Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta kun kissa menettää kaverinsa ja lakkaa syömästä?
10.07.2022 |
Pari vkoa sitten jouduttiin viemään toinen kissoista eläinlääkäriin, ja sieltä lähtikin yllättäen viimeiselle matkalle. Suru on suuri, mutta nyt huolta aiheuttaa toinen kissa, joka käy vaan ruokakupilla haistelemassa. Syö vain muutaman palan. Muutenkin miukuu lähes koko ajan, mitä ei aiemmin tehnyt. Ollaan yritetty kaikenlaisia herkkujakin, muttei kelpaa. Vinkkejä kaivataan.
Kommentit (6)
Mietin kyllä uutta kissakaveria, mutta kyse on seniorikissasta 15v. Pentu voisi olla hiukan liikaa, vaikka tuolla lonkkavikaisella herralla niitä hupsuja energiakohtauksia tuleekin. En haluaisi myöskään stressata turhaan kissaa uudella kaverilla, jos sitten ei yhteiselo sujuisikaan. Lähinnä mietityttää tuo syömättömyys. Rokotusaika on ensi kuussa, kyselen eläinlääkäriltä, ellei tilanne sitä ennen mene huonommaksi. Sitten tietysti varaan ajan aiemmin. Ajattelin vaan täältä kysyä vinkkejä, jos jollakin olisi tullut eteen vastaavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen ja surullinen.
Kannattaa hommata toinen kissa perheeseen, kissa on kuitenkin laumaeläin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä uutta kissakaveria, mutta kyse on seniorikissasta 15v. Pentu voisi olla hiukan liikaa, vaikka tuolla lonkkavikaisella herralla niitä hupsuja energiakohtauksia tuleekin. En haluaisi myöskään stressata turhaan kissaa uudella kaverilla, jos sitten ei yhteiselo sujuisikaan. Lähinnä mietityttää tuo syömättömyys. Rokotusaika on ensi kuussa, kyselen eläinlääkäriltä, ellei tilanne sitä ennen mene huonommaksi. Sitten tietysti varaan ajan aiemmin. Ajattelin vaan täältä kysyä vinkkejä, jos jollakin olisi tullut eteen vastaavaa.
Ap
Aikuinen kodinvaihtaja voisi olla hyvä, vastakkaista sukupuolta.
Koita erilaisia ruokia.
Tukiruokaa voi syöttää itse jos syöminen on hyvin vähäistä.
Kiitos kommenteista! Päätettiin katsella rauhassa muutama viikko, miten kaikki sujuu. Jos kisu on selkeästi vielä alakuloinen, etsitään herralle seuraa vähän vanhemmasta kaverista. :)
Ap
Meidän kissalta kuoli sen sisko, paras ystävä, jonka kanssa se oli elänyt joka ikisen päivän elämästään (lukuunottamatta yhtä vuorokautta, jonka se sisko vietti tehohoidossa eläinsairaalassa). Veli oli aivan lohduton. Meillä oli kolmaskin kissa, mutta se ei ole koskaan tullut toimeen noiden muiden kissojen kanssa (muutti meille ilman että kysyi lupaa). Mun oli pakko etsiä kissanpentu veljelle kaveriksi, yritin tyttökissaa löytää, turhaan (tää oli pahinta korona-aikaa), löysin sitten pennun toiselta puolelta Suomea...
Ei se pentu missään nimessä kokonaan saanut veljeä unohtamaan siskoaan, mutta helpotti tilannetta niin, että veli alkoi syödä ja lopetti sen jatkuvan itkemisen. Alkoi jopa vähän leikkiä sen pennun kanssa. Nyt on kaksi vuotta mennyt, niin veljellä on enää lyhytä hetkiä, kun se selvästi on murheellinen, mutta se ei ole enää masentunut. Kulkevat peräkanaa pihassa ja nukkuvat vierekkäisissä tuoleissa (eivät sylikkäin kuten siskon kanssa).
En tiedä, miten olisin klaarannut homman, jos en olisi löytänyt tuota pentua.