Vihaan vauvaa
Vauva sai alkunsa huijauksesta ja nyt olen sen kanssa käytännössä yksin, vaikka minä en ollut edes halukkaampi osapuoli tekemään lasta. Lapsi menee varmasti pilalle, kun koen sitä kohtaan pelkkää vastenmielisyyttä jo raskauden aikana. Isä tekee 15 tuntista työpäivää toisella paikkakunnalla. Tuntuu, että lapsi pilaa elämäni joka tapauksessa, pidän sen tai hylkään sen.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki keskusteluapua. Taidat olla uuvuksissa tai sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Vauva on ihana ja syytön, mutta sinulla ei ole kaikki hyvin.
Tää sama vähättelijä iskeytyy kaikkiin perhe negatiivisiin ketjuihin. #muumimamma
Mikä oma neuvosi on? En ole vähätellyt millään lailla, päinvastoin kehotin hakemaan apua.
Kaikista ei ole äideiksi. Ap sanoo ettei halua vauvaa. Ok, kertoo miehelle suhteen olevan tässä ja nyytin menevän joko isälle taikka adoptioon.
Miten isä hoitaisi vauvaa, jos hänellä on hädin tuskin varaa elättää itseään ja kaikki aika menee pikkurahojen rääpimiseen hanttihommista?
Hanttihommissa 15 tuntinen päivä kyllä jotain tuottaa... Naislapsi on "huijattu" äidiksi, voi jessus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki keskusteluapua. Taidat olla uuvuksissa tai sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Vauva on ihana ja syytön, mutta sinulla ei ole kaikki hyvin.
Miksi vauva olisi ihana ja syytön? Hän perii isänsä geenit ja ottaa tältä myös mallia käytökseensä. On vain ajan kysymys kun alkaa käyttäytyä samalla tavalla.
Ja miten niin minulla ei ole kaikki hyvin? On täysin luonnollista suuttua ja pettyä, jos tulee petetyksi. Se olisi huolestuttavaa, jos ei reagoisi petokseen negatiivisesti.
Täysin syytön vauva on syntymäänsä!
Voit suuttua, jos olet tullut petetyksi mutta vauva ei ole sua pettänyt.
Äkkiä pieni sossuille ja hae kiireesti myös itsellesi apua. Vihasi tuhoaa sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ..nyt tiedät miltä noin puolesta miehistä tuntuu. Rahatmenee ja koko vauva oli sellainen hups unohdin pillerit. heheheh
Vauva oli miehen puolelta toivottu, mutta miehellä ei ole lupauksistaan huolimatta aikaa tai rahaa osallistua sen hoitamiseen.
Mies tuohon on syyllistynyt, ei vauva!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki keskusteluapua. Taidat olla uuvuksissa tai sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Vauva on ihana ja syytön, mutta sinulla ei ole kaikki hyvin.
Ei vauva ole edes vielä syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki keskusteluapua. Taidat olla uuvuksissa tai sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Vauva on ihana ja syytön, mutta sinulla ei ole kaikki hyvin.
Miksi vauva olisi ihana ja syytön? Hän perii isänsä geenit ja ottaa tältä myös mallia käytökseensä. On vain ajan kysymys kun alkaa käyttäytyä samalla tavalla.
Ja miten niin minulla ei ole kaikki hyvin? On täysin luonnollista suuttua ja pettyä, jos tulee petetyksi. Se olisi huolestuttavaa, jos ei reagoisi petokseen negatiivisesti.
Sulla on toimiva suu. Tuskin mies esti sua poistumasta kotoa raskaudenkeskeytykseen. Olet yhtä munaton mitä mies.
Raskauden voi keskeyttää vain viikolle 12 asti ja se on keholle todella suuri shokki. Suuri osa petoksista alkoi paljastua vasta, kun oli liian myöhäistä.
Kyllä sen raskauden pystyy keskeyttämään 20+0 viikolle asti sosiaalisin syin, jos lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hakijalle hänen elämänolojensa vuoksi huomattava rasitus, lupa vain tarvitaan kahdelta lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
ADOPTIOON JA ÄKKIÄ !!!!!
No ei nyt ihan pienestä kannata antaa adoptioon. Mulla eka puol vuotta oli hemmetin vaikeaa kun vauva ei nukkunut ja sillä oli koliikki. Hereillä ollessaan vaan huusi. Tuntui että inhoan sitä ja siinä ei ole mitään hyvää ja se pilaa mun elämän. Jossain mielen sopukoissa kuitenkin tiesin ettei asia oikeasti ole niin.
Heti kun vauva alkoi nukkumaan vähän paremmin ja alkoi olla tyytyväisempi niin helpotti, ja kun itse sain keskusteluapua. Vauva on maailman paras.
Kaikenkaikkiaan sanoisin että kun ihmisellä on noin vaikeita tunteita, että tuntee vihaavansa omaa vauvaansa, se henkilö tarvitsee ymmärrystä ja apua eikä lyttäämistä.
Nimenomaan soitto sossuun ja mahdollinen väliaikainen huostaanotto, esim 6kk että saat levätä ja koota ajatuksesi rauhassa. Sijaiskoteja yleensä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs pullantuoksuinen mamma siellä on?
Nuppivikainen lapseton rölli vaan
Soitat lastensuojeluun, niin saat apua, vauva voidaan myös sijoittaa pois kotoa jos sitä itse haluat.
Tiedätkö ap, se on ihan ok tuntea noin. Ellet huolehdi tai jaksa huolehtia siitä vauvasta, niin turvaudut noihin linkkeihin mitä on. Vauvat on raskaita ja hanurista (melkein kirjaimellisesti) mutta ne onneksi kasvaa ja tulee aika kivoiksi melko nopeasti. Sitten on se oravanpyörävaihe mistä kaikki puhuu ja sitten ne on teinejä ja mitään muuta et yhtäkkiä teekään kun haaveilet vauva-arjesta sen ttupään kanssa.
Jos sinusta tuntuu siltä, että haluat olla jotain muuta tai tuntea jotain muuta niin teet niinkuin kaikissa muissakin elämäntilanteissa mistä ei vaan pääse eroon, menet juttelemaan jonnekin ja hakemaan perspektiiviä. Voit olla kettuuntunut tilanteeseen, mutta pissat on pöksyssä ja vastuutasi aikuisena et voi pakoilla.
Jos haluat eroon tilanteesta niin lähdet. Sekin on ihan okei. Joko se isä tai sossu kasvattaa lapsen sitten. Viimeinen mitä sitten teet, on että järkkäät asiat ilmoittamalla hyvissä ajoin ja petaat petisi sillä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Ok
Hae tosiaan apua, apua kyllä saa. Olet uupunut, en tiedä kuinka pian tulee synnytyksen jälkeinen masennus, se voi olla hyvin rankka.
Älä syyllistä itseäsi, vauva on tosiaan ihana, syytön kuten joku jo kirjoitti. Tulet joskus olemaan itsestäsi ja vauvastasi ylpeä, kun selviät. Onhan sinulla turvaverkko sukulaisia, ONHAN.
Tsemppiä
T. yhden aikuisen pojan onnellinen äiti
Paska provo.