Suostuitko avioehtoon?

Eiköhän siinä avioehdossa kannata ottaa huomioon myös se, jos toinen on kotona hoitamassa lapsia, kun toinen töissä, jos tämä on se minkä takia joku ei suostuisi.

Avioehdon sisällön määrittelee se pari, siinä voidaan vaikka sanoa, että kaikki omaisuus jää vaimolle eron tullessa, jos niin halutaan.

Riippuu täysin tilanteesta. 

Olen naimisissa ilman avioehtoa. Nuorina kun menimme naimisiin, mitään omaisuutta ei ollut. Eli kaikki mitä meillä on, on yhdessä hankittua, olemme eläneet yhteistaloutta koko ajan ja meillä on lapsia.  Omat vanhempani ovat testamentissaan rajanneet puolisot pois testamentista, en tiedä miten  puolison vanhemmat ovat ajatelleet vai ovatko ajatelleet mitään. 

Suhtaudun kuitenkin positiivisesti avioehtoon ilmiönä.  Merkittävässä varallisuuserossa (molempiin suuntiin!) tai jos toisella on runsaasti perittävää suvun omaisuutta tai yritystoimintaa, olisi mielestäni järkevää tehdä avioehto.  Ja senkin voi tehdä ihan siinä mallissa kun haluaa. Esim. niin että yhdessäolon aikana hankittu on yhteistä, perinnöt ja yritystoiminta tai sijoitusvarallisuus ei. Eihän se estä nauttimasta toisen omaisuudesta avioliiton aikana. 

Tärkeintä lienee, joka tapauksessa, tietää mitä on tekemässä tai jättämässä tekemättä. Eli tietoinen valinta suuntaan tai toiseen. Ja jos tästä ei saa sovittua molempia tyydyttäväksi, kannattaako avioituakaan...

Christiiina kirjoitti:

Mun mielestä avio-oikeus aviopuolison omaisuuteen pitäisi lailla poistaa. Jos joku haluaa kuoleman varalta sopia jostain, että puoliso saa vaikka koko omaisuuden, niin sen kuin vaan tekee testamentin.

Avioliitto on ihan vapaaehtoinen. Jos ei halua avio-oikeutta, ei mene naimisiin tai jos menee, tekee avioehdon. Ihan yksinkertaista.

Avioehto suojaa myös omaa omaisuutta, jos alkuaan menestyvä puoliso joutuu vaikka konkurssiin (yrittäjä) tai sairastuu ja tulee ero tai kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. 

Olen naimisissa ilman avioehtoa. Nuorina kun menimme naimisiin, mitään omaisuutta ei ollut. Eli kaikki mitä meillä on, on yhdessä hankittua, olemme eläneet yhteistaloutta koko ajan ja meillä on lapsia.  Omat vanhempani ovat testamentissaan rajanneet puolisot pois testamentista, en tiedä miten  puolison vanhemmat ovat ajatelleet vai ovatko ajatelleet mitään. 

Suhtaudun kuitenkin positiivisesti avioehtoon ilmiönä.  Merkittävässä varallisuuserossa (molempiin suuntiin!) tai jos toisella on runsaasti perittävää suvun omaisuutta tai yritystoimintaa, olisi mielestäni järkevää tehdä avioehto.  Ja senkin voi tehdä ihan siinä mallissa kun haluaa. Esim. niin että yhdessäolon aikana hankittu on yhteistä, perinnöt ja yritystoiminta tai sijoitusvarallisuus ei. Eihän se estä nauttimasta toisen omaisuudesta avioliiton aikana. 

Tärkeintä lienee, joka tapauksessa, tietää mitä on tekemässä tai jättämässä tekemättä. Eli tietoinen valinta suuntaan tai toiseen. Ja jos tästä ei saa sovittua molempia tyydyttäväksi, kannattaako avioituakaan...

Puolisollesi tosi pska tilanne, jos päädytte eroon ja vain hänen perintö menee jaettavaksi. Mikset ehdota miehellesi, että tarkistaa tilanteen tai teette avioehdon?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole avioehtoa. Ei ole tosin kummallakaan omaisuutta, eikä luottotietoja.

