Tämä kesä on saanut mökkikateuteni huippuunsa

Ihan p*skaa.

Lapsena sain viettää kesiä mummin ja papan mökillä. Siellä oli minulla leikkimökki ja hyvä olla. Sitten pappa kuoli, ja lopulta mummikin. Äidillä ei ollut varaa pitää mökkiä, joten tätini lunasti sen itselleen. Sen jälkeen en ole mökillä käynyt. Ikävä on edelleen, mutta kun en ole tervetullut niin en ole.

Puolison vanhemmilla on mökki pitkäaikaisvuokralla, mutta eivät ota sinne vieraita. Haluavat elää siellä kahdestaan omaa elämäänsä. Eikä tähän ole kellään sanomista.

Itse kituutan pätkätöistö toiseen. Puolisolla on työ, meillä on oma talo. Mutta mökkiin ei enää riitä rahat. Kavereilla on valehtelematta kaikilla suvun mökit joissa saavat olla. Juuri viime viikolla yksi sanoi, että ei tietäisi mitä tekisi jos ei olisi rentoutumispaikkaa. Nyökyttelin vain vieressä.

Kohtalotovereita?