Lue keskustelun säännöt.
Lapseton 29v mies kysyy neuvoa yksinhuoltajaäideiltä. Miten te suhtautuisitte jos lapseton sinkkumies pyytäisi kahville?
AP
17.07.2022 |
Okei tämä on ensimmäinen kerta kun tänne kirjoitan. Olen siis 29v mies ja eräs 27v nainen johon olen ollut palavasti ihastunut kouluajoista asti on nyt eronnut ja on sinkku. En kouluaikana voinut häntä lähestyä koska hän oli silloin varattu ja yhdessä nykyisen ex miehensä kanssa. Kunnioitin silloin hänen päätöstään vaikka se pahaa silloin tekikin. Hän on nykyään kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja mutta haluaisin silti pyytää häntä kahville koska tunteet häntä kohtaan eivät ole hälvenneet vuosien aikana. Minä olisin edelleen kiinnostunut hänen kanssaan seurustelemisesta ja ymmärrän täysin, että hänen lapsensa olisivat tottakai hänen ykkösprioriteettinsä ja olen valmis hyväksymään tämän ja sen ettei yhteistä aikaa olisi kuin pari kertaa viikossa. Olisi kiva saada vähän naisten ja erityisesti muiden yksinhuoltajaäitien näkökulmia asiaan että miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia.
Kommentit (80)
Kiva olis jos joku pyytäisi kahville, eikä siinä minun mielestä ole mitään syytä vitkastella. Mutta tärkeämpää minusta on antaa naiselle aikaa ja rauhaa sillä tavalla, ettei ala vihjailla parisuhteesta tai mistään lasten tapaamisesta liian aikaisin.
Ainakin itsellä siinä eron jälkeen oli niin paljon muutenkin jo sitä ihmesuhdesoppaa kun oli eksä ja eksän perhekin ja se lasten kanssa uuteen opettelu yms. Vaikka meillä ero oli ihan sopuisa eikä siihen liittynyt mitään suurempa draamaa. Ymmärrän siis täysin ettei siinä välttämättä "jaksa" alkaa uutta suhdetta sillä tavalla miettimään ja helposti tulee torjuttua jos arki käy liian ahtaaksi.
Uuden kumppanin kanssa arvostin hirveästi sitä kun sai "vaan olla" ja tehdä kivoja juttuja sillon kun itsellä oli aikaa. Hän puuhasi omiaan kun lapset oli minulla eikä mitenkään tuppautunut meidän arkeen, sain rauhassa opetella uutta elämää ja parannella itseäni erosta. Oli kuitenkin läsnä, laitteli viestiä ja kyseli kuulumisia ja tosiaan sitten lapsivapaina vietettiin aikaa yhdessä.
Vuosi meni ns. tapaillessa ennen kuin edes itsellemme myönnettiin että seurustellaan.
Toki tämä on vain minun kokemukseni. Joku toinen voi tahtoa että kaikki tapahtuu äkkiä ja sitoudutaan heti yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva olis jos joku pyytäisi kahville, eikä siinä minun mielestä ole mitään syytä vitkastella. Mutta tärkeämpää minusta on antaa naiselle aikaa ja rauhaa sillä tavalla, ettei ala vihjailla parisuhteesta tai mistään lasten tapaamisesta liian aikaisin.
Ainakin itsellä siinä eron jälkeen oli niin paljon muutenkin jo sitä ihmesuhdesoppaa kun oli eksä ja eksän perhekin ja se lasten kanssa uuteen opettelu yms. Vaikka meillä ero oli ihan sopuisa eikä siihen liittynyt mitään suurempa draamaa. Ymmärrän siis täysin ettei siinä välttämättä "jaksa" alkaa uutta suhdetta sillä tavalla miettimään ja helposti tulee torjuttua jos arki käy liian ahtaaksi.
Uuden kumppanin kanssa arvostin hirveästi sitä kun sai "vaan olla" ja tehdä kivoja juttuja sillon kun itsellä oli aikaa. Hän puuhasi omiaan kun lapset oli minulla eikä mitenkään tuppautunut meidän arkeen, sain rauhassa opetella uutta elämää ja parannella itseäni erosta. Oli kuitenkin läsnä, laitteli viestiä ja kyseli kuulumisia ja tosiaan sitten lapsivapaina vietettiin aikaa yhdessä.
