Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tajunnut, että lapsen hoitaminen on näin väsyttävää
17.07.2022 |
Vauvavuosi ei ollut mikään helppo, mutta nyt kävelevän ja kiipeilevän lapsen kanssa, joka haluaa myös opetella syömään ja juomaan itse, on taas ihan omat ongelmat.
Olen siinä pisteessä, että tekee mieli viedä pois lähes kaikki huonekalut ja tavarat. Jättää vain lukittavia kaappeja, joihin sulloa tärkeimmät tavarat. Uusi sisustus voisi olla olo- ja makuuhuoneissa pehmustetut lattiat ja huonekaluina pehmeät kasattavat kuutiot, säkkituolit ja tyynyt. Keittiössä voisi olla pelkkää muovimattoa, suihku ja lattiakaivo.
Kommentit (59)
Lapsi on todella huonokäytöksinen, ilkeä ja huonosti kasvatettu jos hän vaikka kiipeilee joka paikkaan eikä tottele jos sitä kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden tutun lapsi oppi siirtämään varhain tuolin jääkaapille ja veti jääkaapista maidot lattioille...
Mitä se yksinään keittiössä teki?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on todella huonokäytöksinen, ilkeä ja huonosti kasvatettu jos hän vaikka kiipeilee joka paikkaan eikä tottele jos sitä kieltää.
Kannattaa katsoa, että lapsi ei loukkaa itseään. Ei pääse esim. kirjahyllyssä kiipeämään. Kaappien ovet voi teipata kiinni.
Ei tuo vaihe kauan kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tutun lapsi oppi siirtämään varhain tuolin jääkaapille ja veti jääkaapista maidot lattioille...
Mitä se yksinään keittiössä teki?
Kun silmä vähän vältti. Teki tuon ilmeisesti vielä monta kertaa.
Lapset keksii nopeasti sen ärsyttävimmän asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tutun lapsi oppi siirtämään varhain tuolin jääkaapille ja veti jääkaapista maidot lattioille...
Mitä se yksinään keittiössä teki?
Kun silmä vähän vältti. Teki tuon ilmeisesti vielä monta kertaa.
Lapset keksii nopeasti sen ärsyttävimmän asian.
Ja ne keksii sen miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Varmaan kotitöitä pitäis sentään tehdä.
. Omat lapseni eivät pysyneet rattaissa edes kaksivuotiaina lisävaljailla, vaan osasivat aina karata ja todellakin kirkuivat jos heidät pakotti turvallisuussyistä välillä niihin rattaisiin.
Vai että oikein kirkuivat.🙄
Youtubessa on kosolti videoita lasten kasvatukseen liittyen. Voisit vilkaista. Pahvilaatikko linnakkeet on tällä hetkellä suosituimpana. Voisit pyytää Facen roskalava ryhmästä joltain ehjää isoa pahvilaatikkoa. Askarelkaa pahvista upea linnake.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 1v9kk lapsen äiti, joka voi samaistua täysin ap:n tekstiin.
Lapsi on esikoinen (ja näillä näkymin ainokainen), joten kertokaa joku kokeneempi, koska lapsen itsemurhavietti vähenee tai loppuu?
Ei voi tulla minään yllätyksenä. Jokainen täysjärkinen aikuinen tietää lapsen merkitsevän vastuuta ja jatkuvaa huolta vähintään 18 vuotta. Huijasit itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
No ei kyllä voi tuollaista vuoden ikäistä, kävelemään opettelevaa taaperoa jättää, sinulla taitaa olla nyt unohtunut lapsen kehitysvaiheet. Tuon ikäinen voi vaikka tukehtua johonkin esineeseen, muovinpalaan tms., joka jäänyt huomaamatta tai lapsi saanut sen irti jostain. Kyllä ne kaikkea keksii. Tuollaisella kävelemään opettelevalla kolisee myös pää jatkuvasti kaikkiin reunoihin tai kaatuessa lattiaan. Ei siellä huoneessa oikein mitään saisi sitten olla kuin patjaa koko lattia eikä se lapsi siellä sitten ilman virikkeitä viihtyisi. Leikki-ikäisen sitten vasta voi jo hetkeksi toiseen huoneeseen jättää, kun viihtyy jo omissa leikeissään.
Leikkikehä toimii taaperolla jos lapsi on vaan on tottunut siihen ja viihtyy siellä. Muutaman neliömetrin tms. alue on helppo varmistaa että siellä ei ole niitä tukehtumisen aiheuttavia tavaroita. Eikä tietenkään lasta pidetä siellä puolta päivää vaan lähinnä vaan silloin, kun on tarve tehdä kotitöitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä sen lapsen kiipeillä ja tippua vaikka sohvalta, siinä oppii varomaan.
