Ihmettelin nuorena miksi minut aina jätettiin, mutten ihmettele enää

Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää kumppaneita, mutta suhteiden ylläpito onkin sitten ollut hankalampaa. Kerta toisensa jälkeen suhteet päättyivät, ja erityisen pikaisesti siinä vaiheessa jos satuttiin muuttamaan yhteen. Ihan tosissani ihmettelin ja surkuttelin aina kohtaloani ja naisten lähtöä, jotka tulivat minulle usein täytenä yllätyksenä. Nyt kun jälkeen päin miettii, niin olin itse aivan järkyttävä kumppani. Duunit olivat sitä sun tätä, jos niitä yleensäkään oli. Olin siis kroonisesti persaukinen. Alkoholi maistui siinä määrin, että vaikka en sitä jatkuvasti käyttänyt, niin saatoin sammua suorilta jaloilta johonkin puskaan, tai tiedottomana kuseksia pisin lattioita. Olin myös mustasukkainen, mutta en sentään fyysisesti väkivaltainen. Sanoin kyllä usein aivan hirveitä kun suutuin. Luonnollisesti itse petin kumppaneitani baarireissuillani ihan surutta, jäin tulematta yöksi kotiin jne. Lisäksi ystäväpiirini koostui tuolloin bodatuista semirikollisista, enkä itsekään ihan pulmunen ole, vaikka ei rikosrekisteriä olekaan. Kun sitten taas kerran eräs erityisen ihana daami otti ja lähti, niin päätin, että seurustelut on nyt seurusteltu, ja olin sinkkuna vuositolkulla. Noina aikoina minulla oli toki paljon kevyempiä suhteita, mutta pidin huolen, ettei mistään tullut liian vakavaa, ja toin sen heti aina ilmi myös toiselle osapuolelle. Näinä vuosina aloin ymmärtää omaa käytöstäni. On se uskomatonta, että pitää reippaasti yli kolmekymppiseksi kasvaa, ennen kuin tajuaa omat perseilynsä. Olin tosiaan aiemmin sitä mieltä, että voi minua raukkaa kun en kenellekään kelpaa.

Nyt olen jo yli nelikymppinen ja seurustellut saman naisen kanssa jo kahdeksatta vuotta. Alkoholia käytän enää vain pari kertaa vuodessa, eikä siihen enää liity mitään örvellystä. Erikoista miten kritiikitön ihminen voi olla omaa käytöstään kohtaan. Tekisi mieli pyytää useammaltakin ex-kumppanilta anteeksi, mutta lienee parasta antaa olla kun ei ole aikoihin muutenkaan nähty. Ihminen voi kuitenkin siis muuttua, tai ainakin pyrkiä muuttamaan käytöstään kunhan kasvaa aikuiseksi.