Vuosi meni ns. tapaillessa ennen kuin edes itsellemme myönnettiin että seurustellaan.Toki tämä on vain minun kokemukseni. Joku toinen voi tahtoa että kaikki tapahtuu äkkiä ja sitoudutaan heti yms.
Kiitos viestistä! Juuri tuollaista kuvailemaasi settiä ajattelin itsekin eli ottaisimme homman rauhallisesti ja antaisin naiselle myös omaa aikaa selvittää ajatuksiaan sillä ero on vissiin vielä suht tuore ja hänellä on varmasti paljon ajateltavaa. Toisaalta jos nainen tahtoisi edetä nopeammalla aikataululla niin kyllä sekin sopisi. Menisimme puhtaasti hänen ehdoillaan ja aikataulunsa mukaan.
T.AP
Mun mielestä kannattaa lähestyä (en ole seurannut ketjua onko ap jo pyytänyt kahveille tms), mutta tietenkään vasta eronneen kanssa ei pidä painostaa tai kiirehtiä. Kolmen lapsen kanssa menee kuitenkin oma aikansa saada arki sujumaan ja huoltajuusasiat jollekin linjalle. Jos nainen on siis sinusta myös kiinnostunut niin kyllähän te jotain keksisitte kuinka olla yhdessä, mutta paljon olisitte myös erossa naisen elämäntilanteen takia. Toisaalta sillälaillahan suhde ehkä kestääkin kun ette joudu liialle koetukselle olemalla liian tiiviisti yhdessä vaan yhdessä olon mahdollisuuksia arvostaa enemmän. Kunhan ei ala ahneeksi. Itse kolmen lapsen nuorena äitinä (en ole ollenkaan eroamassa) voisin toki lähteä kahveille ja tutustua uuteenkin mieheen jos olisin siis yh, mutta en alkaisi varsinaisesti etsimään miestä monimutkaistamaan elämääni vaan vain vakavissaan ihastuessani/rakastuessani alkaisin kuluttaa aikaani mieheen jos mies on yhtä tosissaan. Sikäli ap:n kiinnostus kuulostaa ainakin olevan oikealla asteella lyhyiden viestien perusteella. Toki jos tapaatte, selviää mikä kumpaakin kiinnostaa ja sen mukaan voi edetä. Näkee tuleeko teistä ystäviä tai peräti rakastavaisia. Jos suhde syvenee olisi ehkä hyvä tietää tahdotko esim. itse omia lapsia koska esim. mä en alkaisi toiselle kierrokselle vaikka kuinka rakastuisin uuteen mieheen koska se olisi pois lapsiltani. Toki en voi tietää muista onko lapsiluku täynnä. Jos siis itse eroaisin niin olisi ehkä helpointa jos mies ei välttämättä halua omia lapsia tai että hällä on jo. Kaikki muukin tietysti vaikuttaa.
Yh. naiset ovat usein epätoivoisesti uutta miestä vailla. Nakki pitäisi olla helppo. -Tuleva sukupuuttomme vie suomimiehen ensin. Jossain vaiheessa alkaa kiire. On myös hyvä huomata, että kunnon väki häviää ensin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa lähestyä (en ole seurannut ketjua onko ap jo pyytänyt kahveille tms), mutta tietenkään vasta eronneen kanssa ei pidä painostaa tai kiirehtiä. Kolmen lapsen kanssa menee kuitenkin oma aikansa saada arki sujumaan ja huoltajuusasiat jollekin linjalle. Jos nainen on siis sinusta myös kiinnostunut niin kyllähän te jotain keksisitte kuinka olla yhdessä, mutta paljon olisitte myös erossa naisen elämäntilanteen takia. Toisaalta sillälaillahan suhde ehkä kestääkin kun ette joudu liialle koetukselle olemalla liian tiiviisti yhdessä vaan yhdessä olon mahdollisuuksia arvostaa enemmän. Kunhan ei ala ahneeksi. Itse kolmen lapsen nuorena äitinä (en ole ollenkaan eroamassa) voisin toki lähteä kahveille ja tutustua uuteenkin mieheen jos olisin siis yh, mutta en alkaisi varsinaisesti etsimään miestä monimutkaistamaan elämääni vaan vain vakavissaan ihastuessani/rakastuessani alkaisin kuluttaa aikaani mieheen jos mies on yhtä tosissaan. Sikäli ap:n kiinnostus kuulostaa ainakin olevan oikealla asteella lyhyiden viestien perusteella. Toki jos tapaatte, selviää mikä kumpaakin kiinnostaa ja sen mukaan voi edetä. Näkee tuleeko teistä ystäviä tai peräti rakastavaisia. Jos suhde syvenee olisi ehkä hyvä tietää tahdotko esim. itse omia lapsia koska esim. mä en alkaisi toiselle kierrokselle vaikka kuinka rakastuisin uuteen mieheen koska se olisi pois lapsiltani. Toki en voi tietää muista onko lapsiluku täynnä. Jos siis itse eroaisin niin olisi ehkä helpointa jos mies ei välttämättä halua omia lapsia tai että hällä on jo. Kaikki muukin tietysti vaikuttaa.
