Mies maksaa - tasa-arvoinen parisuhde?

Huolin tuon miehen joka on työtön, ja sellaisena kai pysyy. Mutta kun kehtaa valittaa ja haukkua, vaikka käy minun vähillä rahoillani kaupassa, niin alkaa mennä liian pitkälle.

Minun vissiin pitäisi hoitaa kauppareissutkin, plus muut kotityöt.

Kun alettiin seurustelemaan tienasin enemmän ja maksoin enemmän juoksevia kuluja.

Rahallinen tilanteeni parani, ostin sijoituskämpän ja elimme molemmat kivaa elämää. Sitten jouduin työttömäksi, mieheni tienasi edelleen kivasti. Nykyään mieheni joutuu edelleen maksamaan enemmän kulujamme enkä ole ylpeä siitä. Hävettää että hyödyn hänestä taloudellisesti.

Tienaamme suunnilleen saman verran, mutta mieheni ei sitä tiedä, joten olen antanut hänen maksaa enemmistön yhteisistä kuluista ja olen säästänyt samalla. Jos eroamme niin elintasoni ei ainakaan sitten laske.

Me ollaan lähes aina maksettu yhteiset menot puoliksi. Miehellä on ollut pysyvä työpaikka, minulla ei, joten olen välillä tienannut vähemmän, saman verran tai enemmän mitä mies. Esikoisen kohdalla pidin vain muutaman kuukauden hoitovapaan, nuoremman kanssa olin maksimimäärän kotona. Silloin mies maksoi enemmän menoja, mutta minun kotonaolon ansiosta menot oli pienet.

Olen freelance-taiteilija, mieheni hyvätuloinen. Jo parikymmentä vuotta mieheni on käytännössä yksin rahoittanut elämämme. Silloin tällöin saan apurahoja, tai myytyä jotain, mutta nämä ovat niin satunnaisia tuloja, että käytän ne itseni hemmotteluun. 

Kun elintasoni romahti mieheni kuoleman jälkeen olin oikeastaan helpottunut alkushokin jälkeen. Yhteisessä taloudessa eläminen ei ollut minun juttuni. Väsyin nimenomaan pohtimaan kuka maksaa ja kenen kustannuksella. MIkään ei tuntunut  oikealta.

MInut on kasvatettu vastaamaan rahoistani itse ja olemaan itsenäinen. Nykyisen avokkini kanssa haluan, että laskemme sentilleen joka asian. En halua olla kiitollisuuden velassa saati hetkeäkään miettiä kuka maksaa. Jos avokki ilmoittaa parempituloisena tarjoavansa jotakin, niin jos  ne kulut ovat minulle liian suuret otan ainakin osan siitä maksettavakseni. 

MInua värisyttää inhosta jo se, miten pariskunnat puhuvat meidän omaisuudesta. Joo, on se avo-tai avioliiton kautta, mutta aina on se toinen joka toimii maksajana. Onko vaikeaa sanoa, että kiva kun tuo Pirjopetteri on reilu ja maksoi meille tämän talon?

Oletan puolison maksavan puolet yhteisistä kuluista. Itse olen ollut paremmin tienaava kaikissa parisuhteissa viimeiset 15 vuotta. Jos miehen itseä isommat tulot olisivat kynnyskysymys, pitäisi minun karsia noin 99% pois, joten eipä olisi kovin järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Huolin tuon miehen joka on työtön, ja sellaisena kai pysyy. Mutta kun kehtaa valittaa ja haukkua, vaikka käy minun vähillä rahoillani kaupassa, niin alkaa mennä liian pitkälle.

Minun vissiin pitäisi hoitaa kauppareissutkin, plus muut kotityöt.

Jätä nyt tuommoinen reppana. Ihan oikeasti.

Täh? Ainoastaan silloin, kun minä olin äitiyslomalla, niin mies maksoi enemmän. Nyt kun molemmat ollaan taas töissä ja tienataan suurinpiirtein saman verran, niin aikalailla puoliksi menee kaikki...

Yhteiset ja perheen menot, sekä osuudet asunnosta ja autosta 50/50. Muut sijoittaa tai törsää kumpainenkin miten lystää.

Ainoa tasa-arvoinen tapa.

Oletan että mies maksaa oman puolikkaansa ja minä omani.

Osaan seisoa omilla jaloillani ja en todellakaan pystyisi katsomaan peiliin jos puolisoni joutuisi vuodesta toiseen paikkaamaan puolestani.

Sairauden, työttömyyden tms. erikoistilanteen yli toki autettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset ja perheen menot, sekä osuudet asunnosta ja autosta 50/50. Muut sijoittaa tai törsää kumpainenkin miten lystää.

Ainoa tasa-arvoinen tapa.

Tasa-arvoista jos molemmat tienaavat saman verran.

Meillä minä tienaan enemmän. Yhteiset kulut jaetaan tasan, lopun ansiostaan kumpikin pitää omalla tilillään. Jos jotain yhteistä hankitaan, se maksetaan puoliksi.

Kumpikaan ei elätä toista eikä sitä edellytä. Mikä ei merkitse sitä että jos toinen joutuisi hätään ei autettaisi. Tässä kysymys normaalitilanteesta.

Olemme olleet yhdessä vajaat 11 vuotta ja asunto ostettu sekä oma auto molemmilla. Voi sattua että jotain kustannetaan toiselle, mutta täysin vapaaehtoisesti. Toisen hommaamia velkoja ei maksella jne.

Jos tämä ei ole tasa-arvoa en sitten tiedä mikä on.

Tästä olen saanut kommentteja varsinkin miehiltä. Onhan se nyt väärin että nainen tienaa enemmän ja miesparan on osallistuttava tasavertaisesti kuluihin!

Nykyisin varaudutaan valmiiksi siihen että ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kun elintasoni romahti mieheni kuoleman jälkeen olin oikeastaan helpottunut alkushokin jälkeen. Yhteisessä taloudessa eläminen ei ollut minun juttuni. Väsyin nimenomaan pohtimaan kuka maksaa ja kenen kustannuksella. MIkään ei tuntunut  oikealta.

MInut on kasvatettu vastaamaan rahoistani itse ja olemaan itsenäinen. Nykyisen avokkini kanssa haluan, että laskemme sentilleen joka asian. En halua olla kiitollisuuden velassa saati hetkeäkään miettiä kuka maksaa. Jos avokki ilmoittaa parempituloisena tarjoavansa jotakin, niin jos  ne kulut ovat minulle liian suuret otan ainakin osan siitä maksettavakseni. 

MInua värisyttää inhosta jo se, miten pariskunnat puhuvat meidän omaisuudesta. Joo, on se avo-tai avioliiton kautta, mutta aina on se toinen joka toimii maksajana. Onko vaikeaa sanoa, että kiva kun tuo Pirjopetteri on reilu ja maksoi meille tämän talon?

Miten niin se on aina toinen, joka toimii maksajana? Me on maksettu yhdessä, molempien rahoilla ja molempien työllä.

Vierailija kirjoitti:

Olen freelance-taiteilija, mieheni hyvätuloinen. Jo parikymmentä vuotta mieheni on käytännössä yksin rahoittanut elämämme. Silloin tällöin saan apurahoja, tai myytyä jotain, mutta nämä ovat niin satunnaisia tuloja, että käytän ne itseni hemmotteluun. 

'

Jotenkin tuntuu, ettei niitä apurahoja ole ihan tähän tarkoitettu. Eikö niiden käytöstä pidä antaa joku selvitys?