Joo, naapurin lapsi vietiin tajuttomana hoitoon, kun kiipeili ja kaatui pudotessaan suoraan takaraivolleen. Tekee varmaan gutaa aivoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
No ei kyllä voi tuollaista vuoden ikäistä, kävelemään opettelevaa taaperoa jättää, sinulla taitaa olla nyt unohtunut lapsen kehitysvaiheet. Tuon ikäinen voi vaikka tukehtua johonkin esineeseen, muovinpalaan tms., joka jäänyt huomaamatta tai lapsi saanut sen irti jostain. Kyllä ne kaikkea keksii. Tuollaisella kävelemään opettelevalla kolisee myös pää jatkuvasti kaikkiin reunoihin tai kaatuessa lattiaan. Ei siellä huoneessa oikein mitään saisi sitten olla kuin patjaa koko lattia eikä se lapsi siellä sitten ilman virikkeitä viihtyisi. Leikki-ikäisen sitten vasta voi jo hetkeksi toiseen huoneeseen jättää, kun viihtyy jo omissa leikeissään.
Leikkikehä toimii taaperolla jos lapsi on vaan on tottunut siihen ja viihtyy siellä. Muutaman neliömetrin tms. alue on helppo varmistaa että siellä ei ole niitä tukehtumisen aiheuttavia tavaroita. Eikä tietenkään lasta pidetä siellä puolta päivää vaan lähinnä vaan silloin, kun on tarve tehdä kotitöitä jne.
Leikkikehää ei enää suositella. Arvaanko oikein, että omat lapsesi olet saanut vuosikymmeniä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä sen lapsen kiipeillä ja tippua vaikka sohvalta, siinä oppii varomaan.
Joo, naapurin lapsi vietiin tajuttomana hoitoon, kun kiipeili ja kaatui pudotessaan suoraan takaraivolleen. Tekee varmaan gutaa aivoille.
Aika vähissä nuo vakavat tapaturmat ovat jos miettii, että kuinka usein keskimääräinen pieni lapsi kaatuu... Luonto on suunnitellut lapsen kaatumaan.
Aina voi tietysti sattua kaikenlaista, mutta jos koko ajan on se lähtökohta, että pahin voi millä hetkellä tahansa olla edessä, niin jää elämä elämättä ja taidot oppimatta.
Toki myös aitoja isoja vaaroja on, kuten auton tai polkupyörän alle jääminen, portaista tai korkeasta paikasta tippuminen, syvään veteen joutuminen, pienten esineiden nieleminen ja muut mihin pitää suhtautua vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Tuo on kyllä tuskainen vaihe. Itsellä oli kaksi lasta yhtä aikaa tuossa vaiheessa ja oli se kyllä intensiivistä kun kahden metrin päässä piti pysytellä koko ajan. Molemmat kerralla vessaan jne. Jos ei tehnyt näin, niin toinen jo seisoi ruokapöydällä läpsimässä kattokruunua. Olin niin tööt, että jos jossain välissä ehdin istahtaa sohvalle, nukahdin istualleni. Muistan tuon ajan mikrossa olevista teemukeista kun aina jäi tee juomatta ja sitten yritin toisessa kohtaa uudelleen ja laitoin mikroon enkä koskaan ehtinyt niitä juoda. Nyt lapset jo teinejä ja tää on yhtä juhlaa tuohon 1-2v aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
No ei kyllä voi tuollaista vuoden ikäistä, kävelemään opettelevaa taaperoa jättää, sinulla taitaa olla nyt unohtunut lapsen kehitysvaiheet. Tuon ikäinen voi vaikka tukehtua johonkin esineeseen, muovinpalaan tms., joka jäänyt huomaamatta tai lapsi saanut sen irti jostain. Kyllä ne kaikkea keksii. Tuollaisella kävelemään opettelevalla kolisee myös pää jatkuvasti kaikkiin reunoihin tai kaatuessa lattiaan. Ei siellä huoneessa oikein mitään saisi sitten olla kuin patjaa koko lattia eikä se lapsi siellä sitten ilman virikkeitä viihtyisi. Leikki-ikäisen sitten vasta voi jo hetkeksi toiseen huoneeseen jättää, kun viihtyy jo omissa leikeissään.