Kiitos viestistäsi. Arvostan suuresti näkökulmaasi tilanteeseen. En osaa lasten hankkimisesta vielä sanoa mitään. Toisaalta jos tämä nainen kanssani haluaisi lapsen tai lapsia niin ei minulla mitään sitä vastaan olisi. Päinvastoin. Se tietysti kuitenkin riippuisi täysin siitä miten hän itse asian kokisi.
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa lähestyä (en ole seurannut ketjua onko ap jo pyytänyt kahveille tms), mutta tietenkään vasta eronneen kanssa ei pidä painostaa tai kiirehtiä. Kolmen lapsen kanssa menee kuitenkin oma aikansa saada arki sujumaan ja huoltajuusasiat jollekin linjalle. Jos nainen on siis sinusta myös kiinnostunut niin kyllähän te jotain keksisitte kuinka olla yhdessä, mutta paljon olisitte myös erossa naisen elämäntilanteen takia. Toisaalta sillälaillahan suhde ehkä kestääkin kun ette joudu liialle koetukselle olemalla liian tiiviisti yhdessä vaan yhdessä olon mahdollisuuksia arvostaa enemmän. Kunhan ei ala ahneeksi. Itse kolmen lapsen nuorena äitinä (en ole ollenkaan eroamassa) voisin toki lähteä kahveille ja tutustua uuteenkin mieheen jos olisin siis yh, mutta en alkaisi varsinaisesti etsimään miestä monimutkaistamaan elämääni vaan vain vakavissaan ihastuessani/rakastuessani alkaisin kuluttaa aikaani mieheen jos mies on yhtä tosissaan. Sikäli ap:n kiinnostus kuulostaa ainakin olevan oikealla asteella lyhyiden viestien perusteella. Toki jos tapaatte, selviää mikä kumpaakin kiinnostaa ja sen mukaan voi edetä. Näkee tuleeko teistä ystäviä tai peräti rakastavaisia. Jos suhde syvenee olisi ehkä hyvä tietää tahdotko esim. itse omia lapsia koska esim. mä en alkaisi toiselle kierrokselle vaikka kuinka rakastuisin uuteen mieheen koska se olisi pois lapsiltani. Toki en voi tietää muista onko lapsiluku täynnä. Jos siis itse eroaisin niin olisi ehkä helpointa jos mies ei välttämättä halua omia lapsia tai että hällä on jo. Kaikki muukin tietysti vaikuttaa.
Kiitos viestistäsi. Arvostan suuresti näkökulmaasi tilanteeseen. En osaa lasten hankkimisesta vielä sanoa mitään. Toisaalta jos tämä nainen kanssani haluaisi lapsen tai lapsia niin ei minulla mitään sitä vastaan olisi. Päinvastoin. Se tietysti kuitenkin riippuisi täysin siitä miten hän itse asian kokisi.
