Mitä ajattelet pitkään yhdessä olleista kolmekymppisistä lapsettomista pariskunnista?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei vaan saa tai halua niistä lapsia. Olen tyytyväinen, kun en teyhyt lapsia, koska nyt pitäisi alkaa hoitaa niitä lapsenlapsia, jotka kiinnostaisi vielä vähemmän. 

Olet kuitenkin tyytyväinen, että sinut on joskus hankittu?

Ei haittaa mitään Kaikki Ei saa lapsia!

tai eivät halua lapsia eikä se heidän elämä mulle ja muille kuulu !

Mitä heistä pitäisi ajatella?

En mitään. Miksi hitossa minun pitäisi heistä ajatella yhtään mitään? Jokainen elää omaa elämäänsä. Suosittelen sinullekin.

Kylläpä tämä aihe kirvoittaa palstamammojen mielipiteitä😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei vaan saa tai halua niistä lapsia. Olen tyytyväinen, kun en teyhyt lapsia, koska nyt pitäisi alkaa hoitaa niitä lapsenlapsia, jotka kiinnostaisi vielä vähemmän. 

Olet kuitenkin tyytyväinen, että sinut on joskus hankittu?

Jos ei olisi tehnyt, niin en tietäisi tästä elämästä mitään, joten ei varmaan haittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei vaan saa tai halua niistä lapsia. Olen tyytyväinen, kun en teyhyt lapsia, koska nyt pitäisi alkaa hoitaa niitä lapsenlapsia, jotka kiinnostaisi vielä vähemmän. 

Olet kuitenkin tyytyväinen, että sinut on joskus hankittu?

Tuo on niin typerä kysymys. Jos minua ei olisi koskaan hankittu, niin en olisi mitään mieltä mistään, eli ei haittaisi jos minua ei olisi tehty.

Jonkun pariskunnan lapsettomuus ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Se on jokaisen oma asia aikooko hankkia lapsia vai ei.

Eikä se lasten saaminen ole kaikilla niin helppoa kuin luulisi. Minä ja mieheni yritimme lähes puolitoista vuotta tuloksetta ja tutkimuksissa selvisi, ettemme voi saada lapsia ilman hoitoja.

Mun lapset on juuri kolmikymppisiä. Yhdellä lapsia. Kahdella ei, puoliso kyllä.

Lapsiasia on täysin heidän omansa. En ole kysellyt , toki lapsen lapsia toivon lisää.

Jos eivät tee/ saa lapsia, yhtä rakkaita ovat.

Lisäksi kaikki eivät voi hankkia biologisia lapsia vaikka haluaisivat.

Minä ja avomieheni olemme olleet yhdessä reilun kymmenen vuotta.

Minä ole 33 ja mies 32, ja yhtään lasta emme halua. Se on puhuttu selväksi jo seurustelua aloittaessamme, kumpikin yhtä mieltä asiasta. 

Olemme ostaneet yhdessä asunnon, ja oman talon hankinta parin vuoden sisällä ajankohtaista. 

Meillä on koira ja kun talo hankitaan otetaan toinen kaveriksi. Lisäksi meillä on kolme kissaa.

Kummankin vanhemmat tietää ettemme aio lapsia hankkia, ja se on heille täysin ok. Miehelläni on kaksi veljeä, nuorempia,  joista voi melkoisella varmuudella sanoa etteivät aio lisääntyä hekään.

Minulla on yksi veli jolla yksi lapsi. 

Ystäväpiirissä tai työelämässä kukaan ei koskaan ole asiaa udellut, ja vain yhdellä ystäväpariskunnalla on lapsi. Vaikuttaa sille että kovin innokkaita ei kukaan nykyään lastentekoon ole, enkä ihmettele.

Meillä molemmilla ura ja työssä eteneminen on tärkeää joten senkään takia ei lapset tähän kuvioon sovi. Lisäksi emme kumpikaan ole yhtään lapsirakkaita. Kihloihin menimme pari vuotta sitten ja kun talokaupat varmistuu menemme luultavasti vihille.

Niin että näillä mennään.

Tunnen yhden parin, jotka ovat olleet yhdessä käsittääkseni 13 vuotta. Molemmat korkeakoulutettuja ja aika kunnianhimoisia töidensä suhteen, nainen minusta parista se uraorientoituneempi ja hänen työnsä vaatii enemmän erityisosaamista ja on jonkin verran vastuullisempaa. Elävät mukavaa elämää, urheilevat ja tapaavat omia ystäviään. Viime vuodet ovat käsittääkseni vähän vältelleet toisiaan ja viihtyvät omissa menoissaan vapaa-ajalla. Ei suhde erityisen romanttiselta vaikuta, mutta se ei liene syy tehdä siihen lapsia jos ei lapsia halua. Käsittääkseni kumpikaan ei halua, nainen on ihan oma-aloitteisesti maininnut vaikken ole niin kiinnostunut.