Miksi minä en työllisty?
Työttömyys alkaa pikkuhiljaa ahdistaa aika kovastikin.
Teen jatkuvasti hakemuksia joka paikkaan, mutta aina tulee se sama vastaus: valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.
Haastatteluun olen päässyt pari kertaa ja viimeksi olin vahvoilla, mutta lopulta en tullut valituksi.
Alan olla melko epätoivoinen ja pelkään, etten koskaan tule saamaan mitään työtä.
Olisin valmis tekemään mitä tahansa eikä palkallakaan ole väliä, kunhan saan täytettä CV:hen että seuraavan paikan hakeminen olisi vähän helpompaa.
Työkokemusta vain parista kesätyöstä setelillä, joitain pätkäsijaisuuksia ja amiksen pakolliset harjoittelut.
Työllistymistäni hankaloittaa ajokortittomuus ja se on omalla alallani lähes välttämätön.
Koulutukseltani olen nuoriso- ja yhteisöohjaaja.
Kadun syvästi omaa alavalintaani ja pyrin kyllä opiskelemaan lisää, mutta nyt tulee välivuosi ja se ahdistaa suunnattomasti.
Haluaisin löytää edes jotain työtä tälle väliajalle.
Pelkään etten tule koskaan työllistymään.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että työllistyminen tällä tutkinnolla on lähes mahdotonta, siksipä minua tämä alavalinta kaduttaakin.
Sosionomin opintoja olen kuitenkin suunnitellut jatkoksi tähän, jos sitten työllistyisin paremmin.
Luokkakavereistakin suurin osa taitaa olla työttömänä tai tukityöllistettynä.
Ap
Sosionomina voi työllistyä, jos on kelpoinen lastenhoitajaksi.
Lisään vielä, että minulla on ylimääräistä täytettä vapaaehtoishommista, olen ollut kerhoja ohjaamassa, nuokkareiden tapahtumissa vapaaehtoisena ja vaikka missä kissanristiäisissä aina talkoolaisena kun olen ehtinyt mukaan.
Siitäkään ei ole apua, vaikka vapaaehtoistyötä aina hehkutetaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasitkin jo itse itsellesi. Ajokortti on alallasi välttämättömyys, mutta sinulla ei ole sitä.
Miksi nuoriso-ohjaajalla pitää olla ajokortti?
Varmaan kun töitä on ympäri kaupunkia, ehkä jopa maakuntaa?
Minulla on myös suosittelijat kunnossa, tosin saattaa olla suosittelijoissakin vika.
Olen kyllä kokeillut sekä suosittelijoilla että ilman, molempien kanssa menestys on yhtä kehnoa.
Ap
Ainakin välttelisin työkokeilujuttuja viimeiseen asti. Työnantajat ihmettelevät, että mikä on vikana, kun et ole muualle päässyt.
Kuinka isoihin tunteihin tähtäät? Osa-aikaiseksi on aina helpompi päästä kuin 30-40 tunnille viikossa ja siitä pääsisi sitten eteenpäin.
Minulle on ihan sama se tuntimäärä, kunhan edes jotain nimellistä työtä näin alkuun saisi.
Alan olla todella epätoivoinen ja masentunut.
Koulussa kyllä jo varoiteltiin heti alussa, että ala ei työllistä ja tarjoaa vain pohjan AMK:lle.
Koulutus oli täysin turha, mitään pätevyyttä ei ole oikein mihinkään.
Muutama luokkalainen on onnistunut saamaan täydet tunnit mutta heillä olikin ajokortit molemmilla.
Minua alkaa ahdistaa ja masentaa suunnattomasti, tuntuu kuin olisin loppuelämäkseni syrjäytyneeksi ja työttömäksi tuomittu.
Ap
Sinulla on asennevamma.
Epätoivosi näkyy työnantajalle asti.
En kyllä pidä itseäni asennevammaisena, hyvällä asenteella olen aina ollut haastatteluissa ja haen aina kaikkia mahdollisia työpaikkoja, joihin oma osaamiseni riittäisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vastasitkin jo itse itsellesi. Ajokortti on alallasi välttämättömyys, mutta sinulla ei ole sitä.
