Lue keskustelun säännöt.
Avioeroon johtaneiden syiden utelu?
16.07.2022 |
Onko teidän mielestänne asiallista esittää eronneelle henkilölle kysymys "Miksi te erositte?"?
Minut on kasvatettu ajattelemaan, että eron syyt ovat aina henkilökohtaisia eivätkä kuulu muille eikä ole sopivaa kysyä kenenkään erosta ellei sitten eronnut itse halua puhua asiasta oma-aloitteisesti.
Muutin itse eroni jälkeen vuodeksi maaseudulle työn perässä ja ihmettelin, kun työkaverit juorusivat jatkuvasti muista kyläläisistä: Matti ja Maija erosivat, koska eivät saaneet lapsia. Antti jätti Annin, koska löysi uuden emännän. Satu jätti Samin, koska Sami petti ja juopotteli.
Ja aina kun tutustuin uusiin ihmisiin, minulta kysyttiin heti nimen jälkeen: Onko sulla perhettä?
Kun mainitsin lyhyesti, että minulle ja lasteni isälle oli äskettäin tullut ero, niin JOKA KERTA ihmiset kysyivät: MIKSI te erositte?
Muutin myöhemmin maalta kaupunkiin, jossa ei olla noin uteliaita toisten asioista. Mutta nyt kun olen ryhtynyt käymään treffeillä ja perustanut tinder-profiilin, niin lähes kaikki kysyvät jossain vaiheessa joko viestillä tai suullisesti "mistä syystä te erositte?" tai jos ovat itse eronneet, ryhtyvät paasaamaan oman eronsa syitä: "vaimoni jätti minut vaikka meillä oli kaikki ihan hyvin" tai "hullu exäni ei antanut minun käyttää lenkkareita sisällä ja muutenkin valitti kaikesta koko ajan, ei semmoisen kanssa voi elää.."
Kommentit (26)
Itse en vieraalta kysyisi, mutta eräs kaverini on todella utelias ja saattaisi kysyäkin. Ymmärrän, että ihmisiä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään maaseutu vs. kaupunki juttu. Maalla nyt vain useimmat tuntevat kohteena olevan, koska porukkaa vähemmän. Totta kai silloin on helppoa puhua.
Deittaillessa kyllä kiinnostaisi, onko vielä jotain lämpimiä tunteita toista kohtaan tai oliko syynä esim. lapsettomuus tms. Aika paljon edellinen suhde voi kertoa siitä, mitä odottaa seuraavalta suhteelta. En kyllä mitään avautumisia jaksaisi vaan ihan virke tai kaksi aiheesta riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään maaseutu vs. kaupunki juttu. Maalla nyt vain useimmat tuntevat kohteena olevan, koska porukkaa vähemmän. Totta kai silloin on helppoa puhua.
Ja toiset vaan kysyy. Yllättävällä kysymyksellä saa paljon irti juoruilua varten, myös kaupungissa. Ennemmin alkaisi kiinnostaa, mitä näille tyypeille vastaisi kohteliaasti. Välillä oon tylyttäny uteliaita työkavereita, kun kysellään lapsen saamisesta tai muista perheasioista. Aina tulee joku pelastamaan hieman viilennyttä tilannetta. Musta voisi antaa tällasten ihmisten vaan ymmärtää kunnolla, että tekevät jotain, mitä muut eivät hyväksy. Ei tartte pelastaa ja pehmennellä heidän puolestaan.
Toinen on kysymys "mihin/miksi se kuoli?" mikä tulee automaattisesti kun joku on kuollut.
Ihmisluonteeseen kuuluu vaan enemmän tai vähemmän se uteliaisuus, toiset pystyy pitämään sen kurissa ja toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse kysyisi ja pidän sopimattomana käytöksenä. Mutta deittaillessa ymmärrän paremmin. Jos haluaa nopeasti saada käsityksen ihmisestä, niin vastaus tuohon kysymykseen voi kertoa paljon.
Vierailija kirjoitti:
En itse kysyisi ja pidän sopimattomana käytöksenä. Mutta deittaillessa ymmärrän paremmin. Jos haluaa nopeasti saada käsityksen ihmisestä, niin vastaus tuohon kysymykseen voi kertoa paljon.
Tai sitten ei kerro. Kukapa nyt ikäviä asioita itsestään kertoisi, jos haluaa tehdä vaikutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen on kysymys "mihin/miksi se kuoli?" mikä tulee automaattisesti kun joku on kuollut.
Ihmisluonteeseen kuuluu vaan enemmän tai vähemmän se uteliaisuus, toiset pystyy pitämään sen kurissa ja toiset ei.
