Ahdistaa, tarttuuko se vauvaan?
Apua, mitä tehdä, kun mulla on pieni 4 kk vanha ihana vauva, mutta oma elämä ahdistaa niin vietävästi. Tuntuu, että oon elämässä ihan luuseri ja mietin, että miten hitossa pystyn kasvattamaan pojastani tasapainoisen ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen. Tarttuuko tämä mun ahdistus, alakulo ja luuserius lapseen? Mulla on taustalla mm isän vaikea sairastuminen ja isoveljen itsemurha, enkä ole ollut koskaan työelämässä kiinni kunnolla. Käyn terapiassa, mutta en tiedä onko siitäkään apua. Saisko täältä vinkkejä tai tukea näiden ajatusten kanssa painimiseen?
Kommentit (7)
Ootko kokeillu meditointia? Jossain tapauksissa voi olla hyödyksi, kun ajatuksia observoidaan ja pyritään elämään vain siinä nykyhetkessä.
Kyllä vauva vaistoaa äidin ahdituneisuuden.
Jo raskausaikana koettu ahdituneisuus vaikuttaa sikiöön.
"Tutkimuksissa on osoitettu, että äidin stressihormoni kortisolin tasot nousevat voimakkaassa stressissä, mikä vaikuttaa lapseen.
– Näkemyksemme on se, että luultavasti näillä löydöksillä ei ole yksinään suurtakaan vaikutusta lapsen kehitykseen. Mutta vaikutukset kumuloituvat, jos lapsi altistuu syntymänsä jälkeen negatiivisille kokemuksille uudelleen ja uudelleen, toteaa FinnBrain-tutkimuksen vastuullinen johtaja, professori Hasse Karlsson"
Soita neuvolaan, sulla on todennäköisesti synnytyksen jälkeinen masennus. Se on hyvin yleistä ja siihen saa hoitoa. Tottakai vauva saa stressiä kun äitiä ahdistaa.
Mulla on ainakin ihan normaali, reipas ja sosiaalisen teini, vaikka itse olen luuseri. Pienestä pitäen ollaan käyty esim muskarissa ja seurakunnan kerhossa. Sitten alkoi hänen harrastuksensa. Hänellä on paljon kavereita ja ihan hyvä elämä.
En usko että sun lapsesta mitään erityisen viallista tapausta tulee. Nykyään (ja jo aiemmin) iso osa vanhemmista stressaa ja altistaa vauvaa negatiivisille tunnetiloille, mutta aivan ihmisiä meistä kaikista kasvaa. Kaikenlaiset tunnetilat kuuluu elämään ja on sallittuja. Kunhan et syyllistä itseäsi huonosta olostasi, sillä se vaan lisää negatiivisia fiiliksiä.
Juu mutta ei hätää. Koska olet pienen vauvan äiti, sinulla on nyt lupa uppoutua vauvakuplaan ja olla huolehtimatta mistään muusta kuin omasta ja vauvasi hyvinvoinnista. Nauti kesästä ja vauvasi kanssa olemisesta ilman mitään huolia. Vauvan ansiosta saat kyllä aina jotain tukea, jos sitä tarvitset, ja tosiaan voit kertoa ahdistuksestasi vaikka neuvolassa, niin saat apua. Huonommassakin tilanteessa olevat ihmiset ovat saaneet kasvatettua ihan hyvinvoivia aikuisia.
Mitään vahinkoa ei ole vielä ehtinyt tapahtua vauvalle. Pääasia että vastaat hänen tarpeisiinsa ja reagoit sekä kommunikoit sen verran kuin tuon ikäisen kanssa tarvitsee. Lueskele vaikka rauhallisesti jotakin lastenkirjaa vauvalle, vaikka hän ei siitä vielä mitään ymmärrä, niin ehkä ahdistuksesi helpottaa ja vauva saa kuunnella rauhallista ääntäsi.
Tottakai vauva aistii vanhempien tunteet