"Minusta ei koskaan tule mummua"

Ei tule minustakaan.

-Pertti

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kerrotaan äidistä, joka menetti tyttärensä hirveällä tavalla. Ja välittömästi heräävät palstan isovanhempitraumaiset kirjoittamaan näsäviisaita kommenttejaan. Siis ainoa, mikä jutussa kauhistuttaa, on se kun äiti suree sitä, ettei hänestä voi koskaan tulla isoäitiä. Mahtaa olla hirveä ihminen, kun tuollaista suree! Joo joo, me kaikki tiedämme jo, että lasten saamisesta ei saa enää iloita, eikä varsinkaan lastenlasten saamisesta (sehän nyt vasta törkeää olisi!), mutta voisi nyt vähän antaa armoa ihmiselle, jonka lapsi on murhattu.

Jep, ja kuinka yhdestä sitaatista "esimerkiksi minusta ei koskaan tule mummua" onnistutaan lukemaan minkä asian ympärillä äidin oletettavasti ajatukset pyörivät. Eipäs se sanonutkaan, että "esimerkiksi minusta ei koskaan tule mummua" vaan "Yhyy! MINÄ olisin halunnut, että tyttäreni synnyttää MINULLE lapsenlapsen. Voi voi voi". Kun todellisuudessa äiti on ajatellut tytön päättynyttä elämää päivät ja yöt ja suree sitä, ettei hänen tyttönsä saanut elää. Kuten yhtään normaali äiti tekisi. Siitä, että tyttö ei saanut elää seuraa mm. ettei tyttö tule itse äidiksi, mikä olisi ollut yksi mahdollisuus tytön elämässä eikä tämän tytön äiti tule näkemään sitä, tyttönsä elämää. Hän tiivistää sen siten, ettei hänestä koskaan tule mummua. Hän ei voi nähdä sellaista päivää lapsensa elämässä. Minäminäihmiset täällä heti tulkitsevat, että nainen olisi vain halunnut itse olla mummu. Se tulkinta taitaa kertoa kyllä enemmän heistä itsestään, mitä jäisivät läheisen kuolemassa suremaan (mitä minäminäminä ei saa). Normaalien ihmisten täytyisi olla niin varovainen, miten sanansa asettelevat, jottei minäminäihminen tee omannäköistään tulkintaa. Se vaikuttaa paljon siihen miten ihmiset uskaltavat puhua asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justjooooo kirjoitti:

Onneksi minusta ei tuu ikinä mummua. En elä lapsia varten.

Osasit hyvin kiteyttää sen, mitä nykynaisen pitää osata hokea joka välissä. Herra paratkoon, että iloitsisi lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Se on nykyään sairasta. Tervettä sen sijaan on hokea, miten vastenmielisiä lapset ovat. Kumma juttu, ennen vanhaan sellaisia ihmisiä pidettiin vähän sairaina.

Sä vaikutat nyt itse kyllä vähän sairaalta noine juttuinesi.

Kyllähän se terve ihminen sairaassa maailmassa pistää silmään. Hän on kuitenkin oikeassa.

Eikä ole. Tuo mielipide/tulkinta nykyajasta on täysin vääristynyt ja asenteellinen. On kaukana terveestä tuollaiset puheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kerrotaan äidistä, joka menetti tyttärensä hirveällä tavalla. Ja välittömästi heräävät palstan isovanhempitraumaiset kirjoittamaan näsäviisaita kommenttejaan. Siis ainoa, mikä jutussa kauhistuttaa, on se kun äiti suree sitä, ettei hänestä voi koskaan tulla isoäitiä. Mahtaa olla hirveä ihminen, kun tuollaista suree! Joo joo, me kaikki tiedämme jo, että lasten saamisesta ei saa enää iloita, eikä varsinkaan lastenlasten saamisesta (sehän nyt vasta törkeää olisi!), mutta voisi nyt vähän antaa armoa ihmiselle, jonka lapsi on murhattu.

