Väsyttää tää imetys. =(
Musta on jo jonkin aikaa tuntunut, että en jaksa enää imettää. Vauva on nyt 4kk. ja alku meni hyvin ja nautin imettämisestä.
Nyt on ollut jo varman pari viikkoa aikamoista taistelua. Tuntuu ettei voi minnekään lähteä vauvan kanssa edes. Vauva syö yöllä tosi usein, jopa 1,5-tunnin välein (aiemmin nukkui jopa 6 tunnin pätkiä). Yöllä syö siis hyvin. Mutta päivällä syöminen on yhtä taistelua, vaikka selvästi on nälkä. Yleensä suuttuu jo siitä kun yritän laittaa tissin suuhun, välillä ottaa muutamat imut ja sitten alkaa huuto. Ja kun vauva on nälkäinen niin on myös itkuinen. ja kun syy on se että on nälkä niin meinaa itseäkin itkettää kun toinen ei syö. Pulloa ei myöskään suostu ottamaan. Kiinteitä en ole vielä antanut.
onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Mitä tää voisi olla? Jos vauva söisi pullosta niin olisin jo varmaan sortunut sitä antamaan.
Niin ja tämä on jo kolmas lapsi eikä edellisten kanssa ole tällaista ollut,
mammami
Kommentit (7)
Helpottaahan tuo kummasti kun kuulee että muillakin on vähän samanlaista ja voisi ehkä olla vaan joku ohimenevä vaihe. Nyt on tosiaan ollut pari päivä ihan mahdotonta ja pitemmän aikaa sitten vähän vähemmän mahdotonta. =)
Tuli ihan voittajan fiilis äsken kun sain vauvan syömään ja nyt pikkuinen nukkuu.
Tänne toiseen viestiin jo vastailinkin, että meilläkin molemmat muksut ovat syöneet yötä-päivää erityisesti neljän kuukakuden molemmin puolin. Ja kuulemma se on tosi yleistä, kuulunee kehitysvaiheeseen. Molemmilla vaihe meni ohi vähän vajaa 5-kuisena, eli suuri toivo helpommista ajoista häämöttänee jo pian teilläkin edessä :)
Rasittavinta oli pikkukakkosen kanssa, kun hän alkoi saada jatkuvia rintaraivareita. Tiedän todellakin tunteen, kun turhauttaa ja itseäkin meinaa itkettää hetkittäin :( Pulloa ei niissä tilanteissa testattu, kun tiesin sen pahentavan rintaraivareita, mutta kyllä mielessä sekin kävi usemmankin kerran... Onneksi raivarit helpottivat ajan kanssa, ja sitten koittikin seesteinen yhteiselo - nyt imetyshetket on jo pitkään olleet vain mukavia :) Raivarihetkiin auttoi, kun nousin seisomaan ja/tai aloin kävellä rauhallisesti (samalla itsekin rauhoituin -> maito herui nopeammin). Ja joskus kyse olikin siitä, ettei pikkukakkosella ollut nälkä vaan väsy.
Mikäli vielä jaksat jatkaa, tilanne muuttunee jo pian mukavammaksi. Tietenkin jokainen äiti päättää näissä tilanteissa itse, mitä on valmis imetyksen vuoksi tekemään ja mikä kokonaisuuden kannalta on paras ratkaisu. Mihin ikinä päädytkin, niin tsemppiä!
rintaraivarit ovat ilmeisesti yleisiä juuri tuossa 4kk ikäisena, kannattaa katsoa imetystuen sivuilta vinkkejä. Meillä ainakin jäivät muutaman viikon kuluttua pahimmat raivarit pois ja sittemmin imetys on sujunut kohtuullisesti. Kannattaa tsempata vaikka viikko eteenpäin ja katsoa rupeeko helpottamaan. Ja jos vauva ei syö tuttipullosta voi kokeilla hörpyttää tai nokkamukia jos ihan rupeaa imemislakkoon. Voimia..tiedän, että tuntuu ihan kamalalta se " tissitaistelu" , mutta kyllä se helpottaa!
Olen joo kuullut noista rintaraivarijutuista, mutta en jotenkin silti sitä ole sisäistänyt. Isommilla sisaruksilla ei nimittäin vastaavaa ole ollut. Tai sitten olen vaan unohtanut koko jutun. Niinhän siinä monesti käy. =)
Tosiaan mietin että voinko minnekään lähteäkään vauvan kanssa kun vieraassa paikassa vielä vähemmän syö ja itseä alkaa hermostuttamaan vieraassa paikassa tilanne vielä enemmän. =(
Monena iltana joutuu kantelemaan vauvaa pitkän aikaa kun on väsynyt ja nälkäinen eikä syö eikä nukahda mutta kun nukahtaa niin nukkuu sitten ihan hyvin. Tuntuu että öisin tankkaa maitoa oikein urakalla kun ei päivällä saa tarpeeksi.
