Miksi koulutus on niin tärkeä monille kumppanin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että koulutus kertoo ihmisen arvoista. Korkealle koulutettu ihminen pitää tietämistä ja ymmärtämistä ja sivistystä arvokkaana asiana. Korkealle koulutettu ihminen ilmentää myös kykyä ja halua ponnistella tavoitteidensa eteen.

Joku toinen tyyppi ei osaa lukea eikä kirjoittaa vaan nyrkkeilee luistimet jalassa lätkäkaukalossa ilman hampaita ja naama hiessä. Arvovalinta sekin.

No sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole sitten kovin korkeasti koulutettu, kun ajattelet noin stereotyyppisesti yksinkertaistaen ihmisistä.

Sivistykseen kuuluu muutakin kuin kirjaviisaus. Työskentelen itse asiantuntijavirastossa, jossa 95 % henkilöstöstä on korkeakoulutettuja, pääsääntöisesti diplomi-insinöörejä ja en kovin korkealle arvosta heidän sivistyneisyyttään.

Koulutus ei todellakaan välttämättä kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä, aivan naurettava ajatuskin. Otapa pää pois pyllystä ja avaa silmäsi ja sydämesi, niin voit itsekin paremmin.

Eikö koulutus tosiaan kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä? Jos joku esimerkiksi väittelee matematiikasta tohtoriksi, niin eikä se kerro hölkäsenpöläystä siitä, mitä se ihminen pitää arvokkaana?

Luepa uudestaan ja koita sisäistää lukemasi. Mitä tarkoittaa, että ei välttämättä?

Suosittelen myös tutustumaan käsitteeseen arvo, joka ei sekään välttämättä ole sama asia kuin se, mitä ihminen pitää arvokkaana. Minulla on tuttava, joka on väitellyt tietotekniikassa proffaksi. Hän arvostaa korkealle elämässään etelä-amerikkalaisia hevibändejä, tietotekniikka on työtä.

Missä voi väitellä proffaksi?

-eri.

Vakka kantensa valitsee. En ole itsekään koulutettu, olen käynyt ehkä kymmentä lyhyttä koulua ja kurssia.

Unelmakumppani olisi sellainen, jolla olisi sairaanhoitajan välittävä luonne. Tutkinnolla ei ole mitään väliä, nuo luonteenpiirteet vain.

Koulutuksella ja statuksella ei ole minulle merkitystä. Haluaisin, että kumppani on onnellinen työssään.

Mä olen lähihoitaja ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Pitääkö mun siis valmistuttuani erota miehestäni ja etsiä insinööri? :D 

No ei todellakaan mene noin mustavalkoisesti kuin ap kuvittelee. Tiedän lääkärin jonka vaimo piti pientä kauppaa, nykyään ovat jo eläkkeellä. Kahden lääkärin vaimot ovat sairaanhoitajia. Juristin vaimo on opettaja. Useita sairaanhoitajia joiden puolisoita yksikään ei ole insinööri. 

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee. En ole itsekään koulutettu, olen käynyt ehkä kymmentä lyhyttä koulua ja kurssia.

Unelmakumppani olisi sellainen, jolla olisi sairaanhoitajan välittävä luonne. Tutkinnolla ei ole mitään väliä, nuo luonteenpiirteet vain.

Koulutuksella ja statuksella ei ole minulle merkitystä. Haluaisin, että kumppani on onnellinen työssään.

Kauniin kodin saa pienelläkin rahalla, jos on valmis tekemään työtä kodin eteen. Varsinkin jos osaa tehdä itse. Sairaanhoitaja -puuseppä olisi ehkä se unelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäynti ja opiskelu on kaikilla nuorilla iso osa elämää. Siksi se näyttäytyy tärkeässä roolissa. Myös pariutuminen tapahtuu usein siinä elämänvaiheessa.

Ei opinnot ihmistä määritä. Älykäs ei muutu typerykseksi vaikka menisi amiksen autolinjalle. Eikä yliopistot opeta kulttuuria ja yleissivistystä. Siellä oppii kapea-alaisesti sitä omaa alaa. Näin vähän kärjistäen. Lääkäri tietää lääketieteestä. Muu sivistys on muualla kuin koulussa opittua.