T. AP
Vierestä seuranneena voin sanoa, että sulla tulisi olemaan jo pelkästään siinä melkoiset oltavat, että olisit osa kolmen pienen lapsen uusperhekuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa lähestyä (en ole seurannut ketjua onko ap jo pyytänyt kahveille tms), mutta tietenkään vasta eronneen kanssa ei pidä painostaa tai kiirehtiä. Kolmen lapsen kanssa menee kuitenkin oma aikansa saada arki sujumaan ja huoltajuusasiat jollekin linjalle. Jos nainen on siis sinusta myös kiinnostunut niin kyllähän te jotain keksisitte kuinka olla yhdessä, mutta paljon olisitte myös erossa naisen elämäntilanteen takia. Toisaalta sillälaillahan suhde ehkä kestääkin kun ette joudu liialle koetukselle olemalla liian tiiviisti yhdessä vaan yhdessä olon mahdollisuuksia arvostaa enemmän. Kunhan ei ala ahneeksi. Itse kolmen lapsen nuorena äitinä (en ole ollenkaan eroamassa) voisin toki lähteä kahveille ja tutustua uuteenkin mieheen jos olisin siis yh, mutta en alkaisi varsinaisesti etsimään miestä monimutkaistamaan elämääni vaan vain vakavissaan ihastuessani/rakastuessani alkaisin kuluttaa aikaani mieheen jos mies on yhtä tosissaan. Sikäli ap:n kiinnostus kuulostaa ainakin olevan oikealla asteella lyhyiden viestien perusteella. Toki jos tapaatte, selviää mikä kumpaakin kiinnostaa ja sen mukaan voi edetä. Näkee tuleeko teistä ystäviä tai peräti rakastavaisia. Jos suhde syvenee olisi ehkä hyvä tietää tahdotko esim. itse omia lapsia koska esim. mä en alkaisi toiselle kierrokselle vaikka kuinka rakastuisin uuteen mieheen koska se olisi pois lapsiltani. Toki en voi tietää muista onko lapsiluku täynnä. Jos siis itse eroaisin niin olisi ehkä helpointa jos mies ei välttämättä halua omia lapsia tai että hällä on jo. Kaikki muukin tietysti vaikuttaa.
Kiitos viestistäsi. Arvostan suuresti näkökulmaasi tilanteeseen. En osaa lasten hankkimisesta vielä sanoa mitään. Toisaalta jos tämä nainen kanssani haluaisi lapsen tai lapsia niin ei minulla mitään sitä vastaan olisi. Päinvastoin. Se tietysti kuitenkin riippuisi täysin siitä miten hän itse asian kokisi.
T. AP
Vierestä seuranneena voin sanoa, että sulla tulisi olemaan jo pelkästään siinä melkoiset oltavat, että olisit osa kolmen pienen lapsen uusperhekuviota.
Ehkäpä mutta haluaisin edes yrittää tämän naisen kanssa. Jos jomma ei syystä tai toisesta onnistu niin voimme sitten aina olla pelkästään ystäviä.
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tuo nainen, minua voisi vähän kiinnostaa, miten olet itse viettänyt nämä vuodet. Oletko salaa (pakkomielteisesti?) haikaillut vain häntä etkä sen takia ole seurustellut muiden kanssa? Seurustelemattomuus sinänsä ei ole este, koska siihen voi olla monta syytä, mutta se olisi varoituskellojen paikka, jos olet ajatellut vain tätä naista ja muodostanut hänestä mielikuvissasi unelmien kumppanin.
Olet itsellesi rehellinen tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tuo nainen, minua voisi vähän kiinnostaa, miten olet itse viettänyt nämä vuodet. Oletko salaa (pakkomielteisesti?) haikaillut vain häntä etkä sen takia ole seurustellut muiden kanssa? Seurustelemattomuus sinänsä ei ole este, koska siihen voi olla monta syytä, mutta se olisi varoituskellojen paikka, jos olet ajatellut vain tätä naista ja muodostanut hänestä mielikuvissasi unelmien kumppanin.
Olet itsellesi rehellinen tässä asiassa.
Suhteita on ollut ja mennyt. Kuten aiemmin mainitsin niin tunteet tätä naista kohtaan eivät ole laantuneet tässä 10 vuodessa, vaikka olen yrittänyt unohtaa. Olen yrittänyt tavata muita naisia mutta yksikään ei ole saanut aikaan sellaista tunnetta kuin hän. Olen usein miettinyt teinkö silloin oikein kun en kouluaikana lähestynyt häntä. Päätin silloin kunnioittaa hänen päätöstään ja parisuhdettaan vaikka se söi sisältä miestä niin että rouskutus kuului. Ei tämä nainen ole ensi-ihastukseni eikä edes viimeisin mutta selvästi voimakkain ihastus joka vielä vuosien jälkeenkin on mielessä. Muut ihastukset laantuivat suht nopeasti toisin kuin tämä.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaaja 60 jatkaa vielä:
Se, että olimme olleet koulukavereita oli hyvä asia luottamuksen suhteen. Meillä oli heti sellainen varma olo toistemme seurassa. Perheemme siis tunsivat myös toisensa, ei varsinaisesti ystävyysmielessä mutta kuitenkin sen verran, että joskus juttelivat.
