Mitä mieltä, onko mulla oikeutta jäädä tähän parisuhteeseen?

ei se isyys minnekkään katoa vaikka eroaisitte.



ja mielstäni ei ole reilua jatkaa tuollaista suhdetta. Jos tietää että toinen haluaisi enemmän ja itse ei halua toiselta enää mitään (paitsi rahaa?) niin silloin kannattaa erota.

nyt kumminkaan korvaa samassa taloudessa asuvaa isää. Sitä tarkoitin isättömyydellä. Kumminkin isä on lapsille tärkeä.

Silloin asia on ok, mutta kun pysyt tuossa liitossa niin sulla on tiettyjä velvollisuuksia, eli et voi vain kuoria kermoja päältä. Niinkuin esimerkiksi että seksi kuuluu parisuhteeseen.

vastenmielisenä koen seksin hänen kanssaan. Joskus vähän säälittää, että siinä menee hyvä mies hukkaan. Ihan komea ja nuorekas nelikymppiseksi, eipä hänenkään seksuaalisuus oikein ole tässä päässyt kukoistamaan. ap

Siis että jatkaisitte yhdessä, mutta ette harrastaisi seksiä? Ei ehkä kestä ikuisesti sellainen suhde -tai sitten kestää. Meillä mies on huomattavasti minua haluttomampi, mutta muuten ihana, ja voisin kuvitella eläväni noin.

Varmasti tiedän että on harrastanut privaattiesityksiä, ts. nainen strippaa ja masturboi hänelle ja mies tyydyttää siinä itseään. Todennäköisesti harrastaa myös maksullista puhelinseksiä. Väittää, ettei ole mitään kovempaa, eli ei käytä prostituoituja. ap

Esim. jos haluatte asua saman katon alla mutta ette yhdessä olla muuten niin sano näin miehelle niin saa hänkin päättää mitä tehdä elämällään.

Joka tapauksessa sun pitää kertoa miehelle totuus tunteistasi. Täysin avoimesti.

Ja kestää seuraukset.

Joskus toivon, että rakastuis työkaveriinsa, että tilanne ratkeis sillä. Mutta siis lasten takia pääasiassa olen tässä. Ja kuten sanoin, meillä oli puolen vuoden erojakso ennen naimisiin menoa. Sinä aikana mies deittaili useampaa naista, kuitenkin sitten palattiin yhteen.



Nyt jos menen paljastamaan miehelle näitä seksivastenmielisyyksiäni, niin mitä siitä seuraa? Hirveästi pahaa mieltä. Ja kyllähän meidän seksi on toisaalta sen verran huonoa, ettei miehelle nämä vastenmielisyyden tunteet ehkä ihan vieras ajatus ole. Äh, kinkkistä on tämä ihmisen elämä.

Se että tunnet inhoa miestäsi kohtaan ei ole tervettä. En lähtisi heti eroamaankaan kun voi olla etä katuisit päätöstä viimestään sitten kun mies olisi onnellisessa suhteessa uuden naisen kanssa ja tästä naisesta tuli lapsillesi tärkeä ihminen.

Mutta toisaalta ei kovin hyvältä näytä tulevaisuus jos varsinkin ruokit tuota mielialaasi.

Minä voin kokemuksesta sanoa että mieheen voi uudelleen rakastua niin että ne etovat tunteet poistuu. Meillä oli paha kriisi (tavallaan vieläkin) jonka seurauksena mä en halunnut mitään läheisyyttä mieheltäni. no me keskusteltiin paljon ensin kaksin, ihan rehellisesti ja suorin sanoin (ei riidelty - keskusteltiin). Mutta se ei tuottanut tulosta joten mentiin perheneuvolaan. Sen avulla olemme oppineet paljon, mm sen että jos kekittyy negatiiviseen niin sitä elämä on, mutta jos koittaa löytää positiivista niin elämä lähtee sinne suntaan. Minä aloin keskittymään miehen positiivisiin ominaisuuksiin ja merkitsin ylös aina kun jotain positiivista tapahtui ja pikku hiljaa huomasin etten kiinnittänytkään niihin negatiivisiin asioihin niin paljon huomiota kuin ennen. Veiläkin paranteemme suhdettamme, mutta voin sanoa että kun jossain vaiheessa seksi tuntui joko ei miltään tai sai minut voimaan pahoin, niin nyt olen parina kertana tuntenut todella hyvää oloa. Emme ole vielä takaisin entisellään, mutta huomattavasti lähempänä toisiamme. Toisinaan huomaan että katson miestäni ja minut valtaa suunnaton hyvänolon tunne.

Älä siis vielä luovuta. Muista myöskin että yhtä paljon kuin miehesi tekee väärin niin sinäkin saatat tehdä väärin vaikka kuinka omasta mielestäsi toimit oikein. Me ainakin huomattiin että meidän toiveet ja odotukset on aivan erilaiset. Kun minä teen omasta mielestäni juuri sitä mitä pitääkin osoittaakseni että rakastan, niin toinen ei koe sitä samoin. Ja hän taas omasta mielestään osoittaa rakkauttaan minulle ja minä en näe sitä ollenkaan. Me kun näytämme asiat eri tavalla.