Lukiossa saadaan jo kattava yleissivistys jne

Ei se kyllä kovin vahvasti näy. Työelämässä on lähes mahdoton sanoa keski-ikäisistä toimistotyötä tekevistä ketkä on käyneet lukion.

Nykylukiossa ei kovin kummoista yleissivistystä saa. Touhu on älylaitteilla leikkimistä. Tutkimusten valossa monet lukiolaiset eivät edes osaa lukea eivätkä kirjoittaa kunnolla. Lukio on pilattu samoin kuin koko se suomalainen koulutusjärjestelmä, joka muutama vuosikymmen sitten oli maailman paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että koulutus kertoo ihmisen arvoista. Korkealle koulutettu ihminen pitää tietämistä ja ymmärtämistä ja sivistystä arvokkaana asiana. Korkealle koulutettu ihminen ilmentää myös kykyä ja halua ponnistella tavoitteidensa eteen.

Joku toinen tyyppi ei osaa lukea eikä kirjoittaa vaan nyrkkeilee luistimet jalassa lätkäkaukalossa ilman hampaita ja naama hiessä. Arvovalinta sekin.

No sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole sitten kovin korkeasti koulutettu, kun ajattelet noin stereotyyppisesti yksinkertaistaen ihmisistä.

Sivistykseen kuuluu muutakin kuin kirjaviisaus. Työskentelen itse asiantuntijavirastossa, jossa 95 % henkilöstöstä on korkeakoulutettuja, pääsääntöisesti diplomi-insinöörejä ja en kovin korkealle arvosta heidän sivistyneisyyttään.

Koulutus ei todellakaan välttämättä kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä, aivan naurettava ajatuskin. Otapa pää pois pyllystä ja avaa silmäsi ja sydämesi, niin voit itsekin paremmin.

Eikö koulutus tosiaan kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä? Jos joku esimerkiksi väittelee matematiikasta tohtoriksi, niin eikä se kerro hölkäsenpöläystä siitä, mitä se ihminen pitää arvokkaana?

Luepa uudestaan ja koita sisäistää lukemasi. Mitä tarkoittaa, että ei välttämättä?

Suosittelen myös tutustumaan käsitteeseen arvo, joka ei sekään välttämättä ole sama asia kuin se, mitä ihminen pitää arvokkaana. Minulla on tuttava, joka on väitellyt tietotekniikassa proffaksi. Hän arvostaa korkealle elämässään etelä-amerikkalaisia hevibändejä, tietotekniikka on työtä.

Missä voi väitellä proffaksi?

-eri.

Ilmeisesti etelä-amerikkalaisessa hevibändissä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lähihoitaja ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Pitääkö mun siis valmistuttuani erota miehestäni ja etsiä insinööri? :D 

No ei todellakaan mene noin mustavalkoisesti kuin ap kuvittelee. Tiedän lääkärin jonka vaimo piti pientä kauppaa, nykyään ovat jo eläkkeellä. Kahden lääkärin vaimot ovat sairaanhoitajia. Juristin vaimo on opettaja. Useita sairaanhoitajia joiden puolisoita yksikään ei ole insinööri. 

Aivan, eläkeikäisten keskuudessa oli yleistä, että korkeasti koulutetun miehen vaimo oli matalammin koulutettu tai mahdollisesti kotirouva. Ei ollut nykyisen kaltaista päivähoitojärjestelmää, joten toisen puolison täytyi luopua urasta.

Nykyään, kun on mahdollista saada sekä ura että lapset, nuorten lääkärimiesten toivekumppani on lääkärivaimo.

Mitä taas tulee tuohon heittoosi, että pitäisikö sinun ehkä erota, kun olet kouluttautunut lähihoitajasta sairaanhoitajaksi, kuvastaa se mielestäni jotenkin ahdasta maailmankatsomusta. Ajatteletko, ettei puolisosi kykene samaan kuin sinä? Aika monet tuntemani insinöörit ovat tulleet alalle ammatillista väylää, ja usein se onnistuu jopa työn ohella. Samalla elämään saa uutta sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen olivat tekniset oppilaitokset ja sairaanhoitajaopistot samoilla paikkakunnilla, ja niiden kummankin opiskelijat olivat juuri pariutumisiässä. Tavallaan sama on yhä voimassa. Siksi tuo insinööri-sairaanhoitaja on niin yleinen yhdistelmä.

