Haastava lapsen käytös. Miten vastaisit ja toimisit tilanteissa?

Missä lapsen isä on?

Olipa hauska satu.

Olisit alkanut kasvattaa lastasi jo aikaisemmin niin meno ei olisi nyt tuota.

Iltapalan aika:

Minä: Siirrytäänpäs iltapalalle, alahan lopetteleen leikkejä.

Poika: En halua lopettaa vielä.

Vastauksesi ja toimintasi?

= Antaisin leikkiä vielä vähän aikaa

Minä: Sitten olisi hammaspesujen aika

Poika: En halua hammaspesulle.

Vastauksesi ja toimintasi?

= näyttäisin omaa suutani ja varoittaisin miten käy kun ei pese hampaita(mulla on tosi huonot hampaat ja puuttuu kolme)

Minä: Myös hammastahnaa

Poika: Ei hammastahnaa

Vastauksesi ja toimintasi?

= pistäisin tahnan 

Minä: Sitten vielä käsien ja naaman pesu

Poika: Ei käsien ja naaman pesua

Vastauksesi ja toimintasi?

= pistäisin pesemään

Yöpuvun vaihto:

Minä: Haen sulle nyt yöpuvun. Jos olet reipas ni alat sillä aikaa jo riisumaan vaatteitasi.

Poika: En riisu vaatteita. Nukun tänään vaatteet päällä.

Vastauksesi ja toimintasi?

= käskisin uudestaan

Minä: Vieläkö sulla on ne vaatteet päällä?

Nyt ne vaatteet jo pois! Aloita farkuista!

Poika: Ohan äitilläkin vielä farkut jalassa

Vastauksesi ja toimintasi?

= ottaisin farkut pois jalasta

Yöpuku ja iltasatu:

Minä: Mikä iltasatu luetaan?

Poika: Luetaan 100 iltasatua.

Vastauksesi ja toimintasi?

= sanoisin ettei meillä ole niin monta kirjaa ja nappaisin hyllystä pojan lempisadun ja sanoisin että uetaan tämä

Nuo kaikki keissit ovat normaalin lapsen toimintaa. Tai käsi ylös äiti, jonka lapsi aina mielellään jättää leikit kesken ja siirtyy iltapesujen ja pyjamanvaihdon kautta kiltisti sänkyyn? Noin perustilanteisiin osaa jokainen neuvolantäti antaa neuvot.

Mun mielestä ihan normaalia 5-vuotiaan käytöstä. Viisivuotias jo kaipaa asioiden ikätasoista selittämistä. Miksi asioita tehdään. Myös iltapuuhien ajoittaminen tiettyyn kellonaikaan ja asioiden ennakointi voi auttaa monissa siirtymätilanteissa kuten leikistä iltapalalle.

Ennakoin ja sanon ensin että kohta tehdään sitä ja sitä.

Ja sitten selitän että miksi pitää tehdä mitäkin.

Hammastahnaa pitää laittaa että hampaissa olevat pöpöt peseytyy pois. Yöpuku pitää laittaa että sänky pysyy puhtaana. Sun päivävaatteissa voi olla vaikka hiekkaa eikä niissä ole mukava nukkua.

Mulla oli tapana varoittaa lapsia sellaisen virallisen koulutuksen tapaan että huomio huomio, puoli tuntia aikaa iltapalaan ja uudelleen huomio huomio, viisitoista minuuttia aikaa iltapalaan jolloin toiminta ei vaadi välitöntä reaktiota vaan lapselle jää aikaa reagoida ja sopeutua. Erityisen tärkeää tämä oli meidän nuorimmaiselle erityislapselle. Hänen kohdalla taisin käyttää jopa ajastinta eli kun kello soi, piti leikki lopettaa.

Hammaspesujen kohdalla ei neuvoteltu yhtään. Eikä yöpuvun pukemisessa, jos lapsi protestoi sitä että aikuisella on vaatteet päällä saatoin sanoa että pitää mennä vielä viemään roskat tms. Tai että otan nämä pois heti kun saan sinut nukkumaan.

Iltasatujen kohdalla saatettiin sitten neuvotella määrästä. Usein saatoin myös lahjoa lapsia sillä että jos iltapesut jne sujuu hyvin, voin lukea useamman sadun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tapana varoittaa lapsia sellaisen virallisen koulutuksen tapaan että huomio huomio, puoli tuntia aikaa iltapalaan ja uudelleen huomio huomio, viisitoista minuuttia aikaa iltapalaan jolloin toiminta ei vaadi välitöntä reaktiota vaan lapselle jää aikaa reagoida ja sopeutua. Erityisen tärkeää tämä oli meidän nuorimmaiselle erityislapselle. Hänen kohdalla taisin käyttää jopa ajastinta eli kun kello soi, piti leikki lopettaa.

