Miten suhtautua lapsen tyttöystävään?
Pojan tyttöystävä on meillä silloin tällöin. Miten hänen pitäisi suhtautua? Pitääkö jutella suoraan, kysellä ja pyytää tekemään? Vai pitääkö olla kuin vierasta ei olisikaan ja kierrättää kysymykset ja pyynnöt pojan kautta?
Jotenkin tuntuu, että teki miten vaan, niin tämä on vähän kankeaa. Joko utelen tai jätän huomiotta. Olemme molemmat vähän ujoja. On siis käynyt niin, että esim. kysyn suoraan, että otatko kahvia ja tyttö ei kehdannut sanoa, että ei ota ja joutui sitten juomaan sen kahvikupillisen, josta ei tykkää. Poika sitten sanoi, että ei tyttö juo kahvia.
Kommentit (31)
Jos ne on teinejä, niin anna heidän olla. Jutustele niitä näitä korkeintaan.
Annat sille likalle kondomipaketin ja sanot, että jos ei poika itte sitä kyrpänsä päälle laita ennen panohommia niin se on tytön velvollisuus varmistaa että kumia käytetään eikä oteta missään vaiheessa pois. Kakaroita kannata vielä liian nuorena tehdä.
Ole vaan onnellinen, että poikasi ylipäätään seurustelee. Kaikki eivät saa kumppania ikinä.
Miten olet suhtautunut lapsen kavereihin? Pitääkö tyttöystävään suhtautua jotenkin eti tavalla (tässä vaiheessa)?
Suutari pysyköön lestissään!Ei kai sitä sulle valittu?Ole normaali.On lapsesi valinta.Sinulla ei siihen sanomista juuta ei jaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samanlainen nuorena, silloinen poikaystäväni äiti istutti minut keittiön pöydän ääreen ja meinasin pillahtaa itkuun kun luulin, että tulee joku kauhea saarna😅 Loppupeleissä ilmoitti vain ystävällisesti, että olet aina tervetullut meille ja haluaisin tutustua sinuun koska teet poikani kovin onnelliseksi ja toivon, että sanot suoraan vaan jos olet jotain mieltä. Se auttoi paljon ja mursi jään😊
Minusta tuo kuulostaa oudolta. Seurustelen miehen, en hänen äitinsä kanssa. En halua suhdetta miehen äitiin. Lisäksi en halua miehen onnellisuuden riippuvan minusta. Enkä myöskään kaipaa anopin lupaa kertoa mielipidettäni.
Oletko pikkasen todellisuudesta irtaantunut??? KUn vakiintuu jonkun kanssa sinä sulaudut uuteen sukuun, silleen se elämässä menee. Luuletko että vuosikymmeniä yhdessä et ole hänen äidin kans tekemisissä????
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen suhtautumaan ihan normaalisti. Samalla tavalla kuin kehen tahansa teillä kyläilevään ihmiseen.
Meillä ei kauheasti kyläile "vieraita" ihmisiä. En nyt tyttöystävään suhtautuisi samoin kuin äitiini tai siskooni. Pojan kavereihin en juurikaan ota kontaktia (yleensä puuhaavat jotain keskenään). Se tuntuisi vähän kylmältä. Eli esim. tyynen rauhallisesti söisin tai kahvittelisin yksinäni, enkä pyytäisi pöytään.
Ketjuun tulleista vastauksista huomaa, että ei ole yhtään helppoa tämä. Teet niin tai näin, niin jonkun mielestä menee pahasti pieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Annat sille likalle kondomipaketin ja sanot, että jos ei poika itte sitä ison kyrpänsä päälle laita ennen panohommia niin se on tytön velvollisuus varmistaa että kumia käytetään eikä oteta missään vaiheessa pois. Kakaroita kannata vielä liian nuorena tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Voisit kertoa, että olet iloinen, että poikasi on löytänyt elämäänsä kivan tytön ja kerrot just hänen olevan aina tervetullut teille. Pitäkää vaikka porukalla joku rento peli-ilta, niin voitte paremmin tutustua toisiinne ja ei tarvi istua pöydän ääressä pönöttämässä, vaan hiljaisuuden voi kätkeä siihen peliin.
Rento peli ilta! Kuulostaa äärimmäiseltä pönötykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Annat sille likalle kondomipaketin ja sanot, että jos ei poika itte sitä kyrpänsä päälle laita ennen panohommia niin se on tytön velvollisuus varmistaa että kumia käytetään eikä oteta missään vaiheessa pois. Kakaroita kannata vielä liian nuorena tehdä.
Joo, ja taivastele vielä, että olisi ollut aikoinaan hyvä, jos tytön vanhemmat olisivat aikoinaan käyttäneet...
Mitä jos tyttöä ei halua? Ei kiinnosta olla pojan äidin seurassa?