Mies aikoo sitten joskus luopua perinnöstä lapsemme hyväksi.

Ei rahaa, ei ongelmia.

Luottotiedottumuuteen liittyy kyllä paljon ongelmia.

Vaatisin avioehtoa

N40

Me ei kyselty toisiltamme "suostutaanko" vaan oli kummallekin ihan itsestään selvä juttu että avioehto tulee.  Mentiin aikuisina naimisiin ja toisella on kiinteää omaisuutta, toisella ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. 

Olen naimisissa ilman avioehtoa. Nuorina kun menimme naimisiin, mitään omaisuutta ei ollut. Eli kaikki mitä meillä on, on yhdessä hankittua, olemme eläneet yhteistaloutta koko ajan ja meillä on lapsia.  Omat vanhempani ovat testamentissaan rajanneet puolisot pois testamentista, en tiedä miten  puolison vanhemmat ovat ajatelleet vai ovatko ajatelleet mitään. 

Suhtaudun kuitenkin positiivisesti avioehtoon ilmiönä.  Merkittävässä varallisuuserossa (molempiin suuntiin!) tai jos toisella on runsaasti perittävää suvun omaisuutta tai yritystoimintaa, olisi mielestäni järkevää tehdä avioehto.  Ja senkin voi tehdä ihan siinä mallissa kun haluaa. Esim. niin että yhdessäolon aikana hankittu on yhteistä, perinnöt ja yritystoiminta tai sijoitusvarallisuus ei. Eihän se estä nauttimasta toisen omaisuudesta avioliiton aikana. 

Tärkeintä lienee, joka tapauksessa, tietää mitä on tekemässä tai jättämässä tekemättä. Eli tietoinen valinta suuntaan tai toiseen. Ja jos tästä ei saa sovittua molempia tyydyttäväksi, kannattaako avioituakaan...

Puolisollesi tosi pska tilanne, jos päädytte eroon ja vain hänen perintö menee jaettavaksi. Mikset ehdota miehellesi, että tarkistaa tilanteen tai teette avioehdon?

On tästä ollut puhetta, mutta ei ole vielä tapahtunut.  Kuten myös siitä, että tekisimme testamentin ja avioehdon perintöjen osalta.

Kyllä. Solmimme avioehdon oltuamme naimisissa n 5 vuotta. Koko omaisuutemme on nimissäni, koska puoliso on yrittäjä. Jos yritystoimissa jokin menisi pahasti mönkään, omaisuutemme ( koti, sijoitusasunnot, arvopaperit, pankkitilivarat) on turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä jos tulee ero? Pyhällä hengelläkö te avioehtoon suostuneet ajattelitte elää?

Ihan niillä omilla varoillani ajattelin elää. Tietty jos toinen on tyhjätasku niin vastustaa varmaan avioehtoa, mutta hulluhan se varakkaampi osapuoli on jos menee ilman ehtoa naimisiin. 

Itse en koske miehiin paitsi rikkaisiin ja jotka haluavat naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kyse suostumisesta, vaan siitä että itse vaatisin. Ja niin teinkin. Ihan siitä syystä, että mies omisti yhteisen asuntomme lisäksi toisen asunnon. Minulla ei ole mitään oikeutta tuohon asuntoon ja siitä saamaan tuottoon, joten avioehdolla turvattiin tämä ja nyt on laillinen paperi siitä. Itse näen avioehdon kunnioituksen osoituksena näin "vähempituloisena". Eipä ainakaan luule minun menevän naimisiin rahojen takia😁

Jos et olisi jo naimisissa, kosisin välittömästi. Kun osaat ajatella tämän asian noin, on helppo arvata sinun olevan fiksu ja sivistynyt muutenkin. Mukavaa kesää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti avioehto, saisi jo loppua tämä sinisilmäisyys ikuisesta rakkaudesta. Molemmilla on oikeus suojata ennen liittoa hankittu omaisuus ja mahdolliset perinnöt, ei tässä pitäisi olla mitään mussuttamista.

