Mitä ajattelet nelikymppisestä pariskunnasta, jolla ei ole lapsia?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Miksi ihmiset ei noissa tilanteissa tee sitä lasta jonkun toisen kanssa, vaikka jatkaisivatkin suhdetta? Mikä pakko se on saada väkisin se ydinperhe puolisoa painostamalla, kun kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Miksi ihmiset ei noissa tilanteissa tee sitä lasta jonkun toisen kanssa, vaikka jatkaisivatkin suhdetta? Mikä pakko se on saada väkisin se ydinperhe puolisoa painostamalla, kun kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehto?
Tunnen apilaperheen, jossa synnyttäjä oli sinkkuäiti ja isä puolestaan mies, jonka vaimolla oli jo ikää ja lapsiluku muutenkin omalta kohdalta täynnä. Ihaltavaa käytännönläheisyyttä kaikkien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Miksi ihmiset ei noissa tilanteissa tee sitä lasta jonkun toisen kanssa, vaikka jatkaisivatkin suhdetta? Mikä pakko se on saada väkisin se ydinperhe puolisoa painostamalla, kun kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehto?
Tunnen apilaperheen, jossa synnyttäjä oli sinkkuäiti ja isä puolestaan mies, jonka vaimolla oli jo ikää ja lapsiluku muutenkin omalta kohdalta täynnä. Ihaltavaa käytännönläheisyyttä kaikkien osalta.
Mikä on apilaperhe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Miksi ihmiset ei noissa tilanteissa tee sitä lasta jonkun toisen kanssa, vaikka jatkaisivatkin suhdetta? Mikä pakko se on saada väkisin se ydinperhe puolisoa painostamalla, kun kumppanuusvanhemmuuskin on vaihtoehto?
Tunnen apilaperheen, jossa synnyttäjä oli sinkkuäiti ja isä puolestaan mies, jonka vaimolla oli jo ikää ja lapsiluku muutenkin omalta kohdalta täynnä. Ihaltavaa käytännönläheisyyttä kaikkien osalta.
Mikä on apilaperhe
KVG.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vaihtoehtoa, joko he haluavat olla lapsettomia tai sitten kaivattua lasta ei ole kuulunut. Molempia mahtuu lähipiiriin ja nehän on jokaisen yksityisasioita, eikä se muuta mun ajatusta heistä mihinkään suuntaan. Toisaalta rasittaa yks ystäpariskunta, missä mies haluis lasta ja nainen ei ja tämä ns riita vedetään lähes aina jomman kumman taholta esiin kun nähdään, tuossa pitäis erota.[/]
Meillä kans tuttuina pariskunta, jossa mies jopa oli itkenyt naiselle haluavansa omaa lasta. He eivät voineet edes pariin vuoteen keskustella asiasta. Tämä nainen oli lasta vastaan. Mies odotti 4 vuotta ja lopulta lapsi tuli. Mutta usein mietin, kuinka käy myöhemmin jos toinen ei oikeasti halunnut. Olisiko ollut parempi erota
Edellinen parisuhteeni päättyi siihen, että meillä oli erilaiset odotukset tulevaisuudesta. Mies halusi perheen ja minä en. Avoimen keskustelun tuloksena totesimme, että arvostamme toisiamme enemmän ihmisinä tulevaisuudessa, jos aroamme antaen toiselle hänen näköisensä tulevaisuuden. Mies on nykyisin naimisissa, mutta perhettä ei vielä muutama vuosi sitten ollut. Minulla on avomies ja perhettä ei ole. Edellisen kerran tapasimme noin 4 vuotta sitten ja halaten totesimme, että päätöksemme oli oikea.
Olemme juuri tällainen pari. Tavattiin hedelmällisyyden kannalta myöhään, aikamme yritettiin turhaan ja lopulta päätettiin, että ei lähdetä mihinkään epätoivoisen hedelmöityshoitoralliin, koska niille kymppitonneille löytyy muutakin käyttöä, ja elämä on hyvää näinkin. Just viimeksi eilen kahviteltiin pikkulasten vanhempien luona ja se väsymys ja stressi välittyi niin hyvin, että muistin taas arvostaa omaa elämääni.
Tulee mielikuva, että jotakin olennaista on jäänyt elämässä saavuttamatta. Nykyään perusasiat voivat olla ihmisiltä kovin hukassa, kaupallinen kulttuuri johtaa harhaan. Mietin ovatko vain ajautuneet tilanteeseensa vai mitä on tapahtunut.
Tietysti en sano mitään ääneen, mutta tässä kysyttiinkin, mitä ajattelen.
En tee oletuksia. En ainakaan sen jälkeen, kun olin tuntenut erään mukavan 50+ pariskunnan jo monta vuotta ja ilman muuta kuvitellut, että he ovat selvästikin menestyneitä, uransa etusijalle asettaneita ihmisiä, jotka eivät ole edes halunneet lapsia. Sitten kun itselleni tuli aviokriisi, jonka syynä oli miehestä johtuva lapsettomuus ja satuin tunnekuohuissani vuodattamaan tämän sen pariskunnan toiselle osapuolelle, hän kertoikin, että heillä oli takana kipeä lapsettomuus, jota oli hoidettu hyvin pian kun ongelma oli todettu eli kun he olivat jo nelikymppisiä, mutta tulosta ei ollut tullut :/ Olivat täysin hyväksyneet asian ja sen, että vanhenevat kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mielikuva, että jotakin olennaista on jäänyt elämässä saavuttamatta. Nykyään perusasiat voivat olla ihmisiltä kovin hukassa, kaupallinen kulttuuri johtaa harhaan. Mietin ovatko vain ajautuneet tilanteeseensa vai mitä on tapahtunut.
Tietysti en sano mitään ääneen, mutta tässä kysyttiinkin, mitä ajattelen.
Toivon sinulle ja läheisillesi kivuliasta endometrioosia ja lukuisia keskenmenoja kerta toisensa perään. Kaavinnassa voit sitten miettiä kaupallisen kulttuurin osuutta asiaan.
Ennen ajattelin, että eivät saa lapsia. Nykyisin ymmärrän, että myös elämä ilman lapsia on mahdollista. Tuskin sen kummempaa miettisin, sen verran kuitenkin on järkeä päässä etten kysele. Ei kuulu muille.
Oikeastaan en yhtään mitään, mutta kun nyt kerran kysyit, niin toivon heidän olevan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Että elätte unelmaani jota en tajunnut että kaipaisin :D
Jokaisen omia valintoja. Miksi pitäisi ajatella jotain?
Vierailija kirjoitti:
Äijä on tuhkamuna tai akka maho lehmä
Tyyppi tulee paukuttelemaan henkseleitä sillä että ei nykypäivänä ole kuullut ehkäisystä. 😅
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen omia valintoja. Miksi pitäisi ajatella jotain?
Etkö tiedä, että muiden lisääntyminen on av-mamman pääasiallinen pohdinnan aihe?
En tee oletuksia. Oma asia tekeekö lapsia.
Kaikki eivät halua lapsia. Joskus niitä ei edes saada, vaikka haluttaisiin.
Typeryyttä on udella toisten henk.koht asioita.
Mikähän siinä muuten on, että kun on lapsia, aina kysytään milloin tulee seuraava. Jos ei ole lapsia, silloinkin kysytään koska tulossa.
En mitään, koska en käytä aikaani muiden asioiden miettimiseen.