Tämä oli myös rasite. Heti alusta alkaen tuli vaikutelma, että "kaikilla" on mielipide meistä. Vaikka asumme Helsingissä, niin siellä omassa lähiössä suhteemme nousi jonkinlaiseksi puheenaiheeksi. Ihan hyvässä mielessä, ei siellä kukaan pahaa toivonut. Oli vain melko ahdistavaa, kun kauppareisulla joku hyvänpäiväntuttu taputta olalle, että "kiva kun teillä menee hyvin, mä tiesin ton jo silloin".
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja 60 jatkaa vielä:
Se, että olimme olleet koulukavereita oli hyvä asia luottamuksen suhteen. Meillä oli heti sellainen varma olo toistemme seurassa. Perheemme siis tunsivat myös toisensa, ei varsinaisesti ystävyysmielessä mutta kuitenkin sen verran, että joskus juttelivat.
Tämä oli myös rasite. Heti alusta alkaen tuli vaikutelma, että "kaikilla" on mielipide meistä. Vaikka asumme Helsingissä, niin siellä omassa lähiössä suhteemme nousi jonkinlaiseksi puheenaiheeksi. Ihan hyvässä mielessä, ei siellä kukaan pahaa toivonut. Oli vain melko ahdistavaa, kun kauppareisulla joku hyvänpäiväntuttu taputta olalle, että "kiva kun teillä menee hyvin, mä tiesin ton jo silloin".
Jännä että Helsingissä suhteenne sai noin paljon huomiota. Oliko se osasyy aiemmin mainitsemaasi eroonne? Itseäni ei ahdistaisi jos meistä puhuttaisiin mutta jokainen tottakai kokee asian tietysti eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja 60 jatkaa vielä:
Se, että olimme olleet koulukavereita oli hyvä asia luottamuksen suhteen. Meillä oli heti sellainen varma olo toistemme seurassa. Perheemme siis tunsivat myös toisensa, ei varsinaisesti ystävyysmielessä mutta kuitenkin sen verran, että joskus juttelivat.
Tämä oli myös rasite. Heti alusta alkaen tuli vaikutelma, että "kaikilla" on mielipide meistä. Vaikka asumme Helsingissä, niin siellä omassa lähiössä suhteemme nousi jonkinlaiseksi puheenaiheeksi. Ihan hyvässä mielessä, ei siellä kukaan pahaa toivonut. Oli vain melko ahdistavaa, kun kauppareisulla joku hyvänpäiväntuttu taputta olalle, että "kiva kun teillä menee hyvin, mä tiesin ton jo silloin".
Jännä että Helsingissä suhteenne sai noin paljon huomiota. Oliko se osasyy aiemmin mainitsemaasi eroonne? Itseäni ei ahdistaisi jos meistä puhuttaisiin mutta jokainen tottakai kokee asian tietysti eri tavalla.
Suhde ei liittynyt eroon millään tavalla. Ei meillä ollut edes toistemme yhteystietoja eikä olla somessa (paitsi minä täällä :)). Mies oli jutellut minun tuttuni kanssa ja kuullut minun eronneen. Lähetti terveisiä ja toivoi yhteydenottoa. Minä lähetin takaisin terveiset puhelinnumeron kera. Hän pyysi kahville ja siitä se lähti.
Lähiöelämä on aika lailla samaa kuin pikkukaupunkielämä. Tämä mies siis asui siellä lapsuutemme maisemissa, minä en. Eikä hänkään koko elämäänsä siellä ollut asunut, mutta oli palannut sinne. Meidän molempien vanhemmat asuivat yhä samassa paikassa.