Miksi mielestäsi liiton aikana hankittua omaisuutta ei ole tarvetta suojata?

Toinen esim. tienaa työllään ja sijoituksillaan monikymmenkertaisesti köyhempään nähden. Mitä panostusta köyhempi on tehnyt, ansaitakseen puolet tästä?

Tämä varmaan vähän periaatejuttu. Kun yhdessä ollaan ja asutaan, niin silloin minä miehenä koen silloin ansaitun omaisuuden yhteiseksi, varsinkin jos toinen kotona hoitamassa muksuja. Tämä on siis mun periaate ja mä olen aina ollut höveli rahan suhteen.

Menin nuorena naimisiin. Kummatkin oltiin pienituloisia opiskelijoita eikä omaisuutta ollut. Ei käynyt avioehto mielessä. Puoliso sai ennen avioeroa huomattavan perinnön. Koska katsoin, että tuosta perinnöstä ei kuulu minulle pennin latia, en vaatinut tasinkoa. Irtaimisto jaettiin.

Avioehdon voi kai tehdä myös niin, että sitä sovelletaan vain erotilanteessa?

En vain suostuisi vaan myös vaatisin sitä. Mulla on enemmän omaisuutta kun miehellä.

t. nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti avioehto, saisi jo loppua tämä sinisilmäisyys ikuisesta rakkaudesta. Molemmilla on oikeus suojata ennen liittoa hankittu omaisuus ja mahdolliset perinnöt, ei tässä pitäisi olla mitään mussuttamista.

Miksi mielestäsi liiton aikana hankittua omaisuutta ei ole tarvetta suojata?

Toinen esim. tienaa työllään ja sijoituksillaan monikymmenkertaisesti köyhempään nähden. Mitä panostusta köyhempi on tehnyt, ansaitakseen puolet tästä?

Tämä varmaan vähän periaatejuttu. Kun yhdessä ollaan ja asutaan, niin silloin minä miehenä koen silloin ansaitun omaisuuden yhteiseksi, varsinkin jos toinen kotona hoitamassa muksuja. Tämä on siis mun periaate ja mä olen aina ollut höveli rahan suhteen.

Ei se mitään höveliyttä ole, vaan fakta, että lapsiperheessä toinen mahdollistaa toisen urakehityksen. Ei toinen voi tehdä pitkää päivä, ellei toinen hae lapsia ajoissa hoidosta. Ei toinen voi tehdä ulkomaanmatkoja työssä, jos toinen ei ota vastuuta kodista. Ei toinen voi lähteä ulkomaankomennukselle, jos toinen ei ole valmis lähtemään mukaan. Jne. Kyllä se menestys on ihan aidosti yhteistä, jos on lapsia.

Meillä ei ole avioehtoa, koska menimme nuorina opiskelijoina naimisiin. Jos nyt jäisin leskeksi, tekisin avioehdon, koska haluaisin suojella omaisuuteni omille lapsilleni. Mutta jos on vain yhteisiä lapsia, en näe avioehdossa erityistä järkeä. Kaikkihan menee joka tapauksessa niiden omien lasten hyväksi.

Naimisiin menon ehtona on omasta (olen nainen) puolestani on avioehto. Olemme molemmat jo omaa varallisuutta kartoittaneet ja lisäksi tulevat perinnöt saa kulkea omien sukujen sisällä (emme hanki lapsia).

Vastentahtoisesti lopulta suostuin. Olen kieltämättä pienituloinen ja itse asiassa pelkällä työmarkkinatuella ja ilman avioehtoa olisin saanut avioeron sattuessa taloudellisesti turvatun loppuelämän (iso perintöomaisuus) mutta nyt se ei sitten onnistu. Melkoinen osa avioliiton mielekkyydestä meni mielestäni siinä samalla. En ole siis avioliiton kannattaja mutta vaimolle se on tärkeää jo sukunsa vuoksi.