Oliko 70- ja 80-luvuilla alle 40-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeellä olevia?
Meillä on perheessä yksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, alle 30-vuotias nuori mies. Psyykkiset ja fyysiset sairaudet veivät työkyvyttömäksi. Sitten on suvussa n. 70-vuotias vanhus, joka avoimesti halveksuu tätä kyseistä nuorta. Ei tunnu laisinkaan ymmärtävän mistä on kyse, empatiakyky tällä vanhuksella olematon. Kuvittelee ikään kuin, että kaikki alle 40-vuotiaat elävät samanlaista perhe"onnea", kuin elettiin 70-luvulla. Tämä nuori viettää aikansa pelaamalla tietokoneella, muuhun kun ei kykene sairauksien kanssa. Ei siis ryyppää yms. Onko tämä empatiakyvytön vanhus vain meillä vai onko muilla tälläisiä, jotka eivät kykene mitenkään päin ymmärtämään nykymaailmaa? Vanhus ikäänkuin kuvittelee, ettei nuorilla voi olla mitään sairauksia.
Kommentit (37)
Olen syntytnyt 1961 enkä kyllä muista, että kukaan olisi ollut mielenterveyssyistä eläkkeellä. Tai ainakin sellaiset olivat mielisairaaloissa. Työkyvyttömyyseläkkeellä olivat lähinnä kehitysvammaiset sekä fyysisesti vammaiset (esim pyörätuolissa olevat). Monet yhden raajankin sodissa menettäneet tekivät edes jotain työtä.
Olen TK eläkkeellä. Eipä nuo samanikäiset kaveritkaan ymmärrä kun en enää töihin pysty. Onneksi pitkän uran ehdin tehdä. M48
Olihan niitä jo silloin. Suku oli tullut suomeen 500v sitten ja heidän elämänarvoihin ei kuulunut rehellinen työ. Ohjeistus oli ettei omilta saanut varastaa.
Entisaikaan kenenkään ei uskottu pyrkivän työkyvyttömyyseläkkeelle ilman pakottavaa syytä. Kunniakysymys. Siksi se ei ollut ongelma, vaikka eläkkeelle pääsi helposti.
Nykyään monet ihmiset eivät näe ongelmaa siinä, että pyrkivät eläkkeelle vain siksi, ettei työnteko huvita. Se kirpaisee vanhan kansan tyyppejä.
Joo asui aitassa ja aamupuuron ja päivällisen sai. Siellä oli toistakymmentä vuotta ja sitten kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntytnyt 1961 enkä kyllä muista, että kukaan olisi ollut mielenterveyssyistä eläkkeellä. Tai ainakin sellaiset olivat mielisairaaloissa. Työkyvyttömyyseläkkeellä olivat lähinnä kehitysvammaiset sekä fyysisesti vammaiset (esim pyörätuolissa olevat). Monet yhden raajankin sodissa menettäneet tekivät edes jotain työtä.
Minä olen syntynyt v. 1960 ja mun äiti jäi tk-eläkkeelle masennuksen takia 70-luvun lopulla, alle 5-kymppisenä. Kotona oli, ei mielisairaalassa.
Viimeiset kylän juopot kuolivat tuossa ennen vuotta 2010. Kait ne jotain sossurahaa sai ja aina välistä peri jotain isohkojakin omaisuuksia ja asuivat isoissa taloissa. Ei niistä tilaa ollut pyörittämään ja pihat täynnä romua, mutta noin muuten sanoisin ettei valittamista. Monella tapaa paremmin oli asiat kuin nykysillä ongelmakasarmeihin teljetyillä hylkiöillä.
Miehen sisko joutui nivelreuman takia eläkkeelle 38 vuotiaana. Tauti eteni tosi aggressiivisesti.
Oli. Mbd riitti diagnoosina. Mun veli on 62 ja ollut eläkkeellä 27- vuotiaasta.
Tuolloin oli paljon enemmän yksinkertaisiakin töitä, joita vähän reppanampikin pääsi tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko joutui nivelreuman takia eläkkeelle 38 vuotiaana. Tauti eteni tosi aggressiivisesti.
Mun täti myös alle nelikymppisenä samasta syystä. Olisi nyt jo yli 90, jos eläisi.
Siis se oli asiallinen!
Ei nin paljon kun nyt.
Isäpuoli luisteli sairaseläkkeelle kolmekymppisenä 80-luvulla "selkävaivojen" takia. Todellisuudessa olisi voinut montakin työtä tehdä mutta laiskuus. Siihen aikaan toki siitä tuli sosiaalista stigmaa ettei käynyt töissä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon sulauduttiin vielä siihen maatilan pyörittämisessä auttamiseen, kenestä ei ollut vieraalle töihin. Ja onnekkaasti perittiin omaisuutta siihen päälle.
Ei tuohon aikaan kyllä läheskään kaikilla ollut mitään omaa maatilaa. Eikös kaupungistuminen harpannut isosti eteenpäin nimenomaan 60-luvulla?
Kyllä oli, sukulaisellani oli skitsofrenia.
70- ja 80- luvulla mentiin vaan kaupungille töihin.