Ja kun ei syö pullosta niin minun on hankala lähteä yksin minnekään edes pieneksi hetkeksi. Aiemmin pärjäsi 2-3 tuntia hyvinkin jos syötin lähtiessä. Mutta Nyt kun ei ala syömään helposti niin ei uskalla oikein lähteä koska saattaa tulla kamala nälkä sillä aikaa. Eilen lähdin asioille niin jouduin palaamaan heti takaisin koska vauveli huus täysillä isän hoivissa kotona. Luulin että sillä on vaan nälkä mutta eipä syönyt kuitenkaan kun tulin hätiin.
kyllähän tämä antaa vähän uskoa jatkamaan imetystä. Tosiaan haluan imettää ja en siitä ihan helpolla luovu.
helpotti kuumasti ku sai vähän purkaantua. ;)
Tekstisi oli kuin omaani. Meillä on poika vajaa 3 kk ja on nyt noin viikon ajan hermoillut syödessä. En saa häntä syömään, kun hän alkaa huutamaan jo ennen kuin saan tissin suuhun. Vielä pari päivää sitten makuuasento kelpasi, mutta enää ei ole apua siitäkään. En tiedä... Itseä hermostuttaa, kun lapsi ei syö! Mutta viime yönäkin poika nukkui iltakymmenestä aamukuuteen heräämättä, eli ilmeisesti hän on jonkin verran maitoa juonut, vaikka minusta tuntuu että ilta meni ihan pieleen... Muistelen, että isosiskolla oli juuri samanlainen kausi noin 3 kk iässä, mikä osittain johti siihen, että lopetin imetyksen kokonaan 4,5 kuukauteen mennessä, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Jälkikäteen harmitti, miksi silloin lopetin, joten tällä kertaa olen viisaampi ja yritän sinnitellä. Toivottavasti tämä on on siis vain lyhyt huono kausi, joka korjaantuu itsestään! Imettämisestä en aio luopua, enkä antaa vielä kiinteitäkään, koska kyse ei ole siitä, etteikö maitoa riittäisi. En tiedä, oliko tästä vuodatuksesta sinulle apua, mutta minua helpotti, kun sain vähän purkaa itseäni tänne. Paremman imetyksen toivossa jatketaan, eihän luovuteta! Aurinkoa sinulle ja vauvallesi.
Tulin tänne palstalle etsimään aiheesta juttua ja näyttääkin olevan ajankohtaista monella. Meillä tankkaaminen on myös jatkuvaa, poika on 4 kk ja syö vähintään parin tunnin välein yötä päivää...
Olen kokeillut kiinteitä viikon verran, mutta ei oikein niistä innosta, enkä väkisin halua syöttää. Tärkeintä on , että maistelee nyt, kun maito näyttää kasvuun riittävän. Meilläkään pullo ei ole kelvannut, nyt olen opettanut juomaan (öisin) pullosta vettä. Siten olen saanut menemään jo vähän vastikettakin noin kokeilumielessä. Hirveitä määriä ei juo pullosta, joten ei kai ole nälkäinen.
Tissitaistelua on aika vähän, lähinnä illalla. Sen olen minäkin havainnut, että makuullaan syö aina, vaikkei muuten maistuisi.
Helpottaapa kummasti, kun lukee, että kuuluu asiaan/ikään. Olin jo miettinyt, pitäiskö kokeilla velliä tms. että yöt nukuttaisiin paremmin, vaan kaipa se sitten tästä helpottaa. Olen nukkunut viimeaikoina enimmäkseen poju kainalossa, saa sitten syödä siinä niin paljon kuin sielu sietää, eikä tarvitse itse hypätä ylös vähän väliä.
Tsemppiä kaikille yösyöppöjen mammoille!
Itsekin aloin neljän kuukauden kohdalla väsymään, vaikkei meillä mitään varsinaisia rintaraivareita ollutkaan. Pientä taistelua käytiin kuitenkin jokaisen imetyskerran kohdalla, ja inhottavaahan sellainen on. Meillä auttoi, kun imetin makuultaan, jostain syystä siitä sitten maistui ilman kotkotuksia. Kaikki vähäinenkin hälinä teki imetyksestä täysin mahdotonta... Imetysmotivaatio laski kuin lehmän häntä, mutta jotenkin ei luonto antanut periksi lopettaa niin jatkoin sitten. Pahin vaihe kesti ehkä viikon, sitten alkoi helpottamaan. Ei se motivaatio siitä kuitenkaan enää noussut, ja kun tyttö täytti 6kk vähensin imetystä kahteen kertaan vuorokaudessa. Nyt on taas ihan mukava imettää ne pari hassua kertaa (aamulla ja illalla) - voin jopa välillä nauttia läheisyydestä ja vauvan tuhinoista...
En osaa kauheasti antaa vinkkejä siihen mitä kannattaisi tehdä, mutta tsemppaan jaksamaan vielä vähän! Aika monella tuntuu tuossa iässä olevan sekin vaihe kun pullo ei ainakaan kelpaa, ja rintakin vaan niin ja näin. Imetystukilistalta löydät varmasti hyviä vinkkejä! Siis tsemppiä vaan! Toivottavasti pian helpottaa!