Leikkikehä toimii taaperolla jos lapsi on vaan on tottunut siihen ja viihtyy siellä. Muutaman neliömetrin tms. alue on helppo varmistaa että siellä ei ole niitä tukehtumisen aiheuttavia tavaroita. Eikä tietenkään lasta pidetä siellä puolta päivää vaan lähinnä vaan silloin, kun on tarve tehdä kotitöitä jne.
Leikkikehää ei enää suositella. Arvaanko oikein, että omat lapsesi olet saanut vuosikymmeniä sitten?
Kuka tämä taho on joka "ei suosittele" sitä?
Kolmen lapsen äiti tässä, hei vaan.
Hienoa, että olet oppinut asian, jonka konkariäidit jo tietävät: lapsen kanssa oleminen on täyttä työtä, moni lapseton ei vain sitä ymmärrä. Toki, millaista ja kuinka raskasta työtä, se riippuu täysin lapsesta.
Esikoiseni oli rauhallinen ja esiteininä on sitä yhä. Keskimmäinen lapseni on taas ollut ihan syntymästään saakka vaativa ja haasteellinen tapaus, allerginen, huonosti nukkuva, eikä koululaisenakaan ole sen helpompi, vaativa tyyppi on yhä. Kuopukseni taas on porukan energisin, ehtivin ja kaikella rakkaudella, täystuho. Olemme tarvinneet kaikki aiemmin oppimamme keinot ja etsineet keollisen uusia ja silti kuopus ennättää salamannopeasti vaikka mitä.
Muistan kyllä sen vaiheen, kun ensimmäinen lapseni opetteli seisomaan, kävelemään ja syömään. Hän on rauhallisena ja arkana ottanut kaiken perusteellisen rauhallisesti, joten hän oli yli vuoden, kun oppi kävelemään. Meillä oli siis aikaa siirtää esineitä sivummalle ja turvata koti. Olimme enemmän huolissamme, kun hän opetteli ryömimään ja koitimme rajata reviiriä. Mikä olikaan lopputulos? Lapsi eteni yhä, miten halusi, mutta mies muutti reitin, jota en huomannut, kompastuin ja mursin jalkani. Kipsin kanssa olikin mahtavaa hoitaa ryömivää tyyppiä!
Ohjeeni sinulle, ap, onkin: ota rauhallisesti. Hengitä syvään. Nauti, kun vielä pystyt jollakin tavalla kontrolloimaan lapsesi elämää suojelemalla häntä siltä. Se ei todellakaan kestä kauaa. Syömään opettelusta tulee sotkua, mutta ruokalaput, essut, pressut, tabletit pöydälle ja suojamuovia ja syöttöalustoja on olemassa ja keksitty. Testaa, mikä teillä toimii. Meillä 2/3 syötettiin pitkään, kolmas tahtoi syödä itse ja vain itse todella varhain.
Toivottavasti ymmärrät sen, että oli haasteesi millaiset tahansa ja olit kuinka väsynyt hyvänsä (koita hoitaa ensin kahta ja sitten kolmea eri ikäistä 2h sirpaleisilla yöunilla kuukausia, joten tiedän, mitä väsynyt on), niin tulee päivä ja aika, jolloin sinulle tulee ikävä tätä vaihetta. Joskus muistelet tämän ajan vaihetta ja hetkiä kaiholla. Lasten kasvaessa myös murheet, haasteet ja ongelmat kasvavat, näin se menee. Useamman lapsen kanssa osaan vaiheita voi valmistautua, mutta jokainen tyyppi on erilainen, joten niin ovat myös vaiheet. Juttele äitikaveriesi kanssa, juttele muiden tuntemiesi vanhempien kanssa ja saat arvokasta tietoa, vinkkejä ja vertaistukea. Oli ikä tai vaihe mikä tahansa, joku jossakin on ollut aivan samassa tilanteessa kuin sinä.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Varmaan kotitöitä pitäis sentään tehdä.
No ei tuon ikäisen kanssa ihan hirveästi kerkiä kotitöitä tekemään. On kyllä myöskin lapsen temperamentista kiinni. Jotkut lapset vaan istua möllöttävät ja toiset ovat aktiivisesti kiipeämässä ja tutkimassa kaikkea. Muistan aikoinaan, kun ystävättären nelivuotias istui rattaissa jokapaikassa ja itki, jos hänet nosti rattaista pois ja yritti kiivetä aina rattaisiin takaisin. Omat lapseni eivät pysyneet rattaissa edes kaksivuotiaina lisävaljailla, vaan osasivat aina karata ja todellakin kirkuivat jos heidät pakotti turvallisuussyistä välillä niihin rattaisiin. En ole nähnyt ystävättäreni lasta aikuisena, että tuliko ihan normaali, ja lepäileekö yhtä paljon.
