Mies vittuilee jatkuvasti
Oon kyllästynyt . Jatkuvalla syötöllä muka-hauskoja juttuja, jotka ei oo hauskaa nähneetkään. Jatkuvaa vittuilua ja jotain saakelin hokemia. On Kuopiosta alunpitäen, jos mietitte. Oon niin väsynyt, ei lopeta vaikka pyydän. Ei mene tuntia ilman että pitää vääntää kaikki. Ei puhettakaan normaalista keskustelusta .
Kommentit (45)
Ehkä vika on kohta peilissä, kun et eroa ja jäät vaan kuuntelemaan niitä juttuja. Tee itse jotain päästäksesi pois, asu erillään. Et ole mitään velkaa miehelle. Joskus kemiat eivät tarpeeksi kohtaa joissakin asioissa. Sun pitää tehdä parempi elämä erikseen. Jos mies ei usko "ei" sanaa (kun joku ahdistaa sinua), ei jatkossakaan muutu. Hänen huumori on erilaista ja sitä ei ole pakko kestää.
Vierailija kirjoitti:
Eroa?
Pitkä juttu, on lapsia. Ei tästä niin vaan lähdetä.
Kuopiolainen "mies" ei helkkari :D Sellanen virhe tällä kertaa
Niin mullakin. On viikon kulkenut perässä ja haukkunut.
Otan osaa. Kuopiolainen mies on turhanpäiväinen lässyttäjä.
En tiedä mitään rasittavampaa parisuhteessa kuin sen, että yritän keskustella asiasta x ja keskustelu tyrehdytetään alkuunsa "vitsillä". Eli normaali keskustelu ei onnistu. Elä siinä sitten ja jaa elämää.
Miksi et eroa?
Mitä syytä sinulla on olla tuollaisen kanssa?
Ajattele lapsiasi, minkälaisen mallin he saavat
Savolaiset, miehet moukkia. Lähde kun vielä kerkeet.
Onko hän aina ollut tuollainen? Miksi olet alun perinkään muuttanut yhteen tuollaisen kanssa ja vielä lapsiakin tehnyt?
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla.
Esimerkkejä:
- pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän.
- lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa)
- katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää)
- eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin"
- olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!)
- kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä
- ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein...
Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton.
En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti".
Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Pitäiskö sun puhua räklättää hänelle savvoo?
Vierailija kirjoitti:
Kuopiosta 😂
Mutsis oli
Ei helvetti mikä kohtalo sinulla ja että vielä Kuopiosta, juokse karkuun ja lujaa. Ovat niin sisäsiittoista porukkaa, että vain toinen kuopiolainen voi ymmärtää toista kuopiolaista, ehkä.