Oikein aisankannattajaksi haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse 1 lapsen yh. Silloin en tehnyt itse mitään aktiivista suhteen löytymisen eteen, mutta yksi vanha tuttu deittimies otti yhteyttä ja kävimme kahvilla. Siitä ei tullut mitään, ja mulle jäi epäselväksi, mitä se mies olisi oikein halunnut. Sitten myöhemmin tutustuin mieheen, joka oli eronnuy ja oli viikonloppuisä omolle lapsilleen. Me kävimme lasten kanssa treffeillä kävelyillä ja lintsillä, korkeasaaressa, hoplopissa, joskus kaksistaan syömässä. Sitten aloimme viettää kotona videoleffailtoja, taas koko porukalla, yökyläkin oli 4 lapsen uusperheenä ekan kerran. Eli aika erilaista kuin lapsettomana sinkkuna treffailu. Lopulta muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Eli lapset olivat aika paljon treffailussa mukana koko ajan. Mutta jos se ei haittaa ap:ta,niin siitä caan. Toki voi olla, että tuo hänen ihastus yh on esim yhteishuoltaja viikko viikko systeemillä ja silloin hänellä on paljon lapsivapaata aikaa ja voi viettää silloin ihan omaa, aikuistenvölistä, kahdenkeskistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse 1 lapsen yh. Silloin en tehnyt itse mitään aktiivista suhteen löytymisen eteen, mutta yksi vanha tuttu deittimies otti yhteyttä ja kävimme kahvilla. Siitä ei tullut mitään, ja mulle jäi epäselväksi, mitä se mies olisi oikein halunnut. Sitten myöhemmin tutustuin mieheen, joka oli eronnuy ja oli viikonloppuisä omolle lapsilleen. Me kävimme lasten kanssa treffeillä kävelyillä ja lintsillä, korkeasaaressa, hoplopissa, joskus kaksistaan syömässä. Sitten aloimme viettää kotona videoleffailtoja, taas koko porukalla, yökyläkin oli 4 lapsen uusperheenä ekan kerran. Eli aika erilaista kuin lapsettomana sinkkuna treffailu. Lopulta muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Eli lapset olivat aika paljon treffailussa mukana koko ajan. Mutta jos se ei haittaa ap:ta,niin siitä caan. Toki voi olla, että tuo hänen ihastus yh on esim yhteishuoltaja viikko viikko systeemillä ja silloin hänellä on paljon lapsivapaata aikaa ja voi viettää silloin ihan omaa, aikuistenvölistä, kahdenkeskistä aikaa.
Melko todennäköistähän se on, että on vuoroviikko-yh viimeistään kun nuorin lapsi aloittaa päivähoidon/on vähän isompi jos mies ei ole aivan kuollut. Ei sitä huonommille miehille yleensä tehdä noin montaa lasta vaan olisi max yhden lapsen yh.
Kiitos kaikille vastanneille. Sain paljon hyviä neuvoja ja koen että niistä on varmasti apua.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Unohda koko juttu ja yritä etsiä nainen, jolla ei ole vielä lapsia. Vaikka esitätkin täällä tosi fiksua, totuus on kuitenkin se, että kolme pientä lasta tulee olemaan sulle aivan liikaa. Etenkin, kun ne eivät ole sun omia. Parhaimmillaankin yrität saada hommaa toimimaan jopa kuukausien ajan, kunnes luovutat. Siinä ajassa lapset ovat jo ennättäneet kiintyä sinuun ja suhteen loppua suree paljon useampi ihminen kuin olisit ikinä uskonutkaan.
Muuten samaa mieltä, mutta jos lapset on ehtineet kouluikään, riiviöt tulevat pitämään sinua vihollisenaan koko ikänsä. Merkitset riiviöille vain siivoojaa, keittolan tätiä, taksikuskia ja käteisautomaattia. Täältä toinen ääni sille että ei kannata ruveta uusperhekuvioon. Oman elämäsi sillä pilaat. Kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva olis jos joku pyytäisi kahville, eikä siinä minun mielestä ole mitään syytä vitkastella. Mutta tärkeämpää minusta on antaa naiselle aikaa ja rauhaa sillä tavalla, ettei ala vihjailla parisuhteesta tai mistään lasten tapaamisesta liian aikaisin.
