Lue keskustelun säännöt.
Kysymys äideille, joilla on aikuinen lapsi
16.07.2022 |
Kuvittele tilanne että aikuinen lapsesi on parisuhteessa ja asuu kumppaninsa kanssa, mutta et ole koskaan tavannut tätä kumppania eikä lapsesi olisi kertonut sinulle juurikaan tuosta suhteesta.
Miten reagoisit, jos tämä lapsesi kumppani soittaisi sinulle yhtäkkiä ja kertoisi että hänellä on ollut ongelmia lapsesi kanssa ja haluaisi keskustella kanssasi, jotta voisi ymmärtää lastasi paremmin ja kuulla äidin näkemyksen asioista? Ongelmat ovat siis sen suuntaisia että lapsesi käyttäytyisi tosi ikävästi kumppaniaan kohtaan ja hänen itsensä kanssa on mahdotonta keskustella asioista koska lapsellasi olisi suoraan sanottuna aika puutteelliset empatiataidot.
Kommentit (8)
Tervetuloa luokseni keskustelemaan, mutta kahdestaan, lapseni selän takana en puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tietysti keskustella hänen kanssaan ja kutsuisin kylään.
Sanoisin heti alkajaisiksi että selän takana en juoruile kenestäkään.
Parisuhdeasiat ovat parisuhdeasioita, jos koet noin, jo tässä vaiheessa suhdetta eikö ole parasta että lähdet kävelemään. Jos kyse on pojastani Valehtelet, on liiankin empaattinen, jos tyttärestäni hän kyllä osaa puhua vaikka ei aina ole niin herttainen, mutta omiensa puolta kyllä pitää.
alaikäisenä katsoin ainoastaan äitipoika pornoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ottaisin asian tosissani koska on varmasti ollut suuri kynnys soittaa ihmiselle jota ei tunne mitenkään. Ja pyytää apua.
Mutta empatiakyvyttömyys viittaa kyllä suuriin ongelmiin kuten narsismi joten ehkei mitään enää tässä vaiheessa ole vanhempanakaan tehtävissä.
Mutta jokin selityshän sillekin on miksi lapsesta kasvaa narsistinen.
Voisihan olla, että tuolla äidillä olisi ollut itselläänkin vähän samankaltaisia ongelmia lapsensa isän kanssa, jos siis oletuksena on, että tuo äiti olisi ns. normaali. Mutta tiedostan kyllä että yhteydenotto olisi tosi outoa, mutta oudolta tuntuu sekin että ollaan tunnettu 4 vuotta enkä ole ikinä tavannut hänen perhettään eikä hän tunnu haluavankaan että tapaan hänen perhettään.
Kuuntelisin ja koittaisin toki keskustella asiasta, auttaa mikäli osaisin.
Lähtökohtana sitten taas se, että ovat seurustelleet 4 vuotta ja asuneet yhdessäkin, etkä äitinä edes tiedä/tunne tuota kumppania edelleenkään, et olisi häntä edes nähnyt kuulostaa erikoiselle. Kuulostaa, ettei vanhemman ja lapsen välinen yhteyskään ole kovin lämmin tai tiivis. Tulee mieleen, että jotakin ongelmaa on jo ihan lapsuusperheen tunne-elämän puolella, jos et vanhempana tiedä mitään lapsesi seurustelukuvioista ja nykyisestä elämästä, eikä lapsi halua näitä sinun tietoosikaan, olkoonkin aikuinen mutta siitä huolimatta. Jos tässä kuviossa tyttöystävä yhtäkkiä siis ottaisi yhteyttä ja kertoisi tällaista niin luultavasti sille on ihan perusteet. Aika harva kovin kevyin perustein luultavasti ottaisi seurustelukumppaninsa vanhempaan yhteyttä ihan pienissä ongelmissa etenkään, jos ei edes vanhempaa yhtään tunne.
Tottakai ottaisin asian tosissani koska on varmasti ollut suuri kynnys soittaa ihmiselle jota ei tunne mitenkään. Ja pyytää apua.
Mutta empatiakyvyttömyys viittaa kyllä suuriin ongelmiin kuten narsismi joten ehkei mitään enää tässä vaiheessa ole vanhempanakaan tehtävissä.