Miehellä peliriippuvuus

Ei onneksi pelaa rahasta, mutta videopelejä senkin edestä. Olen aidosti iloinen siitä, että miehellä on oma tärkeä harrastus, vaikken siitä itse kauheasti ymmärräkään. Katson mielelläni vierestä kun hän pelaa ja kertoo minulle niistä. Olen osallistunut kun on kutsunut mukaan illanistujaisiin joissa hän ja kaverinsa pelaavat, koska se on hänelle tärkeä juttu.

Mulla alkaa kuitenkin mitta täyttyä. Jo useamman kuukauden ajan arkemme on ollut sitä, että mies vaan pelaa ja pelaa. Oikeastaan lähes kaikki vapaa-aika menee siihen. Yhteinen tekeminen ja aika on jäänyt pelien ja hänen uuden koneensa varjoon aivan totaalisesti. Hän ei ole läsnä. Jos puhun, hän ei usein vastaa, koska ei keskity. Tunnen olevani ilmaa ja loukkaa, ettei toista tunnu kiinnostavan minun asiani ollenkaan. Seksiä ja läheisyyttä kyllä on vielä, mutta niitäkin lähinnä miehen ehdoilla ja aikatauluilla. Joskus suuttuu, kun viitsin huomauttaa asiasta. Kotityöt myös jäävät enemmän ja enemmän minulle, ja kun pyydän häntä osallistumaan enemmän, hän viivyttelee ja lykkää.

Alkaa koko ajan tuntua enemmän ja enemmän siltä, että olen vain panoalusta, kodin hengetär ja pelit ovat korvanneet minut täysin. Rakastan miestä ja suhde on tärkeä. Äsken avauduin hänelle asiasta suoraan, rauhallisesti. Vaikutti ehkä ymmärtävän, toivottavasti.