaa. Lapsi on sen verran iso, että pärjää.

Kyllähän pomottaa, kun taivut lapsen tahtoon vain jotta "pääset helpommalla". Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että olisi mitenkään helppoa, kun valitat, että jatkuva kotona oleminen ahdistaa. 

Lapsella on rajallinen jaksaminen. Ymmärrän sen. Eivät jaksa samalla tavalla kuin aikuiset. Lisäksi kun ei ole kavereita, niin on tylsää.

Ei lapsesta ole mitää vikaa, tavallinen kohtelias lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää ystäviäkään. Olen siis yksin ja lapsi on kavereiden kanssa. Saan kohta paniikkikohtauksia täällä kotona.

Eli ongelma on enemmänkin ystävien puute kuin se, että olisit kiinni lapsessa 24/7? Jos kerran viettää aikaa kavereiden kanssa. Kuulostat masentuneelta. Ehkä keskusteluapu auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

Ehkä mun pitäisi tosiaan tehdä yksikseni asioita, muutaman tunnin retkiä. Poistua kotoa välilä. Kyllä tuo lapsi pärjää ja on kännykät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää ystäviäkään. Olen siis yksin ja lapsi on kavereiden kanssa. Saan kohta paniikkikohtauksia täällä kotona.

Eli ongelma on enemmänkin ystävien puute kuin se, että olisit kiinni lapsessa 24/7? Jos kerran viettää aikaa kavereiden kanssa. Kuulostat masentuneelta. Ehkä keskusteluapu auttaisi?

Niinhän se taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko 2.5 kk lapsen ikä vai loman pituus?

Osaako 2,5kk ikäinen mielestäsi kertoa, mitä haluaa lomalla tehdä? Ap:han sanoi aloituksessa, että on kotona, koska lapsi haluaa. 

Koululaisen kesäloma.

Kyllä me voitaisiin lähteä jonnekin vaikka autolla ajamaan, mutta sitten lapsi pelaa tai on kimpussa, haluaa huomiota.

Voi se olla opettajankin kesäloma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat lapsen pomottaa?

Ei se pomota.

Lomat on vain helpompi valita sen mukaan, mitä lapsi jaksaa ja haluaa tehdä.

Olimme rantalomalla. Oikeastaan olisin halunnut mennä kaupunkilomalle ja kierrellä museoissa.

Tämä sama jatkuu. No nyt päätin, että kun ahdistaa, niin sitten ahdistaa. Lapsi on sen verran iso, että pärjää.

Kyllähän pomottaa, kun taivut lapsen tahtoon vain jotta "pääset helpommalla". Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että olisi mitenkään helppoa, kun valitat, että jatkuva kotona oleminen ahdistaa. 

Lapsella on rajallinen jaksaminen. Ymmärrän sen. Eivät jaksa samalla tavalla kuin aikuiset. Lisäksi kun ei ole kavereita, niin on tylsää.

Ei lapsesta ole mitää vikaa, tavallinen kohtelias lapsi.

Sinähän se tässä olet se joka ei jaksa. Itket, että lapsi vaatisi huomioita. No sellaista on äitiys. Korkea aika sinunkin siihen herätä eikä vain täällä parkua ja laiminlyödä lastasi. 

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

No siinäpä onkin lapselle kiva kesäloma. Yksin hylättynä kännykän kanssa. Lapsi mukaan sinne museoon niin pääsee molemmat pois kotoa. Siitä se mielikin reipastuu kun koko aika ei mene puhelimella. Pätee niin äitiin kuin lapseenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

No siinäpä onkin lapselle kiva kesäloma. Yksin hylättynä kännykän kanssa. Lapsi mukaan sinne museoon niin pääsee molemmat pois kotoa. Siitä se mielikin reipastuu kun koko aika ei mene puhelimella. Pätee niin äitiin kuin lapseenkin. 

Ei lapsi ole niin kiinnostunut museoista. Tykkää pelata ja olla kavereiden kanssa. Kävelee museon läpi ja vinkuu pois. Ei ole kovin rentouttavaa itsellekään olla siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää ystäviäkään. Olen siis yksin ja lapsi on kavereiden kanssa. Saan kohta paniikkikohtauksia täällä kotona.

Eli ongelma on enemmänkin ystävien puute kuin se, että olisit kiinni lapsessa 24/7? Jos kerran viettää aikaa kavereiden kanssa. Kuulostat masentuneelta. Ehkä keskusteluapu auttaisi?

Niinhän se taitaa olla.

Se on kyllä ikävää. Minulla ei ole enää paljon lapsistakaan seuraa, kun ovat melkein aikuisia. Mutta yksin kannattaa mennä käymään sellaisissa paikoissa kuin haluaa, niin ei pää leviä siellä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää ystäviäkään. Olen siis yksin ja lapsi on kavereiden kanssa. Saan kohta paniikkikohtauksia täällä kotona.

Eli ongelma on enemmänkin ystävien puute kuin se, että olisit kiinni lapsessa 24/7? Jos kerran viettää aikaa kavereiden kanssa. Kuulostat masentuneelta. Ehkä keskusteluapu auttaisi?

Niinhän se taitaa olla.

Se on kyllä ikävää. Minulla ei ole enää paljon lapsistakaan seuraa, kun ovat melkein aikuisia. Mutta yksin kannattaa mennä käymään sellaisissa paikoissa kuin haluaa, niin ei pää leviä siellä kotona.