Sama oli kotipaikkakunnallanikin, teku ja sairanhoito-oppilaitokset oli vierekkäisissä rakennuksissa. Opiskelijat näkivät toisiaan yhteisessä ruokalassa ja yhteisiä pippaloita oli jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee. En ole itsekään koulutettu, olen käynyt ehkä kymmentä lyhyttä koulua ja kurssia.

Unelmakumppani olisi sellainen, jolla olisi sairaanhoitajan välittävä luonne. Tutkinnolla ei ole mitään väliä, nuo luonteenpiirteet vain.

Koulutuksella ja statuksella ei ole minulle merkitystä. Haluaisin, että kumppani on onnellinen työssään.

Kauniin kodin saa pienelläkin rahalla, jos on valmis tekemään työtä kodin eteen. Varsinkin jos osaa tehdä itse. Sairaanhoitaja -puuseppä olisi ehkä se unelma.

Sepä vasta olisi elämää, töissä raataisi pienellä palkalla ja vapaa-ajalla raataisi toteuttaakseen puolison sisustusvisioita.

Todennäköisesti nelikymppisenä löytäisi itsensä terapiasta miettimästä, että mitäs mä oikeasti halusin.

Oikeastaan tuollaiset toiveet ovat vielä julmempia kuin että toivoisi vain puolison jolla on rahaa niin ettei p*skalle taivu. Pinnallisia toiveita molemmat, mutta raharikkaalla on sentään mahdollisuus pitää oma persoonansa, vailla jatkuvaa alistumisen vaatimusta.

Itse olen sovelletun matematiikan tohtori eli tekniikan tohtori, eikä koulutus sinänsä ole tärkeä asia, vaan ihmisen kognitio eli ymmärrys. 

On helpompaa keskustella ihmisen kanssa, jolla on kovan tieteen tohtorin tutkinto, verrattuna ihmiseen, jolla on vain amiksen tutkinto. 

Mutta kyllä se ulkoinen olemus on kuitenkin ensisijainen kriteeri minulle, ei kognitio, jos parisuhteesta puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen olivat tekniset oppilaitokset ja sairaanhoitajaopistot samoilla paikkakunnilla, ja niiden kummankin opiskelijat olivat juuri pariutumisiässä. Tavallaan sama on yhä voimassa. Siksi tuo insinööri-sairaanhoitaja on niin yleinen yhdistelmä.

Sama oli kotipaikkakunnallanikin, teku ja sairanhoito-oppilaitokset oli vierekkäisissä rakennuksissa. Opiskelijat näkivät toisiaan yhteisessä ruokalassa ja yhteisiä pippaloita oli jatkuvasti.

Molemmat ovat yleisiä koulutusaloja, joten kouluja on pienemmilläkin paikkakunnilla, missä puolisotarjonta ei ole niin kovin laajaa.

Lisäksi molemmilla on ehkä keskimäärin melko konservatiiviset ajatukset miehen ja naisen rooleista parisuhteessa ja perheessä, nuoruusiässä ainakin.

Mitä itse olen deittaillut ja seurustellut, niin on tullut huomattua, että akateemisille miehille naisen ulkonäkö ja leppoisa luonne menevät koulutuksen edelle. Toki amis tai matalapalkkainen duunari ei kelpaa, mutta AMK:in käynyt toimistorotta on ihan ok. Puhun nyt lääkäreistä ja diplomi-insinööreistä.

Homma toimii parhaiten silloin kun mies on se koulutetumpi/tienaavampi osapuoli. Näin luonnollinen valta-asema dynamiikka säilyy eikä ongelmia tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että koulutus kertoo ihmisen arvoista. Korkealle koulutettu ihminen pitää tietämistä ja ymmärtämistä ja sivistystä arvokkaana asiana. Korkealle koulutettu ihminen ilmentää myös kykyä ja halua ponnistella tavoitteidensa eteen.

Joku toinen tyyppi ei osaa lukea eikä kirjoittaa vaan nyrkkeilee luistimet jalassa lätkäkaukalossa ilman hampaita ja naama hiessä. Arvovalinta sekin.

No sinä et ainakaan kirjoittamasi perusteella ole sitten kovin korkeasti koulutettu, kun ajattelet noin stereotyyppisesti yksinkertaistaen ihmisistä.

