Lue keskustelun säännöt.
Näin vanhaa työkaveria kotikaupungissa vieraillessa
13.07.2022 |
Olen sen jälkeen siirtynyt eteenpäin, kouluttautunut yms. Haluaisin kyllä pitää yhteyttä, mutta kun tämä ihminen tuntuu tulevan vaan yksinkertaisemmaksi koko ajan. On tosi pienet ympyrät hänellä ja ei oikein tunnu ymmärtävän moniakaan asioita.... oli raskas tapaaminen ja ei tehnyt mieli edes kertoa itsestä mitään. Kuuntelin hänen lasku ym talousasioitaan tapaamisen ajan. en ole aikeissa ottaa yhteyttä ainakaan hetkeen.
Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia vanhojen tuttujen tapaamisten jälkeen? Että ei ole mitään yhteistä ja ollaan eri aaltopituudella?
En pidä itseäni mitenkään "parempana" tai muuta sellaista, jos joku kuvittelee.
Kommentit (7)
Kaikkien kanssa on tuollaista väsyttävää, kuluttavaa ja tylsää.
Mutta ihmisten kanssa kuuluu seurustella, maksoi mitä maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ystävä.Oletko nousukas, joka haluaa kuulla vain elämän tähtihetkistä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien kanssa on tuollaista väsyttävää, kuluttavaa ja tylsää.
Mutta ihmisten kanssa kuuluu seurustella, maksoi mitä maksoi.
Joo, koska entisille huudeille ei saa mennä fiilistelemään vain paikkoja. Pitää joku hankkia siihen sumuverhoksi.
Näin on käynyt minullekin, mutta en koe asiaa huonoksi.
Tapaamme kerran vuodessa, kesälomallani, ja jaksan sen muutaman kerran loman aikana tavata.
Minua kiehtoo se, miten voi vielä löytyä ihmisiä ja paikkoja, jotka eivät muutu miksikään.
Asun seudulla, jossa hävitetään ja rakennetaan koko ajan. Kadut, miljööt, tutuksi tulleet kohteet ovat pian maan tasalla, vain muistona mielessä tai kuvissa, niin kesälomalla on ihanaa kun tietää kaiken pysyneen ennallaan. Turvallista, tuttua, toinen on se sama tapaus kuin ennenkin huolineen ja iloineen. Vähän kuin katselisi museossa vanhoja esineitä.
En koe tarvetta tuoda omaa elämääni esille. Minulla on kavereita ja mahdollisuus puhua asioistani muuallakin. Osaan myös vaihtaa toisenkin puheenaihetta ja kiinnittää huomion ihan muuhun.
Minulla on sama tunne, kun tapaan lähes ketä tahansa suomalaista entisessä kotimaassani. Tuntuu, etteivät he ymmärrä maailmanmenoa ollenkaan, muutoin kuin omaa nurkkakuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin tällä viikolla, että haluan pitää ystävien/tuttujen tapaamiset melko lyhyinä, varsinkin jos ne tapahtuu kodissani.
Teen työtäni ihmisten parissa, enkä oikein enää jaksa vapaa-aikana ihmisiä oman perheen ja läheisten lisäksi.
Useimmat ymmärtävät asian, mutta niitäkin on, joilla ei vaikuta olevan tarpeeksi tilannetajua, eikä mitään kiirettä lähteä kotiin. Yleisellä tasolla, vinkkinä totean tämän.
Miksi jokaiseen tapaamaansa henkilöön pitäisi pitää yhteyttä loppu elämän?