Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Se, kun et ole kenellekään merkityksellinen
15.07.2022 |
Missä vaiheessa olette päässeet sinuiksi asian kanssa, että ei ole ketään, jolle olisit tärkeä tai edes jotakuinkin merkityksellinen? Ketään ei kiinnosta oikeasti. Ja itse ei jaksa muodon vuoksi pitää yhteyksiä yllä.
Helpottaako, kun viimein luovuttaa ja tajuaa, että on täysin yksin?
Kommentit (46)
Ihmiset ovat aina vailla jotain. Ystävyyskin on kaupankäyntiä. Jos sinulla ei ole mitään tarjottavaa, ei sinusta olla kiinnostuneita etkä kelpaa seuraan tai ystäväksi. Pakolliset hyvääpäivääkirvesvartta-asioinnit hoidetaan, mutta siihen se jää. Yksin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä viimeistään katoavat ne vähätkin ystävät.
Päinvastoin, nyt on alkaneet eronneet yksinäiset ottaa uudelleen yhteyttä, joista ei ole kuulunut mitään vuosiin.
Tämän vuoden aikana olen tuota asiaa miettinyt ja alkanut jo jotakuinkin hyväksyä/ymmärtää tuon asian. Elämästä tulee parempaa, kun ei odota olevansa kenellekään esim. se ylin ystävä tai mitenkään muutenkaan mikään älyttömän tärkeä ja merkityksellinen. Parempi vaan kun yrittää elää itseänsä varten ja edes itse pitää itsestänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on. Ne on markkinamiesten humpuukia väitteet, että jokaiselle on joku, olet tärkeä jollekin, et ole yksin ja mitä näitä nyt on. Kyllä vaan olet yksin etkä kiinnosta ketään. Paras nyt vain hyväksyä se. Minä en ainakaan jaksa enää tyrkyttää itseäni tai olla kynnysmattona jotta saa jonkun pienen murusen jonkun sääliä hetkeksi itselleen.
Kyllä ja ajottain se tuntuu todella pahalta. Vanhuus pelottaa eniten kun ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten ei enää määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kautta. Sinä olet tärkeä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei enää määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kautta. Sinä olet tärkeä itsellesi.
Mitä jos on yksinäinen ja kaipaa seuraa vaikka olisikin tärkeä itselleen?
En ole koskaan merkinnyt kenellekään mitään, peruskouluaikaisen bestikseni lisäksi, joten oikeastaan se ei ole mitään sellaista, että osaisin edes kaivata. En kiinnity ihmisiin itsekään, olen kaikkiaan aika juureton ja asiakeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei enää määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kautta. Sinä olet tärkeä itsellesi.
Mielenterveystalon sivulta lainattua mitä kuuluu keskeisiin inhimillisiin tarpeisiin.
"Syöminen ja riittävä ravinnonsaanti
Nukkuminen ja riittävä lepääminen
Omat rajat ja koskemattomuus
Taloudellinen toimeentulo
Vapaa-aika ja rentoutuminen
Muiden huomio ja muilta tuen saaminen
Ystävyys ja tyydyttävät ihmissuhteet
Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen
Kuunnelluksi tuleminen
Itsekunnioitus ja muilta saatu kunnioitus
Tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen
Johonkin kuulumisen tunne, osallistuminen
Fyysinen koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen
Läheisyys ja seksuaalisuus
Luotettavuus ja luottamus
Saavutuksen tunne, onnistumisen kokemus ja osaamisen tunne"
Aika paljon ihmisten keskeisistä tarpeista liittyy muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei enää määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kautta. Sinä olet tärkeä itsellesi.
Mitä jos on yksinäinen ja kaipaa seuraa vaikka olisikin tärkeä itselleen?
Voisiko yrittää tutustua muihin yksinäisiin? Tai mennä mukaan johonkin toimintaan, esim. vapaaehtoistyöhön, jossa saisi sosiaalisia kontakteja ja hyvän mielen siitä, että voi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ei enää määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kautta. Sinä olet tärkeä itsellesi.
Mitä jos on yksinäinen ja kaipaa seuraa vaikka olisikin tärkeä itselleen?
Voisiko yrittää tutustua muihin yksinäisiin? Tai mennä mukaan johonkin toimintaan, esim. vapaaehtoistyöhön, jossa saisi sosiaalisia kontakteja ja hyvän mielen siitä, että voi auttaa?
Minulla oli itse asiassa ystäväpalvelun tapaisesta toiminnasta "ystävä", mutta lakkasi vastaamaasta yhteydenottoihini yhtäkkiä (tiedän että on elossa). Vapaaehtoishommissa olen ollut ja useimmat työni liittyneet muiden auttamiseen, ei se muiden auttaminen minulle mitään hyvää mieltä tuo tai siis joo ei se nyt pahaltakaan tunnu jos toiselle tulee hyvä mieli mutta ei se millään lailla kyllä poista omia tarpeita ja omaa yksinäisyyttä kun jakaa omia voimavarojaan muille eikä saa mitään vastineeksi.
Kun oppii olemaan yksin, ja ei osaa enää luottaa, matka toisen ihmisen luo on hyvin pitkä.
Ei kai sen kanssa sinuiksi pääse.
Aina sitä uskoo, toivoo ja luottaa, kuten vaikka minäkin nyt tuohon tapailukumppaniin, joka pari päivää sitten sanoi rakastavansa enemmän kuin mitään. Ja nyt sanoo että voisin häipyä kämppääni hiirenpaskojen sekaan.
Tiedän että taas kohta rakastaa... minä en jaksa enää.
Silloin olen arvokas kun joku haluaa hyötyä minusta. Muuten täys mitättömyys.
Läheistä ihmistä ei välttämättä löydä etsimällä, mutta joku saattaa tulla itsestään, kun hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin ilman odotuksia.
Alue: Aihe vapaa
Niin, kaikki aina olettavat, että meillä jokaisella on iso ystäväjoukko ympärillä. Vietetään juhannukset ja vaput yhdessä. Paskan marjat.