Hammaspesujen kohdalla ei neuvoteltu yhtään. Eikä yöpuvun pukemisessa, jos lapsi protestoi sitä että aikuisella on vaatteet päällä saatoin sanoa että pitää mennä vielä viemään roskat tms. Tai että otan nämä pois heti kun saan sinut nukkumaan.

Iltasatujen kohdalla saatettiin sitten neuvotella määrästä. Usein saatoin myös lahjoa lapsia sillä että jos iltapesut jne sujuu hyvin, voin lukea useamman sadun.

Oho 😂 piti sanoa että virallisen kuulutuksen tapaan

Miksi alkaa inttämään asioista?

Seuraavina päivänä voi lasta muistuttaa seuraamuksilla. Ulos ei vielä löhdetä, koska äitillä menenyt asiaa hoitaa eiliset lapsen tekemättömät asiat kutn ulkovaatteiden pesu, joistabon hyvä muistuttaa, että nämä oltaisiin pesty eilen, jos olisit riisunut vaatteesi ajoissa. Lempisarjan sijasta äiti katsoo uutisia vielä hetken, josta hyvä muistuttaa lasta, että sinäkin pyysit eilen minua odottamaan, nyt on sinun vuorosi. Jädeä ei tänään kaupasta osteta, koska hampaat jäi eilen pesemättä.

Lopettakaa jankkaaminen ja uhoaminen, vaan toimikaa ja antakaa lapselle esimerkki käytännössä, mitä lapsen jankkaaminen tarkoittaa hänelle itselleen.

Nuohan on helppoja juttuja. Oma adhd-murunen on osannut koetella ihan huolella 😁

Tärkeintä on ennakointi ja rutiinit. Sanoa ääneen, että vielä 10 minuuttia leikkiaikaa ja sitten on iltatoimien aika. Voi olla vaikka kuvallinen taulu, jossa iltatoimet on eritelty osiin ja siihen voi merkata aina kun yksi juttu on saatu päätökseen.

Huumori auttoi meillä moneen juttuun ja se että itse pysyi rauhallisena mutta jämäkkänä.

Iltapala:

Varoittaisin etukäteen, että kohta pitää lopettaa leikki. Ja leikki lopetettaisiin sitten ajallaan.

Hammaspesusta ei neuvotella, mutta iltapalan ja pesun välillä on puoli tuntia. Hammastahnasta kysyisin, miksi ei halua sitä. Voisin ostaa toista hammastahnaa, jos maku, koostumus tai vaahtoaminen häiritsee. Mutta sillä kertaa pestäisiin vielä tuolla nykyisellä. Jatkossa voisi saada valita jopa niiden kahden väliltä, kumpaa haluaa käyttää sillä pesukerralla.

Käsien ja naaman pesusta voisin tehdä vaikka kisan tai leikin tai sitten vaan pesisin jotain samalla höpöttäen.

Tosin meillä nuo iltapesujutut on kuuluneet yleensä aina toiselle vanhemmalle.

Yöpuvusta voisin kysyä, että minkä haluaa laittaa puhtaana olevista. Tai jos tarkoitus on laittaa edellisenä yönä käytetty uudestaan, pyytäisin lasta itseään hakemaan sen. Riisumisesta kysyisin riisuuko itse vai riisunko minä vai tehdäänkö yhdessä.

Joskus minä päätän iltasadun, joskus kysyn, minkä kirjan haluaa. Saatan lukea yhden sadun tai se voi jäädä keskenkin tai montakin satua, riippuu tilanteesta.

Monissa asioissa voi antaa lapsellekin päätösvaltaa, kuten kumman sadun haluaa kuunnella tai minkä yöpuvun laittaa päälleen. Siinä lapsi saa käyttää omaa päätösvaltaa, mutta sitten on asioita, jotka vanhempi päättää.

Iltapalalle meno, kun leikit kesken; Nyt saat leikkiä vielä 5minuuttia. Sitten on syömä aika. Leluillakin on varmaan kova nälkä jo (ja niillekin leikkiruokaa tarjolle). Jos syöt reippaasti niin ehdit leikkiä sitten vielä ihan vähän aikaa.

En halua hammaspesulle: Tulepas tänne (Goolesta hakea kamalimmat karies-kuvat, joissa ihmisillä hampaat mätinyt suuhun). Sitten sanoa, että ei pakko pestä. Omat on hampaasi, mutta lopputulos on sitten tämä. Että fiksuna ja isona poikana varmaan osaat päättää jo kannattaako pestä vai ei.

Hammastahnan valinta; Kaksi tahnaa, kumpaa laitetaan vai tehdäänkö tieteellinen koe ja sekoitus molempia?? 