Ainakin itsellä siinä eron jälkeen oli niin paljon muutenkin jo sitä ihmesuhdesoppaa kun oli eksä ja eksän perhekin ja se lasten kanssa uuteen opettelu yms. Vaikka meillä ero oli ihan sopuisa eikä siihen liittynyt mitään suurempa draamaa. Ymmärrän siis täysin ettei siinä välttämättä "jaksa" alkaa uutta suhdetta sillä tavalla miettimään ja helposti tulee torjuttua jos arki käy liian ahtaaksi.
Uuden kumppanin kanssa arvostin hirveästi sitä kun sai "vaan olla" ja tehdä kivoja juttuja sillon kun itsellä oli aikaa. Hän puuhasi omiaan kun lapset oli minulla eikä mitenkään tuppautunut meidän arkeen, sain rauhassa opetella uutta elämää ja parannella itseäni erosta. Oli kuitenkin läsnä, laitteli viestiä ja kyseli kuulumisia ja tosiaan sitten lapsivapaina vietettiin aikaa yhdessä.
Vuosi meni ns. tapaillessa ennen kuin edes itsellemme myönnettiin että seurustellaan.Toki tämä on vain minun kokemukseni. Joku toinen voi tahtoa että kaikki tapahtuu äkkiä ja sitoudutaan heti yms.
Kiitos viestistä! Juuri tuollaista kuvailemaasi settiä ajattelin itsekin eli ottaisimme homman rauhallisesti ja antaisin naiselle myös omaa aikaa selvittää ajatuksiaan sillä ero on vissiin vielä suht tuore ja hänellä on varmasti paljon ajateltavaa. Toisaalta jos nainen tahtoisi edetä nopeammalla aikataululla niin kyllä sekin sopisi. Menisimme puhtaasti hänen ehdoillaan ja aikataulunsa mukaan.
T.AP
"Menisimme puhtaasti hänen ehdoillaan ja aikataulunsa mukaan."
Suosittelisin muistamaan saappaiden nuolemisen ja tarvittaessa naisen astinkiveksi lammikkoon heittäytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma tuossa on. Miksi et voisi pyytää?
Ongelma ei ole siinä ettenkö voisi pyytää häntä ulos vaan mietin enemmänkin sitä että haluaako sinkkuäidit yleensä lähteä yrittämään mitään kun erosta on vielä suht vähän aikaa ja hänellä on kuitenkin kolme pientä lasta hoidettavana.
Naisen fb profiilissa kyllä lukee parisuhdestatuksessa sinkku mutta en tiedä onko sillä kovinkaan suurta merkitystä. Ehkä hän haluaa vain kertoa olevansa sinkku mutta ei etsi mitään suhdetta. T. AP
Turha kysyä täältä. Jokainen ihminen on yksilö ja ajattelee itsenäisesti.
Niinhän se on. Ajattelin vain että täällä voisi olla sellaisia jotka olisivat olleet tämän naisen kanssa samassa tilanteessa aikanaan ja kertoneet miten olivat suhtautuneet tällaiseen tilanteeseen. T. AP
Saman naisen? Vitsailetko?
Liikaa muuttujia jotta kukaan voisi auttaa:
Osaatko sanoa kuinka usein naisen lapset ovat isällään tai jollain muulla? Onko naisella edes mahdollisuutta käydä kahvilla ilman lapsia?En osaa sanoa tuohon mitään mutta tämä nainen on laittanut fb profiiliinsa statukseksi sinkku eli tuskin hänellä hirveästi olisi mitään tapailua vastaan. Kysymällähän se selviää. T. AP
Jos ei ole parisuhteessa, niin silloin on sinkku. FB statuksen perusteella en tekisi johtopäätöksiä. Jos on kolmen lapsen YH, niin tapailu on vähintäänkin haastavaa, mutta ei mahdotonta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi fb parisuhdestatukselle ei kannata antaa painoarvoa? Tällä naisella oli muistaakseni profiilissaan statuksena aikanaan parisuhteessa ja myöhemmin naimisissa mutta on nyt vaihtanut sen statuksensa sinkuksi.
T. AP
Tuo sinkkuus meinaa vain sitä, että hän on eronnut. Ei että hän etsisi seuraa sinkkuna.
Kiitos viestistä. Arvostan sitä.
T.AP