Toisaalta tuosta on kuitenkin seuraa. Yksin voisin maata vain sängyssä kaiket päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

No siinäpä onkin lapselle kiva kesäloma. Yksin hylättynä kännykän kanssa. Lapsi mukaan sinne museoon niin pääsee molemmat pois kotoa. Siitä se mielikin reipastuu kun koko aika ei mene puhelimella. Pätee niin äitiin kuin lapseenkin. 

Ei lapsi ole niin kiinnostunut museoista. Tykkää pelata ja olla kavereiden kanssa. Kävelee museon läpi ja vinkuu pois. Ei ole kovin rentouttavaa itsellekään olla siellä.

Ei, vaan sinä olet liian laiska keksiäksesi lapselle mielekästä tekemistä. Annat kännykän toimia lapsenvahtina, jotta pääset itse helpommalla. Senhän jo itsekin myönsit. Lapsi toivoo oikeasti, että äiti tekisi hänen kanssaan jotain kivaa, mutta äiti ei viitsi, koska mammapalsalla valittaminen on kivempaa. Sääliksi käy lapsesi. 

En ole ensimmäinen enkä viimeinen vanhempi, jonka mielestä lomat lapsien kanssa ovat raskaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää ystäviäkään. Olen siis yksin ja lapsi on kavereiden kanssa. Saan kohta paniikkikohtauksia täällä kotona.

Eli ongelma on enemmänkin ystävien puute kuin se, että olisit kiinni lapsessa 24/7? Jos kerran viettää aikaa kavereiden kanssa. Kuulostat masentuneelta. Ehkä keskusteluapu auttaisi?

Niinhän se taitaa olla.

Se on kyllä ikävää. Minulla ei ole enää paljon lapsistakaan seuraa, kun ovat melkein aikuisia. Mutta yksin kannattaa mennä käymään sellaisissa paikoissa kuin haluaa, niin ei pää leviä siellä kotona.

Toisaalta tuosta on kuitenkin seuraa. Yksin voisin maata vain sängyssä kaiket päivät.

Niinpä. Ja voi lapsenkin kanssa tehdä kaikkea kivaa. Pitäkää vaikka leffailta, pelatkaa lautapelejä, menkää pyöräretkelle tai piknikille tai mitä nyt vaan keksii. Kyllä se lapsikin innostuu jostain, kun puhelimet laitetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko 2.5 kk lapsen ikä vai loman pituus?

Osaako 2,5kk ikäinen mielestäsi kertoa, mitä haluaa lomalla tehdä? Ap:han sanoi aloituksessa, että on kotona, koska lapsi haluaa. 

Koululaisen kesäloma.

Kyllä me voitaisiin lähteä jonnekin vaikka autolla ajamaan, mutta sitten lapsi pelaa tai on kimpussa, haluaa huomiota.

Mikset anna hänen pelata? Jos ei rahasta ole kiinni, niin kyllä itse tekisin lomalla myös itselleni kivoja asioita, eli jos haluaisin lähteä matkalle, miettisin sellaisen matkan, jossa itse voisin nauttia olostani ja koululainen saisi rauhassa möllöttää jos siltä tuntuu. Pelatkoon vaikka sitten ne matkat. Jos loma on 2,5 kk, niin kyllä siitä voi ihan hyvin lohkaista muutaman viikon sinun toiveittesi mukaiseen lomailuun, eli jos haluat lähteä matkalle, niin sitten menette. Joustat vaikka ruutuajan suhteen, jolloin lapsi voi pelata kun sinä nautit olostasi. Esim. ajakaa johonkin kivaan kesäkaupunkiin ja varaa sieltä näköalaristeily järvellä - itse juot vaikka alkoholittoman oluen ja nautit maisemista, ja lapsi voi juoda limun ja pelata jos tylsistyy muuten.

Millaista huomiota hän haluaa kotona? Eikö samaa huomiota voisi antaa reissussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä lasta omasta ahdistuksestasi!

Jätä koululainen pelaamaan ja mene vaikka piipahtamaan sinne museoon.

No siinäpä onkin lapselle kiva kesäloma. Yksin hylättynä kännykän kanssa. Lapsi mukaan sinne museoon niin pääsee molemmat pois kotoa. Siitä se mielikin reipastuu kun koko aika ei mene puhelimella. Pätee niin äitiin kuin lapseenkin. 

Ei lapsi ole niin kiinnostunut museoista. Tykkää pelata ja olla kavereiden kanssa. Kävelee museon läpi ja vinkuu pois. Ei ole kovin rentouttavaa itsellekään olla siellä.

Voisiko häntä kiinnostaa Tampereen pelimuseo? samalla reissulla voi käydä Särkänniemessä ja Näsinneulassa, ja kävellä Pyynikin näkötornille syömään munkkeja. Luulisi, että kouluikäistä voisi jotkut muutkin asiat kiinnostaa kuin vain pelaaminen.

Siis lapsi oli kesäkuussa leireillä ja muutenkin viettää aikaa kavereidensa kanssa? Eihän se sitten ole koko lomaansa sussa ollut kiinni...

Rankkaa on. Loppuisipa tämä jo. Olen kahden lapsen kanssa kotona koko kesän. Toinen lapsista on kehityshäiriöinen ja hänen hoitonsa on vaativaa. Kärsin itse kroonisesta migreenistä. Nykyajan menossa on vikana se, että mitään yhteisöllisyyttä ei ole. Ihmiset yrittävät vain pärjätä yksin. Sukulaiseni matkustelevat ja viettävät elämiensä kesää, mutta eivät ole täällä käyneet tai auttaneet, vaikka olen pyytänyt. No, enää kuukausi jäljellä.