Ei käsien ja naaman pesua: Noh kuvia sitten kunnon naama ja käsipaiseista Googlesta. Ja sanoa, että on tosiaan iso ja fiksu jo. Osaa päättää varmaan mikä viisasta....

Yöpuku nyt on yöpuku, päivävaatteet pesuun. Pyykkisäkillä on vaaaaaltava nälkä. Gräääääyh.. Sitten pyykkipussin suuaukkoa liikuttelet ja esität pyykkihirviötä, jolla nälkä. Poika saa syöttää likaiset vaatteet tälle hirviölle tai heittää korista tmv. 

Iltasatu; Meillä parhaiten on mennyt niin, että minä aloitan tarinan ja lapsi täytti väliin mitä mieleen tuli. Tyyliin: Olipa kerran vehreä aurinkoinen metsä, jonka keskellä asui -MIKÄ? Lapsi keksii.. Sitten jatkan.. On ollut suosittu. Ja hyvin saa itse määriteltyä sen milloin satu loppuu. 

Ei nuo erityisen haastavilta vaikuttanut minusta nuo tilanteet. Ihan peruslapsieloa.

Oletteko koskaan miettineet, miten köytökseen vaikuttaa se, että No vielä hetki sitten!

Lapset oppivat, että kaikkeen on vielä hetki, tarhassa kummastellaan, kun ei saada vaatteita ajoissa päälle, kouluissa olla ajoissa oppitunnilla, koska kotonakin oli vielä hetki aikaa

Tuleeko pomokin deadlinen aikaan töissä sanomaan: No, vielä pari päivää!

Ei todellakaan pliis tarvitse normaaleihin iltapesuihin etsiä koko ajan Googlesta kuvia, voi hyvän tähden!

Ihan normaalilta lapselta kuulostaa. Kolme vilkasta lasta ja armeijakuri on minun vastaukseni. Ei ole alkaa alkaa jokaisen venkoiluihin selittämään miksi syödään ja nukutaan ja pestään ja sitä ja tätä. Sitä paitsi 5-vuotias tietää kyllä miksi laitetaan hammastahnaa.

Vastaukseni suurimpaan osaan noista olisi äläpä höpötä ja laittaisin sitä hammastahnaa siihen harjaan.

Iltapalan aika:

Minä: Siirrytäänpäs iltapalalle, alahan lopetteleen leikkejä.

Poika: En halua lopettaa vielä.

Itse menisin lapsen viereen, leikittäisi yhdessä leikki loppuun sen suuntaisesti, että kaikki tähtää iltapäivään. (jollekin tulee nälkä, joku väsyy, joku tahtoo kotiin/talliin jne.)

Minä: Sitten olisi hammaspesujen aika

Poika: En halua hammaspesulle.

Sanoisin ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että tätä asiaa ei voi valita, hampaat on pestävä. Mutta lapsi voi valita istuuko tuolissa ja pesee hampaita vai seisooko korokkeella ja katsoo peilistä kun harjaa hampaita.

Minä: Myös hammastahnaa

Poika: Ei hammastahnaa

Vastauksesi ja toimintasi?

Ehdottaisin, että käyttää nokareen toista tahnaa. Jos kovasti vastustaa, saisi pestä ilman tahnaa, antaisin xylitolikarkin sitten pesun jälkeen.

Minä: Sitten vielä käsien ja naaman pesu

Poika: Ei käsien ja naaman pesua

Vastauksesi ja toimintasi?

Sanoisin, että kädet on pestävä, mutta ole sitten likaisella naamalla, jos haluut.

Yöpuvun vaihto:

Minä: Haen sulle nyt yöpuvun. Jos olet reipas ni alat sillä aikaa jo riisumaan vaatteitasi.

Poika: En riisu vaatteita. Nukun tänään vaatteet päällä.

Vastauksesi ja toimintasi?

Päivävaatteet riisutaan, mutta voit nukkua puhtaalla t-paidalla.

Minä: Vieläkö sulla on ne vaatteet päällä?

Nyt ne vaatteet jo pois! Aloita farkuista!

Poika: Ohan äitilläkin vielä farkut jalassa

Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: otetaan molemmat farkut pois. Kilpailu, kumpi riisuu nopeemmin!

Yöpuku ja iltasatu:

Minä: Mikä iltasatu luetaan?

Poika: Luetaan 100 iltasatua.

Vastauksesi ja toimintasi?

Minä: hah hah, mulla ei taida ääni riittää. Katotaas täältä, kumpi näistä ois kivempi tänään?

Miksi lapsi on haastava, ihan normaalinoloinen lapsi, jonka äiti ei nähtävästi ole johdonmukainen, koska lapsi on huomannut saavansa monessa asiassa periksi

JÄTÄ SE SIKA!!!

Voisin noissa asioissa joustaa jos ei tekisi mutta sitten en myöskään lukisi iltasatua.