Jep, ja kuinka yhdestä sitaatista "esimerkiksi minusta ei koskaan tule mummua" onnistutaan lukemaan minkä asian ympärillä äidin oletettavasti ajatukset pyörivät. Eipäs se sanonutkaan, että "esimerkiksi minusta ei koskaan tule mummua" vaan "Yhyy! MINÄ olisin halunnut, että tyttäreni synnyttää MINULLE lapsenlapsen. Voi voi voi". Kun todellisuudessa äiti on ajatellut tytön päättynyttä elämää päivät ja yöt ja suree sitä, ettei hänen tyttönsä saanut elää. Kuten yhtään normaali äiti tekisi. Siitä, että tyttö ei saanut elää seuraa mm. ettei tyttö tule itse äidiksi, mikä olisi ollut yksi mahdollisuus tytön elämässä eikä tämän tytön äiti tule näkemään sitä, tyttönsä elämää. Hän tiivistää sen siten, ettei hänestä koskaan tule mummua. Hän ei voi nähdä sellaista päivää lapsensa elämässä. Minäminäihmiset täällä heti tulkitsevat, että nainen olisi vain halunnut itse olla mummu. Se tulkinta taitaa kertoa kyllä enemmän heistä itsestään, mitä jäisivät läheisen kuolemassa suremaan (mitä minäminäminä ei saa). Normaalien ihmisten täytyisi olla niin varovainen, miten sanansa asettelevat, jottei minäminäihminen tee omannäköistään tulkintaa. Se vaikuttaa paljon siihen miten ihmiset uskaltavat puhua asioista.

Johan tuo tulkinta oli tehty valmiiksi tuossa otsikossa. Syytä sitä taviaivoa, joka ei osaa tehdä aloituksia. Älä muita. Tosin ap oli ottanut otsikonkin luultavasti suoraa lööpistä...

Itse en koko juttua edes katsonut enkä katso.

Ei tule minustakaan, kun ei ole edes lapsia.

Onko vähän uhriutuja -asennetta ilmassa ...

Vierailija kirjoitti:

Sehän sen Jennan äidille tietysti suurin suru oman kakaran kuolemassa oli, että hän itse jää ilman kakaran kakaroita kun ei ole Jenna niitä perseestä maailmaan paskomassa.

Siinäpä teille "terve" kommentti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Justjooooo kirjoitti:

Onneksi minusta ei tuu ikinä mummua. En elä lapsia varten.

Osasit hyvin kiteyttää sen, mitä nykynaisen pitää osata hokea joka välissä. Herra paratkoon, että iloitsisi lapsistaan tai lapsenlapsistaan. Se on nykyään sairasta. Tervettä sen sijaan on hokea, miten vastenmielisiä lapset ovat. Kumma juttu, ennen vanhaan sellaisia ihmisiä pidettiin vähän sairaina.

Mitäpä odottaa palstalta jossa syntymättömiä lapsia nimitetään loiseliöiksi ja solumöykyiksi, joilla ei ole mitään arvoa.

Different Stages Early Embryonic Development Stock Illustration 1368274100 | Shutterstock

Minusta ehkä ei tule koskaan mummua.

Olen joskus sitä surrut a joskus miettinyt mitä etuja siitä on.

Sureksin.

Minulla on kaksi lasta ja puolisollani myös kaksi. Puolison lapsilla on yhteensä neljä lasta, joilla siis kaikilla on jo kaksi mummua. Olen toki ollut, ja olen, heidän elämässään tärkeä aikuinen, "Elli", mutta eihän se ole ihan sama. Myös toisella tyttäristäni on mies, jolla lapsi. Olen "bonusmamma", mutta syvää kiintymyssuhdetta en uskalla luoda, koska mistä sen tietää koska se vanhempien suhde loppuu. Itse asiassa mieheni pojan kanssa kävi juuri näin ikävästi: hänen edellisellä vaomollaan oli 2 lasta, jotka haluttiin tuoda "sukuun". "Sisarustuttaa" mieheni pojan lasten kanssa. Suhde kesti 8 vuotta, sitten : bye bye.