Myönnän olevani se, joka helposti kysyy syytä, jos jotain epätavallista on tapahtunut. Minusta se on aika luonteva tapa jatkaa keskustelua, ainakin, jos vaihtoehtona on vaivaannuttava hiljaisuus. Sen sijaan, jos toinen vastaa minulle, että ei halua kertoa, tai vaihtaa aihetta, tyydyn siihen enkä jankuta edelleen.
Saa kysyä
Jos et halua vastata niin sano että on monta syytä ja et halua niistä puhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittaillessa kannattaa kysyä. Jos toinen selkeästi halveksii eksäänsä ja haukkuu kaikesta, kannattaa siirtyä seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen on kysymys "mihin/miksi se kuoli?" mikä tulee automaattisesti kun joku on kuollut.
Ihmisluonteeseen kuuluu vaan enemmän tai vähemmän se uteliaisuus, toiset pystyy pitämään sen kurissa ja toiset ei.
Myönnän olevani se, joka helposti kysyy syytä, jos jotain epätavallista on tapahtunut. Minusta se on aika luonteva tapa jatkaa keskustelua, ainakin, jos vaihtoehtona on vaivaannuttava hiljaisuus. Sen sijaan, jos toinen vastaa minulle, että ei halua kertoa, tai vaihtaa aihetta, tyydyn siihen enkä jankuta edelleen.
Luontevaa ehkä sinulle. Itse saattaisin sanoa "Otan osaa" tai jos ei ole läheinen niin "ihanko tosi? kylläpä nuorena lähti!" tai "No, kyllähän se jo ehti sairastaakin kauan, nyt on tuskat loppuneet" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ero iso asia. Tuntuisi oudolta jos siitä ei voisi/saisi puhua.
Vierailija kirjoitti:
Onhan ero iso asia. Tuntuisi oudolta jos siitä ei voisi/saisi puhua.
Kukaan ei kiellä sinua puhumasta omasta erostasi. Utelu muiden erosta on juoruämmien puuhaa.
Hyvin usein muuten pariskunnalla itsellään saattaa oli keskenään eri käsitys eron syistä, voit sitten arpoa mikä on lähimpänä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku uteli juoruilutarkoituksessa 😓
kyllä sekin jotain uudelle treffikumppanille kertoo, jos et edes kykene vastaamaan, miksi erosit.
En mä ainakaan koskaan kysy mitenkään small talkina, että miksipä erositte, mutta läheisemmän kanssa voidaan tietysti jutella siitäkin aiheesta, mutta silloinkaan ei tule mitenkään luontevasti noin suoraan kysyttyä. Musta oli jännä kun työpaikalla yksi nainen, itse pitkässä liitossa, kysyi aina tosi suoraan työpaikan ruokalassa ihan uusiltakin vaikka kesätyöntekijöiltä, kun oli ensin udellut siviilisäädyn niin heti seuraavaksi eronneelta muiden edessä, että "miksi?". Hän itse sitten erosi siitä tosi pitkästä avioliitostaan vähin äänin ja se tuli vähän kuin vahingossa esille vasta yli vuoden jälkeen erosta, mikä tietysti vaikutti vähän työporukan tunnelmaan sillä sekunnilla. Totesi vain, ettei hän ole sitä ole salaillut, mutta ei ole kukaan kysynyt, että onko hän eronnut tai että miksi. Olisi vain luullut, että hän puhuu omista asioistaan yhtä suoraan kuin utelee muiden asioista.
Ei tarvi heti kättelyssä kertoa olevansa eronnut. Ei tarvi vastata tarkasti, minkälainen perhe on. Ei kuulu ollenkaan työkavereille.
Kannattaa vastata, että miksi en olisi eronnut?
(Hän on täällä tänään)
Maalla juorutaan, valitettava tosiasia. Kaupungissa ollaan yleensä hienovaraisempia näissä tilanteissa, mutta kyllä ihminen kuitenkin on perusluonteeltaan utelias ja nauttii juoruista (muutenhan Seiskakin olisi mennyt konkurssiin jo ajat sitten).
Deittaillessa ymmärrän, että se kiinnostaa, miksi ero tuli. Jos kysymykseen vastataan suoraan esim. että olin väkivaltainen ja petin, niin deittikumppani tietää juosta karkuun. Hyvä suhtautua varauksella myös siihen, jos ihminen väittää olleensa aiemmissa suhteissaan täydellinen, mutta kaikki exät vain olivat vaikeita ja kamalia. Näihin kysymyksiin vastatessa ihminen saattaa paljastaa jotain olennaista itsestään. Kuitenkin kohtelias deittikumppani sanoisi, että ei ole pakko kertoa jos et halua, ja hyväksyisi sen jos toinen ei ole vielä valmis puhumaan menneisyydestään.