Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et viihdy työssäsi? Miten selviät?
14.07.2022 |
Työ varjostaa koko elämää. Siis se, ettei viihdy siinä. Työ on asiakaspalvelua. Työn vaihtaminen onnistuu joillain, itselleni se ei ole ollut mahdollista. Ikä 52 ja jäänyt kakkoseksi kaikissa hauissa viime aikoina. Taloudellinen tilanne ei salli työnteon lopettamistakaan. On tämä kauhea tilanne. En nyt kaipaa viisastelua, että itse työsi valitsit. Niin tein ja koko elämäni kadun etten nuorempana uskonut itseeni ja etsinyt parempia hommia. Nyt se juna on jo mennyt.
Kommentit (10)
Pakko saa aamuisin ylös sängystä laskut on maksettava.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan työtäni aivan käsittämättömän paljon. Työni on asiantuntija-hommia. Duuni on täysin tarpeetonta ja parhaimmillaan tuottaa vain lisää rahaa firmalle, yleensä ei sitäkään. Teen toisella puolella maailmaa istuvalle pomolle raportin kerran kuussa ja muuten kukaan ei varmaan edes huomaisi, jos en tekisi mitään. Tätä on nyt jatkunut 10 vuotta ja olen 45-vuotias. Mut pitää töissä vain ja ainoastaan taloudelliset syyt, eli asuntolaina, kolme elätettävää teiniä ja noin 12 000 euron kuukausipalkka. Pää on jo varmaan osittain hajonnut, jonain päivänä piipaa-auto tulee ja korjaa talteen.
Sama homma oli. Kun totesin, että en halua enää kuluttaa ainutkertaista elämääni voimalla pahoin töiden takia koko ajan, tein poistumissuunnitelman. Säästin rahaa puolen vuoden tarpeisiin, karsin kulut minimiin, otin lyhennysvapaata asuntolainasta ja sanoin itseni irti tyhjän päälle. Eli en siis selviytynyt, tavallaan.
Moni pitää ratkaisua typeränä ja kannattamattomana, mutta minä en. Ainoa tapa hävitä varmasti olisi ollut jatkaa työssä, joka vei matkoineen yli kolmasosan jokaisesta arkivuorokaudesta ja lisäksi pilasi stressillä lopunkin vapaa-ajan ja yöunet.
Yrittäjyys kutsuu, tai mahdollisesti suorittava työ ja huomattavasti matalampi elintaso.
12 000 euron kuukausipalkka, anna mun nauraa :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vihaan työtäni aivan käsittämättömän paljon. Työni on asiantuntija-hommia. Duuni on täysin tarpeetonta ja parhaimmillaan tuottaa vain lisää rahaa firmalle, yleensä ei sitäkään. Teen toisella puolella maailmaa istuvalle pomolle raportin kerran kuussa ja muuten kukaan ei varmaan edes huomaisi, jos en tekisi mitään. Tätä on nyt jatkunut 10 vuotta ja olen 45-vuotias. Mut pitää töissä vain ja ainoastaan taloudelliset syyt, eli asuntolaina, kolme elätettävää teiniä ja noin 12 000 euron kuukausipalkka. Pää on jo varmaan osittain hajonnut, jonain päivänä piipaa-auto tulee ja korjaa talteen.
Apua, melkein mun vuositulot. 😳 Kyllä minäkin tuolla palkalla tekisin vaikka mitä pa*kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä kerrallaan, mutta tiukkaa tekee. Välillä on päiviä, että tämä on ihan jees, sitten on taas päiviä, että melkein itkien lähden aamulla. En löydä työstä mitään mielekkyyttä, vaikka kuinka yritän, ja asiaa ei helpota ongelmalliset henkilöt työpaikalla. Onneksi on määräaikainen sopimus, sitten riittää. En jatka, vaikka sitä on jo väläytelty.
Itse jäin vuorotteluvapaalle, jolla olen ollut nyt vähän yli kuukauden ja kaksi kuukautta vielä jäljellä. Vapaata on vielä mahdollisuus jatkaa siitä eteenpäinkin (max 180 päivää, eli n. puoli vuotta). Jo tämä reilu kk on auttanut, kun tietää ettei ole vain kesäloma, vaan pidempi vapaa. Todennäköisesti sovin vielä työnantajan pidentämisestä tuohon maksimiaikaan. Ehkä vapaan jälkeen jaksaa sitten taas vanhassa työssä (ikää sen verran, että uuden paikan saaminen ei ole todennäköistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12 000 euron kuukausipalkka, anna mun nauraa :D :D :D
Jep, varmasti iso luku elämämkoululaiselle.
Olen ollut monessa työssä, mistä en ole tykännyt. Itse yritin keksiä jotain mukavaa puuhaa alku viikon arki-illoille ettei työviikon alku v*tuta niin paljon. Pakko kyllä myöntää että olihan se mahtava fiilis kun määräaikaisuus loppui.
Sama täällä, olen 55 vuotias ja tehnyt samaa työtä 38 vuotta ja vituttaa, jotain täytyisi keksiä.