Elämä on loppujen lopuksi täysin vailla mitään tarkoitusta

Joo, ja sen kun hyväksyy voi elää onnellisena.

Mitä väliä sillä on, onko elämällä mitään suurta objektiivista tarkoitusta? Jos itse teet elämällesi tarkoituksen, niin sitten sillä on tarkoitus. Ei sitä tarvitse odottaa annettavaksi ulkopuolelta.

No tietenkään elämällä ei ole "tarkoitusta". Elämä vaan on.

Elämä on vain peli, mutta kovin vakavasti monet sen ottavat.

Jos noin olisi, mikään ei menisi mihinkään suuntaan. Ihmiskunta ei kehittyisi.

Joku tarkoitus kaikella on.

42

Sielut luovat positiivisia tarkoituksia. Jokainen tietää itse mikä on itselle sopiva tarkoitus ja mitä haluaa tarkkailla, etsiä tai luoda.

Näinhän se on. Vailla tarkoitusta saati sitten järkeä isommassa mittakaavassa.

Elämän tarkoitus pohjimmiltaan on lisääntyminen, ruoan hankinta, jälkeläisten hoitaminen, selviytyminen. Ihminen on yksi eläinlaji. Suurempien ja kehittyneenpien aivojensa ansiosta ihminen on alkanut pohtia, filosofoida, miettiä elämän tarkoitusta jne. Pohjimmiltaan elämä on lisääntymistä. Jo alkeissolut pyrkivät kopioitumaan.

Evoluutio (siis biologia) näkee kuitenkin tiettyä tarkoituksellisuutta lisääntymisessä ja hengissä pysymisessä.

Mutta ei sekään ole mikään sellainen "iso ja veret seisauttava elämän tarkoitus"...

Vanitas vanitatum et omnia vanitas.

Biologian kannalta elämän tarkoitus on lisääntyä. Jos hakee ns. suurta tarkoitusta niin sellaista ei ole. Tiede ei tunne sellaista. Ainakaan nykytiede. Jokainen ajattelee elämän tarkoituksen omalla tavallaan. Minulle elämän tarkoitus liittyy asioihin, joista olen kiinnostunut. Ne tuovat tarkoituksen elämään. Olen kiinnostunut kirjoista, luonnosta, kulttuurista jne.

Elämän tarkoitus on tuoda rakkaus hetki hetkeltä takaisin. Siinä on minusta jo aikalailla hommaa! Moni etsii tarkoituksia jotka ilmenisivät ulkoisesti. Siinä voi kokonaiskuva jäädä.

Näinhän se on. Turhaa ja ilman mitään syvempää tarkoitusta tässä maailmankaikkeudessa. Pieniä onnen hetkiä joiden voimalla jaksetaan eteenpäin. Jos minulta olisi kysytty, ehkä olisin voinut olla olematta. Muu elollinen luonto olisi varmaan kiitollinen jos ei ihmisiä olisi.

Minulla oli tuo vaihe ennen uskoon tuloa.  Elämälle siis löytyi siten tarkoitus. Onhan se tavallaan hyvin outoa että niin harva meistä saa aikaan mitään "suurta", tai edes kohtuullista:).  Kuitenkin jos on saanut elämässä itselleen kohtuu hyvän tilanteen, Saapi olla ihan tyytyväinen ja kiitollinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, onko elämällä mitään suurta objektiivista tarkoitusta? Jos itse teet elämällesi tarkoituksen, niin sitten sillä on tarkoitus. Ei sitä tarvitse odottaa annettavaksi ulkopuolelta.

Tämä. Ahdistaa tajuta että minut tehtiin tyydyttämään toisten tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, onko elämällä mitään suurta objektiivista tarkoitusta? Jos itse teet elämällesi tarkoituksen, niin sitten sillä on tarkoitus. Ei sitä tarvitse odottaa annettavaksi ulkopuolelta.

Tämä. Ahdistaa tajuta että minut tehtiin tyydyttämään toisten tarpeita.

Ja voi kauhia millaisia tarpeita. 

Luulet vain.

Ihmisiä on kuin muurahaisia

Ne loputonta polkuansa taivaltaa.

On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,

Niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.

Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,

Niin kahta samanlaista eipä ois'.

Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,

Häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

Sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

.

Tee kuin saituri, mi aarteen piilottaa.

Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,

Pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.

Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,

Kun suuri aarre sulle suotu on.

Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,

Kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Jokainen elämä on tärkeä.

Jokainen ihminen vain elää hetken sen,

Sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

.

Veikko Lavi