Nöyryyttävää

Nöyryyttävää on sellainen, kun vuokratyöfirmasta ottavat yhteyttä ja haluaisivat kuulla lisätietoja ja thats it. Siis täysin ympäripyöreästi. Kuvittelet tuhansia työpuheluja ja -haastatteluja käyneenä, että no varmasti tarkoittaa nyt tätä ja tuota, mutta todellisuudessa alkavatkin kyselemään ikivanhoja asioita, joista ei yksinkertaisesti ole mitään muistikuvaa.

Tulee niin ahdistunut ja nolo olo. Totta kai kaivaisin mielen syövereistä ne ikivanhat asiat, jos osaisin varautua. Mutta kun jotenkin kuvittelen aina, että työnhaussa keskitytään tuoreisiin asioihin. Sitä paitsi en TOISTAISEKSI hae mitään erityistä älyä vaativia hommia, vaan vain jotain mistä saa vähän lisätienestiä. En ikinä oleta, että ketään kiinnostaa jotkut vanhat asiat, vaan lähinnä se että olen halukas ja kykenevä töihin.

En minä työtön ole, mutta haeskelen silti koko ajan kaikenlaista uutta ja erilaista. En siis todellakaan aio tehdä koko elämääni tällaisia p-hommia, ainoastaan toistaiseksi. Mutta kyllä se tuntuu niin nöyryyttävältä, kun kysellään puskista asioita enkä vain muista. Minulla on myös eräs ihan oikea ongelma, jota en halua tässä avata. Siksikään en tahdo muistaa yhtään mitään varsinkaan äkkiarvaamatta.