Lue keskustelun säännöt.
En tajunnut, että lapsen hoitaminen on näin väsyttävää
17.07.2022 |
Vauvavuosi ei ollut mikään helppo, mutta nyt kävelevän ja kiipeilevän lapsen kanssa, joka haluaa myös opetella syömään ja juomaan itse, on taas ihan omat ongelmat.
Olen siinä pisteessä, että tekee mieli viedä pois lähes kaikki huonekalut ja tavarat. Jättää vain lukittavia kaappeja, joihin sulloa tärkeimmät tavarat. Uusi sisustus voisi olla olo- ja makuuhuoneissa pehmustetut lattiat ja huonekaluina pehmeät kasattavat kuutiot, säkkituolit ja tyynyt. Keittiössä voisi olla pelkkää muovimattoa, suihku ja lattiakaivo.
Kommentit (59)
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaihe menee yllättävän nopeasti ohi mutta totta se on että tämä on väsyttävää.
Voisihan perintöökristallit ja Ming-maljakot nostaa turvaan siksi aikaa kun lapsi opettelee keskeisiä taitoja.
Sitähän se on. Jokaisen joka haluaa lapsen kannattaisi ensin työskennellä vaikka päiväkodissa muutoma kuukausi, että oikeasti ymmärtää millaisia sottapyttyjä ja tuholaisia lapset ovat....
Vierailija kirjoitti:
Voisihan perintöökristallit ja Ming-maljakot nostaa turvaan siksi aikaa kun lapsi opettelee keskeisiä taitoja.
Ei täällä sellaisia ole... eniten pelkään, että lapsi satuttaa itsensä kun menee kiipeilemään vaikka sohvalla eikä vielä tajua, että sieltä voi pudota pahasti. Tai menee vetämään telkkarin päälleen, menee syömään jotain, mitä ei pitäisi, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisihan perintöökristallit ja Ming-maljakot nostaa turvaan siksi aikaa kun lapsi opettelee keskeisiä taitoja.
Ei täällä sellaisia ole... eniten pelkään, että lapsi satuttaa itsensä kun menee kiipeilemään vaikka sohvalla eikä vielä tajua, että sieltä voi pudota pahasti. Tai menee vetämään telkkarin päälleen, menee syömään jotain, mitä ei pitäisi, jne...
Jokainen lapsi satuttaa joskus itsensä.
Koti mahdollisimman turvalliseksi. Lapsilukot kaappien oviin.
Vaaralliset tavarat pois lapsen ulottuvilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppihalit. Täällä kuljen 10kk perässä ja nostan pois portaista ja sohvalta ja uunista ja tuoleilta 100xpäivä.
Hän on jo mones lapsi, joten tiedän ettei tämä vaihe kauan kestä. Ikävä on kuitenkin aikaa, jolloin jätin hänet vain pötköttelemään johonkin sohvan nurkkaan ja itse touhusin välillä muitakin asioita. Join ehkä kahvinkin rauhassa.
No, ihana että hänellä riittää virtaa. On utelias ja rohkea tutkimaan asioita, niinkuin pitääkin. Olen kyllä todellisuudessa aika väsynyt kun aivot on ihan stressitilassa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö riitä jos pelkästään lastenhuone on lapsiturvallinen?
Ei kai sitä voi sinne sulkea kun pitäisi itse olla keittiössä tekemässä ruokaa tai siivoamassa, pyykkäämässä, pesemässä astioita, ym.
Jos se huone on turvalliseksi tehty niin silloin riittää, että on kuuloetäisyydellä lapsesta ja välillä käy katsomassa lasta. Eli voi tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pyykätä, käydä vessassa yms.
No ei kyllä voi tuollaista vuoden ikäistä, kävelemään opettelevaa taaperoa jättää, sinulla taitaa olla nyt unohtunut lapsen kehitysvaiheet. Tuon ikäinen voi vaikka tukehtua johonkin esineeseen, muovinpalaan tms., joka jäänyt huomaamatta tai lapsi saanut sen irti jostain. Kyllä ne kaikkea keksii. Tuollaisella kävelemään opettelevalla kolisee myös pää jatkuvasti kaikkiin reunoihin tai kaatuessa lattiaan. Ei siellä huoneessa oikein mitään saisi sitten olla kuin patjaa koko lattia eikä se lapsi siellä sitten ilman virikkeitä viihtyisi. Leikki-ikäisen sitten vasta voi jo hetkeksi toiseen huoneeseen jättää, kun viihtyy jo omissa leikeissään.