Sivistykseen kuuluu muutakin kuin kirjaviisaus. Työskentelen itse asiantuntijavirastossa, jossa 95 % henkilöstöstä on korkeakoulutettuja, pääsääntöisesti diplomi-insinöörejä ja en kovin korkealle arvosta heidän sivistyneisyyttään.

Koulutus ei todellakaan välttämättä kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä, aivan naurettava ajatuskin. Otapa pää pois pyllystä ja avaa silmäsi ja sydämesi, niin voit itsekin paremmin.

Eikö koulutus tosiaan kerro ihmisen arvoista hölkäsenpöläystä? Jos joku esimerkiksi väittelee matematiikasta tohtoriksi, niin eikä se kerro hölkäsenpöläystä siitä, mitä se ihminen pitää arvokkaana?

Luepa uudestaan ja koita sisäistää lukemasi. Mitä tarkoittaa, että ei välttämättä?

Suosittelen myös tutustumaan käsitteeseen arvo, joka ei sekään välttämättä ole sama asia kuin se, mitä ihminen pitää arvokkaana. Minulla on tuttava, joka on väitellyt tietotekniikassa proffaksi. Hän arvostaa korkealle elämässään etelä-amerikkalaisia hevibändejä, tietotekniikka on työtä.

Väittelee niin tulee tohtori eli tekniikan tri. Professori on arvonimi.

Missä voi väitellä proffaksi?

-eri.

357

Yks treffikumppani joskus laukoi, että olen liian kouluttamaton hänen vanhemmilleen. Sanoin heipat. 

Olen kuitenkin ihan hyväpalkkaisessa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sovelletun matematiikan tohtori eli tekniikan tohtori, eikä koulutus sinänsä ole tärkeä asia, vaan ihmisen kognitio eli ymmärrys. 

On helpompaa keskustella ihmisen kanssa, jolla on kovan tieteen tohtorin tutkinto, verrattuna ihmiseen, jolla on vain amiksen tutkinto. 

Mitä on kova tiede?

Vierailija kirjoitti:

Homma toimii parhaiten silloin kun mies on se koulutetumpi/tienaavampi osapuoli. Näin luonnollinen valta-asema dynamiikka säilyy eikä ongelmia tule.

Tämä toimii, jos mies on niin rikas, että voi elättää vaimonkin, eikä vaimoa oma ura kiinnosta.

Sen sijaan, jos vaimo käy pienipalkkaisessa työssä ja maksaa kaikesta puolet miehen lihottaessa omaa tiliään, ovat konfliktit varmoja viimeistään lasten myötä ja kulujen sekä työmäärän räjähtäessä.

Eli joko entisajan kotirouvameininki tai sitten täysin tasavertainen suhde. Välimalli on naiselle huono diili.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä on lähes mahdoton sanoa keski-ikäisistä toimistotyötä tekevistä ketkä on käyneet lukion.

Minulla toiset kokemukset kyllä: ei kauaa tarvitse ihmisen kanssa keskustella, ennenkuin selviää yleissivistyksen taso. Tottakai poikkeuksia on - tunnen erään autokorjaajan joka rakastaa klassista musiikkia ja harrastaa tähtitiedettä - mutta sääntö on, että amiksen käyneet ovat erilaisia kuin yleissivistävän lukion käyneet.

Koulutuksen taso usein menee perheittäin. Eikä kyse ole rahasta, vaan asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee. En ole itsekään koulutettu, olen käynyt ehkä kymmentä lyhyttä koulua ja kurssia.

Unelmakumppani olisi sellainen, jolla olisi sairaanhoitajan välittävä luonne. Tutkinnolla ei ole mitään väliä, nuo luonteenpiirteet vain.

Koulutuksella ja statuksella ei ole minulle merkitystä. Haluaisin, että kumppani on onnellinen työssään.

Sairaanhoitajilla ei ole välittävä luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee. En ole itsekään koulutettu, olen käynyt ehkä kymmentä lyhyttä koulua ja kurssia.

Unelmakumppani olisi sellainen, jolla olisi sairaanhoitajan välittävä luonne. Tutkinnolla ei ole mitään väliä, nuo luonteenpiirteet vain.

Koulutuksella ja statuksella ei ole minulle merkitystä. Haluaisin, että kumppani on onnellinen työssään.

Sairaanhoitajilla ei ole välittävä luonne.

Sairaanhoitajilla on välittävä rooli.