Itsekäs mies.
Taustaa asiaan: avoliitossa yli 12vuotta ja yksi alakouluikäinen lapsi.
Mies on aina ollut hyvin itsekäs ja tehnyt asiat aina niinkuin hän haluaa, muiden tunteista ja haluista piittaamatta. On myös hyvin helposti kiivastuva, eikä ikinä tee aloitetta sovintoon, vaan mököttää vaikka tuomiopäivään saakka. Tai vaihtoehtoisesti mököttää päivän kaksi ja sitten yhtäkkiä onkin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitään asioita ei voi rakentavasti keskustella, riidat ovat aina olleet hyvin repiviä.
Nyt lapsen myötä minulle on alkanut tulla mitta täyteen, koska mies on alkanut mököttää myös lapsellemme!
Meneekö raja tässä ja suhde on päätettävä?
Nytkin mies kiivastui pienestä asiasta, joka ei mennyt hänen tahdon mukaan. Mököttää minulle ja lapselle myös.
Olen ihan loppu :(
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?
Mitä sen pohtiminen enää auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?
Mitä sen pohtiminen enää auttaa?
Niin moni av-mamma on ja tulee toistamaan virheensä sopivan laatikkoleuan löytyessä. Tietoa on.
Minullakin on sellainen mies. Ei välitä toisten tunteista mutta uhriutuu koko ajan.
Huutaa raivopäisenä ja pitää mykkäkoulua. On ilkeä ja huomauttaa ulkonäöstäni ja äänestäni. Joskus innostun selittämään jotain asiaa ja hänen mielestään ääneni on kimeä ja liian kova. Olemme olleet naimisissa kohta 35 vuotta. Muutaman kerran on tehnyt kotitöitä eli ruokaa. Pyykkiä ei ole pessyt koskaan ja siivonnut kerran. Oikeastaan pelkään häntä aina, koska huuto on niin pelottavaa. En jaksaisi enää.
Mitä ihmettä, eikö mies sietänytkään että se lapsi ei olekaan teidän yhteinen ja että sinä käyt säännöllisesti Gambiassa pampututtamassa itseäsi?
pohtija kirjoitti:
Lompakko pitää yhdessä?
No valitettavasti olet oikeassa! Erotessa elintaso putoaa dramaattisesti. Ja niin kovasti haluaisin lapselle ehjän perheen :( mutta ei vaan taida mielenterveys kestää. Miten te miut olette selvinneet erosta? Kodin menettämisestä. Tuntuu niin maailmanlopulta!
Tuttua. Jaksoin 20 vuotta. Nolottaa etten aiemmin eronnut. Ahdistavaa aikaa oli varsinkin viimeiset aviovuodet.
Vierailija kirjoitti:
pohtija kirjoitti:
Lompakko pitää yhdessä?
No valitettavasti olet oikeassa! Erotessa elintaso putoaa dramaattisesti. Ja niin kovasti haluaisin lapselle ehjän perheen :( mutta ei vaan taida mielenterveys kestää. Miten te miut olette selvinneet erosta? Kodin menettämisestä. Tuntuu niin maailmanlopulta!
Tuo ei ole mikää ehjä perhe.
Miksi te naiset sytytte niistä itsekkäistä narsisteista ja kivikasvoisista suorittajista?
Kuinka monta miljoonaa vuotta pitää kulua ennen kuin naiset lakkaavat toistamasta samoja virheitä?
Mun äitini oli/on juuri tuollainen. Lapsuus oli kauhea, ilmapiiri kotona painostava. Tee lapsellesi palvelus ja lähde. Parisuhdeterapia ehdoksi kotiin palaamiselle. Tosin, en usko, että miehesi siihen suostuu.
Onko tällaisissa tilanteissa mitään tehtävissä??
Onko jollain hyviä kokemuksia siitä että itsekäs puoliso muuttuisi merkittävästi??
Vierailija kirjoitti:
Erotessa elintaso putoaa dramaattisesti.
Ei muuta kun lettu levälleen OnlyFansissa.
Huoh, kuulostaa tutulta. Alan itsekin olemaan todellä väsynyt kiukkupussiin. Niin kauan kun asiat menevät miehen halujen mukaan, on rauha maassa ja kaikki menee hyvin, mutta annas olla jos joskus (harvoin) ilmoitan, että en haluakaan mennä hänen suunnitelmansa mukaan, kolmas maailmansota on silloin edessä. Samoin kilarit ja kiukuttelua seuraa, jos huomautan jostain hänen laiminlyönnistään, tai mielestäni jo sovitun asian noudattamatta jättämisestä. Ja näitähän tapahtuu jatkuvasti, perus oleminen ja kotityöt aiheuttavat jstkuvas kitkaa, siitä huolimatta, että olen yrittänyt sopia ja neuvotella miehen kanssa miten eri asioitten suhteen toimitaan. Kaikki sovitut asiat jää noudattamatta, jos miehelle ei satu sopimaan. Lisäksi mun täytyy olla käytettävissä ja kuunnella hänen juttujaan, mutta minun suuntaan ei paljon empatiaa löydy. Olen kateellinen kaikille jotka ovat löytäneet voimia eroon.
Lopetin lukemisen tähän, Mies on aina ollut hyvin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisissa tilanteissa mitään tehtävissä??
Onko jollain hyviä kokemuksia siitä että itsekäs puoliso muuttuisi merkittävästi??
Ongelma ei ole yksin miehen itsekkyys vaan myös sinun läheisriippuvuutesi. Yleensä tällaisessa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Läheisriippuva usein odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?
Se on kumma juttu, mutta monien miesten todellinen luonne ja perustavanlaatuinen itsekkyys paljastuu vasta lapsen saamisen jälkeen. Perhearjessa vasta lopulta koetellaan onko mies oikeasti valmis joustamaan tai laittamaan muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?
Se on kumma juttu, mutta monien miesten todellinen luonne ja perustavanlaatuinen itsekkyys paljastuu vasta lapsen saamisen jälkeen. Perhearjessa vasta lopulta koetellaan onko mies oikeasti valmis joustamaan tai laittamaan muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Mies on ai-na ol-lut hy-vin it-se-käs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?
Se on kumma juttu, mutta monien miesten todellinen luonne ja perustavanlaatuinen itsekkyys paljastuu vasta lapsen saamisen jälkeen. Perhearjessa vasta lopulta koetellaan onko mies oikeasti valmis joustamaan tai laittamaan muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Höpö höpö. Kyllä se on ollut näkyvillä jo aikaisemmin. Se ei vain ole ollut niin selvää eikä aiheuttanut niin paljon ongelmia että se olisi saanut kaikkien naisten hälytyskellot soimaan. Saatetaan jopa kuvitella että kyllä se muuttuu kun lapsi tulee. No ei muuttunut.
Jokainen joka väittää silmät kirkkaina että hänen miehensä muuttui osallistuvasta ja kaiken kotona kätevästi ja oma-aloitteisesti hoitavasta ihmeestä sohvalla makaavaksi mököttäjäksi yön yli lasten synnyttyä valehtelee kyllä niin että korvat heiluvat.
Miksi ihmeessä lisäännyit moisen kanssa?