2,5v ei syö. Kumpi parempi, istua niin kauan pöydässä, että on syöny vai pois pöydästä?

Jos lapsen kanssa alat valtataisteluun syömisestä, häviät aina.

Syö seuraavalla aterialla enemmän jos on nälkä.

Ja seuraavana ruoka-aikana sama lautanen eteen. Ei välipaloja, vettä voi juoda.

Kerrot, että seuraavan kerran ruokaa saa esim. lastenohjelmien jälkeen (tai muun ajan minkä lapsi tajuaa) ja sitä ennen vain juomista, mutta ei mitään välipaloja. Ipanoilla on aina välillä tuollaisia kausia, sellainen on parhaillaan meidän 3 vuotiaalla...

mun mieletä syömään pakottaminen ja pöydässä istuttaminen on väärin. Minulle on jäänyt jonkunlaiset traumat pakkosyöttämisestä hoitopaikassa kun olin lapsi.

Kyllä se lapsi syö sitten kun on nälkä.

Pitäis antaa lapsen kuunnella oman kehonsa viestejä, tuputtamalla kuulemma tehdään ylipainpoisia aikuisia. Tiedän kyllä, että vaikeaa on, kun tuntuu, ettei lapsi syö mitään. Meillä on kuitenkin toiminut tuo, että pöydästä pois. Makeat välipalat pois ja paljon ulkoilua. Lisäksi olen antanut aamu- ja iltapalalla valita, syökö esim. jogurttia vai marjapuuroa. Muulloin syödään sitä, mikä pöydässä on, tai pöydästä pois.

Meillä lapsi 3,5 v, melkoisen huono syömään. Meillä toimii se, että jos syö reippaasti saa pienen jälkkärin, jos ei, niin kiitos, ja purkan saa aina.

Mitä tuohon tapakasvatukseen tulee... Mekin ollaan tosiaan pikkuhiljaa siirretty sitä poistamista aina vähän eteenpäin, mutta en vielä edellytä odottamaan niin kauan että kaikki ovat syöneet. Mutta toivoakseni lapseni ehtii vielä oppia ne pöytätavat myöhemminkin. Ravintolassa ja kylässä yms. jaksaa paremmin istuakin kuin kotona.

antaa seuraavalla aterialla edeliseltä aterialta jäänyt lautanen nokan eteen? Kokeiltu on mutta aina jää syömättä! Nykyään vaan pois pöydästä ja odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa.

Riippuu tietenkin ruoasta ja siitä minkä verran lautasella on.

lautasella särkitty ruoka pilaantuu hetkessä eikä sellaista terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu lapsi edes suostu syömään.

Olen lähtenyt siitä, että lapsi tietää itse rajansa. Alusta lähtien on vaan tehty selväksi, että ruokaa syödään tiettyinä aikoina, eikä nälkää saa pois sitten välipaloilla tms, jos jättää ruoan syömättä. En tietenkään vaadi lasta täysin vastuulliseksi vielä omista syömisistään, vaan kehotan kyllä useampaan kertaan jatkamaan syömistä, jos unohtuu haaveilemaan. Mutta jos se ei auta, ja lapsella selvästi ei ole nälkä, saa mennä pois pöydästä. Ruokailusta yritän tehdä rennon ja luonnollisen tilanteen, ruokaa ei mätetä mutta sitä arvostetaan.



Eräällä sukulaislapsella oli kahden vuoden paikkeilla sellainen kausi, että söi kuin hiiri, jos sitäkään. Kasvoi kuitenkin normaalisti, ja lääkäriltä kun oli asiasta kysytty, sanoi, että se nyt ei vaan tällä hetkellä tarvitse enempää. Nyt kolmivuotiaana on taas alkanut syömään ihan hyvin.

Ruokapöydässä istutaan, kunnes saadaan lupa poistua, mutta ei ole pakko syödä, saa vain seurustellakin. Pientä ei ihan yhtä kauan istuteta kuin muut syövät, mutta vähän aikaa joutuu istumaan. Jos käyttäytyy huonosti, lentää pöydästä pois, mutta meillä lapsi ymmärtää sen rangaistukseksi eikä siis käytä huonoa käytöstä tapana päästä pöydästä aiemmin.



Samaa ruokaa ei tarjota uudelleen, eikä välipaloja kielletä, vaan saa ihan normaalit välipalat silloinkin, kun ei ole ruoka maittanut. Jos kiukuttelee maistamisenkin suhteen, ei kyllä saa mahdollista jälkiruokaa, mutta sitä nyt muutenkaan ole kuin silloin tällöin. Haluan tukea lapsen omaa nälänsäätelyä. On kyllä alakäyrillä painon suhteen kulkeva poika, mutta pituutta kasvaa hyvin ja on terve ja vanhemmatkin ovat kuikelonpuoleisia, joten ei huolestuta yhtään.