Ulkomaalaiset puolisonne Suomessa työnhakijoina - kuinka sujuu?
Työnhaku ja työttömyys varmaan tuttuja juttuja monelle ulkomaalaiselle Suomessa - kuin myös suomalaisellekin.
Millaisia kokemuksia teillä on siitä, kun ulkomaalainen puolisonne on ryhtynyt työnhakuun? Paljonko on pantu hakemuksia vetämään ennen kuin on näytetty vihreää valoa?
Kuinka työvoimatoimisto on suhtautunut asiaan, kun puolisonne on hakeutunut asiakkaaksi? Onko hommaan tullut lisäpotkua kenties sitä kautta?
Onko työhaastattelupaikka irronnut jollakin ehkä helposti vai töin ja vaivoin? Ja kuinka homma on sujunut?
Millaisella suomen kielen taidolla puolisonne on uskaltautunut työpaikkajahtiin mukaan? Ja mille aloille on yleensä rohjettu yrittää? Nykyäänhän ala kuin ala tuntuu edellyttävän hyvää suomen taitoa. Tosin muun muassa autonasentajaksi kuulemma pääsee vielä ilman kielitaitoakin - harmi ettei kaikilla ole taitoja tuohon hommaan. Jopa postin lajitteleminen, haravointi ja porrassiivous edellyttävät kuulemma hyvää suomen kielen taitoa.
Täällä vasta tutkaillaan tilannetta ja ihmetellään työmaailmaa ja sen viime vuosina kohonneita vaatimuksia yleensäkin.
Kommentit (25)
On opiskellut useamman vuoden suomen kieltä, ollut työharjoittelussa suomalaisilla työnantajilla ja nyt opiskelee ammattikoulussa suomen kielellä. Keväällä, kun hän valmistuu, on hänen helppo saada töitä alaltaan. Sitten minä jään osa-aikalisälle :)
Kaikki työharjoittelupaikat hän on saanut niin, että on käynyt paikan päällä kysymässä, heikolla, ja myöhemmin vahvemmalla, suomen kielellään. Palkkatyötä vuosien varrella hän on tehnyt vain kuukauden, mutta täysin työttömänä tai siis toimettomana hän ei ole koskaan ollut.
Mieheni ja myös minä suosittelemme kaikille maahanmuuttajille suomen kielen opiskelua ja ammattikoulutusta, jos sitä ei ole toisesta maasta, ja vaikka olisikin. Se on satsausta omaan ja perheensä tulevaisuuteen Suomessa.
Mies oppi todella ennätysmäisen nopeesti suomen kielen mutta eipä sekään auttanut. Me läheteltiin hakemuksia kasapäin eikä tuottanut tulosta. Hän on miellyttävä käytöksinen, positiivinen, koulutettu ja kivan näkönenkin vielä, mutta eipä siitä mitään apua ollut.
Hän oli yhdessä teatterissa avustajana pientä palkkaa vastaan yhden kevätkauden kieliopintojensa ohessa ja yhdessä kotimaisessa elokuvassa avustajana, eihän siinä kyllä tienannut juuri mitään mutta ihan kokemuksen vuoksi.
No sitten mies meni työharjoitteluun omasta halustaan näyttääkseen että kyllä hän osaa tehdä töitä. Hän ei halua muslimina käsitellä alkoholia eikä sianlihaa joten pizzeria paikat tms. oli pois laskuista, niitä töitä ois kyllä löytynyt.
Loppujen lopuksi hän sai sitten suomalaisten tuttaviemme kautta töitä ja nyt ollaan ihan tyytyväisiä vaikka koville se otti. Tarkoitus hänellä on jatkaa myöhemmin taas opintoja.
MIes on vielä opiskelija, mutta on koulun (ammattikorkea, jossa opiskelee englanniksi) kautta saanut määrä- ja osa-aikaisia töitä omalta alalta - joku opettaja on siis suositellut. Alkuun mies oli töissä laivasiivoojana, joka on kai tällainen klassikkohomma ulkomaalaiset osanneet englantia: " Petaa nopeammin!" :)
Edes kohtuullinen suomentaito kyllä auttaisi, vaikka töitä voisikin tehdä englanniksi tai ihan hiljaa:) niin jos työhaastattelijan kanssa ei ole yhteistä kieltä (ja tosi monet varsinkin keski-ikäiset suomalaiset ei kuitenkaan puhu englantia), niin eipä kyllä ole kovin hyvät mahdollisuudet. Vähän hirvittää, miten käy nyt kun koulusta valmistuu - tosin kahden kuukauden ikäinen vauva varmaan aika hyvin motivoi työnhakuun, kun ei se äitiyspäiväraha niin suunnattoman iso ole.
Mun mies on tullut 17-vuotiaana Suomeen eli voisi melkein sanoa että aika huonossa iässä. Kotimaassaan Irakissa ei ole saanut mahdollisuutta kouluttautua kunnolla, sitten peruskoulun. vaan on joutunut kotimaassaan elättämään perhettään johon kuuluu itsensä lisäksi 9 sisarusta ja vanhemmat. Miehen joutui ajamaan kymmen vuotiaasta taksia koska hänen isänsä sairastui johonkin keuhkosairauteen, jonka vuoksi jos hermostuu yskii joskus verta. Lisäksi mieheni joutui salakuljettamaan arabien puolelta ruokaa ja menetti mm. parhaan ystävänsä sellaisella reissulla. Kun tuli Suomeen oli sellaisessa iässä että työnhaku oli vaikeaa koska ei ollut koulutusta, ja koulutukseen lähtö oli vaikeaa koska ei osannut kieltä. Jos olisi ollut nuorempi olisi ollut helpompi aloittaa suomalaisesta peruskoulusta.
Vuosia yritetty löytää töitä, en edes muista kuinka monia hakemuksia olemme yhdesä tehneet, suurimpaan osaan niistä ei edes vastata.
tehnyt jonkin verran siivousalan töitä, mutta haluaisi elämältään jotain parempaa on kuitenkin kunnianhimoinen. Nyt olemme yhdessä puhuneet opiskelumahdollisuudesta, sillä loppujen lopuksi se on vielä mahdollisuus nyt kun osaa kielenkin loistavasti. Tarkoitus hakeutua automaalarin koulutukseen, joten toivotaan että tämä hänenkin työtilanteensa tästä paremmaksi muuttuu :)
Juurihan oliko se yle1 tai 2:selta tuli sellainen keskusteluohjelma jossa mm. soittivat hesarin työpaikkailmoituksiin ja kysyivät mahdollisuuksiaan tulla haastatteluun jos ei osaa suomea tai ole suomenkansalainen, ei kovin lupaavalta näyttänyt, ikävä kyllä.
bubamara kyseli että mille alalle mun mies pääsi ilman suomen taitoa. Herra on koristemaalari, eli erikoistunut maalaamaan kaikkea pikku tarkkaa homma, kultausta ym. mutta on itse asiassa suomessa tehnyt vain ns normaalin maalarin hommia, eli maalannut asuntoja ym.
Ei se mustakaan ole noloa soittaa miehen puolesta, pahempi se olisi ollut kun mies olisi soittanut ja puhelimeen vastannut ei olisi osannut puhua sanaakaan suomea. Ainakin mun mielestä.
Toki on oppinut pikkusen suomea ja ruotsia näiden parin vuoden aikana, mutta ei ajo mennä millekkään kurssille tms. koska kokee että ei tarvitse suomea. Tästä meillä on lieviä erimielisyyksiä, mutta kuka mä olen aikuista miestä pakottamaan...