Puhut roskaa. Ap sanoi nimenomaan, että ajokortittomuus on välttämättömyys.
Jos asut vähänkään isommalla paikkakunnalla, kokeile ilmoittautua jonkin alakoulun tai erityiskoulun avustajien sijaislistalle. Olin yhden kevätlukukauden muiden töiden ja opiskelun rinnalla sijaislistalla isoon erityiskouluun ja sieltä soitettiin joka aamu (ihan oikeasti joka aamu), pääsenkö tulemaan töihin. Otin itse kouluun yhteyttä (soitin siis suoraan reksille), heillä ei ollut silloin avointa hakua.
Usein työtä tarjottiin samaan luokkaan / samalle oppilaalle useiksi päiviksi ja vaikka kyseessä oli omaan harkintaan, aikatauluihin ja jaksamiseen perustuva keikkatyö, käytännössä siellä olisi voinut olla joka päivä. Liksa ei ole kummoinen, mutta halusin silloin opiskelujen takia tutustua käytännössä erityiskouluympäristöön ja se onnistui noin todella hyvin.
Elokuun alussa saattaa myös olla vakiavustajien hommia auki, voisit hyvin päästä sellaiseen. Seuraa vain koulujen ja erityisamisten ilmoituksia työkkärin sivuilla. Sulla on alalle soveltuva peruskoulutus ja työ on enimmäkseen harmitonta ja hauskaa etenkin amisikäisten kanssa. Monilla tuntemillani tällainen polku on johtanut amk-koulutuksen kautta ohjaajaksi tai amiserkan kautta myös opettajaksi. Tsemppiä, ole kärsivällinen.
Muut hakijat ovat sinua parempia (ainakin paperilla), joten sinä jäät valitsematta. Tunnista heikkoutesi (kuten tuo ajokortittomuus) ja pyri korjaaman tilanne noiden osalta.
Hae töitä myös henkilöstövuokrausfirmojen kautta, ne välittävät juuri sinulle sopivia töitä.
Eikö muka ole edes koulunkäyntiavustajan paikkoja auki? Palkka ei ole häävi, mutta tyhjää parempi ja kerryttää työkokemusta
Ala vaan olemaan miellyttämishaluinen ja opportunistinen, siitä kun pääsee yli niin sujuu ilman omantunnontuskia etkä rupea inhoamaan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole edes koulunkäyntiavustajan paikkoja auki? Palkka ei ole häävi, mutta tyhjää parempi ja kerryttää työkokemusta
Meillä olivat etusijalla koulunkäynninohjaajan, lähihoitajan tai viittomakielen ohjaajan koulutuksella hakevat. Ei nykyään pääse koulunkäynnin ohjaajaksi ilman sopivaa koulutusta.
Kannattaako suosiolla kouluttautua lähihoitajaksi? Varma työpaikka. Nykyään sosionomit eivät toimi varhaiskasvatuksen opettajina, joten heitä ei tarvita enää yhtä paljon.
Samaa mieltä. Oppisopimuksella lähihoitajaksi. Ainakin vanhuspuolella huutava pula.
Mietin, että pääsisitkö vaikka lapsen tai teinin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Avustajaksi ei vaadita koulutusta ja sanoit paikkoja hakeneesikin, mutta oletko hakenut lapsille ja nuorille? Palkka on toki surkea, itse olen avustaja ihan aikuiselle ja ei tällä palkalla kunnolla toimeen tule, mutta parempi tietysti kuin olla työttömänä. Itse työstä kyllä pidän.
Kyllä se sosionomin koulutus on hyvä jatkossa, jos haluat tehdä ihmisläheistä työtä. Muuttamaan voit silti joutua johonkin.
Ei tosiaan ole työvoimapulaa ainakaan kasvatusaloilla näköjään.
Täällä on erittäin harvoin paikkoja auki minnekään, olen hakenut jopa eri paikkakunnille mutta aina se on sitä samaa, valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.
En jaksa tätä enää kovin kauaa, on kamalaa olla toimettomana.
Ap