Valjaat kannattaa aina pukea siten, että kiinnityssolki tulee selän puolelle. Silloin ei tule yllätyksiä, kun se 2v on yhtäkkiä hoksannutkin, että miten soljen saa auki. Hihnat myös totta kai tarpeeksi kireälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
No ei kyllä voi tuollaista vuoden ikäistä, kävelemään opettelevaa taaperoa jättää, sinulla taitaa olla nyt unohtunut lapsen kehitysvaiheet. Tuon ikäinen voi vaikka tukehtua johonkin esineeseen, muovinpalaan tms., joka jäänyt huomaamatta tai lapsi saanut sen irti jostain. Kyllä ne kaikkea keksii. Tuollaisella kävelemään opettelevalla kolisee myös pää jatkuvasti kaikkiin reunoihin tai kaatuessa lattiaan. Ei siellä huoneessa oikein mitään saisi sitten olla kuin patjaa koko lattia eikä se lapsi siellä sitten ilman virikkeitä viihtyisi. Leikki-ikäisen sitten vasta voi jo hetkeksi toiseen huoneeseen jättää, kun viihtyy jo omissa leikeissään.
Leikkikehä toimii taaperolla jos lapsi on vaan on tottunut siihen ja viihtyy siellä. Muutaman neliömetrin tms. alue on helppo varmistaa että siellä ei ole niitä tukehtumisen aiheuttavia tavaroita. Eikä tietenkään lasta pidetä siellä puolta päivää vaan lähinnä vaan silloin, kun on tarve tehdä kotitöitä jne.
Leikkikehää ei enää suositella. Arvaanko oikein, että omat lapsesi olet saanut vuosikymmeniä sitten?
Kuka tämä taho on joka "ei suosittele" sitä?
Ei mikään taho suosittele sitä, samoin kuin ei esim. koiran kasvattamista ja pitämistä lukitussa häkissä, (katsotaan eläinrääkkäykseksi). Joku yksittäinen iäkkäämpi henkilö, yli 70v., joka on itse sitä käyttänyt, voi toki "suositella", tai suorastaan painostaa sen käyttöön, kuten pienellä googlauksella tuli heti esiin. Kyllä leikkikehät ovat historiaa. Ennen muinoin lapsia ei välttämättä niin vahdittu, pistettiin vaan kätevästi häkkiin:
"Mun entinen anoppi sanoi, että leikkikehä oli tosi kätevä, lapsen sai jättää sinne, kun käväisi lähikaupassa, pyykkituvassa, naapurissa, siivosi ja teki ruokaa, kävi vessassa... Oli varmaan tarpeellinen kyseiselle henkilölle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Varmaan kotitöitä pitäis sentään tehdä.
No ei tuon ikäisen kanssa ihan hirveästi kerkiä kotitöitä tekemään. On kyllä myöskin lapsen temperamentista kiinni. Jotkut lapset vaan istua möllöttävät ja toiset ovat aktiivisesti kiipeämässä ja tutkimassa kaikkea. Muistan aikoinaan, kun ystävättären nelivuotias istui rattaissa jokapaikassa ja itki, jos hänet nosti rattaista pois ja yritti kiivetä aina rattaisiin takaisin. Omat lapseni eivät pysyneet rattaissa edes kaksivuotiaina lisävaljailla, vaan osasivat aina karata ja todellakin kirkuivat jos heidät pakotti turvallisuussyistä välillä niihin rattaisiin. En ole nähnyt ystävättäreni lasta aikuisena, että tuliko ihan normaali, ja lepäileekö yhtä paljon.
Valjaat kannattaa aina pukea siten, että kiinnityssolki tulee selän puolelle. Silloin ei tule yllätyksiä, kun se 2v on yhtäkkiä hoksannutkin, että miten soljen saa auki. Hihnat myös totta kai tarpeeksi kireälle.
No se kyllä tajuttiin jo ekana päivänä, lapsi katsoi sitä solkea kymmenen sekuntia ja avasi sen. Sitten lisävaljassolki selkäpuolelle ja kyllä houdini siitä kiemurteli heti irti. Ylipäätään rattaissa istuttaminen sai aikaan raivoa. Etenimme pääosin niin, että lapsi talutti vierestä rattaita, tai työnsi apuna. Toisaalta rattaista oli iso apu, kun muuten ei olisi saanut ostoksia millään kuljetettua, kun piti koko ajan huolehtia lapsesta.
Alue: Aihe vapaa
1-2-vuotias on täystuho.