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Paljon ulkoilu ja puistoilua, niin lapsi saa kiipeillä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodeissa on nykyään niin tolkuttomasti sälää.
Mun lapsuudessa ei ollut lapsilukkoja eikä portteja. Hengissä ollaan silti. Opittiin myös ymmärtämään sanat "ei saa koskea".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisihan perintöökristallit ja Ming-maljakot nostaa turvaan siksi aikaa kun lapsi opettelee keskeisiä taitoja.
Ei täällä sellaisia ole... eniten pelkään, että lapsi satuttaa itsensä kun menee kiipeilemään vaikka sohvalla eikä vielä tajua, että sieltä voi pudota pahasti. Tai menee vetämään telkkarin päälleen, menee syömään jotain, mitä ei pitäisi, jne...
Nää nykyaikaiset telkkarit on oikeasti ongelma pienten lasten kanssa. Myöskin ikean ne lipastot, mitkä kaatuvat päälle, ellei niitä ole pultattu seinään kiinni, ovat ihan siis hengenvaarallisia.
Tuo syömisasia on minusta jotenkin... vanhimman kanssa varoin, että hän syö jotain sopimatonta ja tukehtuu. Nuorempien kanssa en välittänyt yhtään ja oli pikkulegoa ja vaikka mitä ja en jaksanut pihalla vahtia, että mättääkö miten paljon hiekkaa ja kiviä jne. niin eivät syöneet mitään ihmeellistä, (no vähän hiekkaa), eikä mitään tukehtumisongelmiakaan ilmennyt. Pattereita varoin, ettei ole kulkesimassa pitkin.
Yllättävän nopeasti tuo aika menee. Tsemppiä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Varmaan kotitöitä pitäis sentään tehdä.
Se on hyvä sen lapsen kiipeillä ja tippua vaikka sohvalta, siinä oppii varomaan.
Et vaan osaa.
Ulkoilkaa enemmän. Sisällä mahdollisimman paljon omaa sallittua tekemistä ja myös yhteistä tekemistä.
Voisin sanoa että tuo on vaihe, mutta jatkuu teini-iän yli, jos vanhemmat on kädettömiä.
Aivan! Ihmettelen miten jotkut jaksavat samat vaiheet yhä uudestaan monen lapsen kanssa, hattua nostan. Mulla jää lapsiluku yhteen. Sen avulla jaksan, kun tiedän että "tämäkin vaihe" tulee vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa oleminen on 100 % työtä. Kyllä se siitä, kun keskittyy vain lapseen. Mitään muuta ei kannata yrittää tehdä samalla.
Varmaan kotitöitä pitäis sentään tehdä.
No ei tuon ikäisen kanssa ihan hirveästi kerkiä kotitöitä tekemään. On kyllä myöskin lapsen temperamentista kiinni. Jotkut lapset vaan istua möllöttävät ja toiset ovat aktiivisesti kiipeämässä ja tutkimassa kaikkea. Muistan aikoinaan, kun ystävättären nelivuotias istui rattaissa jokapaikassa ja itki, jos hänet nosti rattaista pois ja yritti kiivetä aina rattaisiin takaisin. Omat lapseni eivät pysyneet rattaissa edes kaksivuotiaina lisävaljailla, vaan osasivat aina karata ja todellakin kirkuivat jos heidät pakotti turvallisuussyistä välillä niihin rattaisiin. En ole nähnyt ystävättäreni lasta aikuisena, että tuliko ihan normaali, ja lepäileekö yhtä paljon.
Yhden tutun lapsi oppi siirtämään varhain tuolin jääkaapille ja veti jääkaapista maidot lattioille...
Kannattaa hommata leikkikehä tai vastaava aitaus. Lapsi siis sinne silloin, kun ei pysty olemaan vierellä vahtimassa lasta. Lisäksi oviportit yms. millä voi rajata "kulkuvyöhykettä". Syöttötuolia ja ulkoilua varten valjaat. Syöttötuoli kannattaa lisäksi laittaa narulla kiinni pöydän jalkaan, jotta ei tarvitse pelätä että se kaatuu, eli voi poistua kauemmas tuolista kun lapsi on siinä.