Lue keskustelun säännöt.
Voi että minä arvostan käsityötaitoisia ihmisiä, yritinpäs tuossa lyhentää verhot
19.10.2006 |
sain ompelukoneen lainaksi ystävältä, jotta sais nuo olohuoneen verhot lyhennettyä ja ikkunaan. Mulla meni tunti, kun yritin sitä alulankaa puolattua puolalle, huh ja sitten ei millään löytynyt sopivaa pistomallia. Ensin tuli kauheaa sykkeröä ja sitten kissan kokosia pistoja. Kun vihdoin pääsin ompelemaan ja sain eka verhon ommeltua niin perkules olin ommellut sen taitoksen väärin, nyt se tuli eteen se takaosa, no sitten ajattelin, että laitan sen yläreunaksi, koska sieltä se ei näy. Kaikki meni ok, kunnes aloin toista verhoa ompelemaan, tarkistin kyllä, että verho on oikein päin, mutta nyt en muistanut tarkistaa, että verhon kuviot tulee samanpäin, voi helkkari, itkua tuhersin ja ratkoin. Mä oon niin onneton näissä hommissa, viimeksi 20v. sitten ommellu koneella yläasteella. Tästä lähin vien ammattilaiselle ompelutyöt niin kuin tähänkin asti, mutta nyt kotiäitinä ajattelin säästää ja ommella ite :(. Minä oon tutkijana yliopistolla ja olen ihan avuton näissä käsityöhommissa, kunnioitan suuresti teitä käsityö ihmiset.
Kommentit (9)
Yleensäkin ellei paljoa ompele, niin annan neuvon että mieti ja tarkista AINA moneen kertaan ja viimeisen kerran ennenkuin polkaiset ensimmäisen kerran " kaasupoljinta." Purkaminen on nimittäin v-mäistä hommaa. Lisäksi verhot kannattaa aina ommella niillä kissankokoisilla pistoilla, siten purkaminenkin on tarvittaessa helpompaa. Verhojen laskokset pysyvät mainiosti pitkilläkin pistoilla ommeltuna, etenkin kunhan muistat että päätät ompeleen eli ompelet sentin " pakkia" sauman alkuun ja loppuun, ettei ala purkeamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ihmeelliseltä, että kaikilla ei käsityöt suju, eivätkä he niistä nauti. Minulle käsityöt ovat intohimo, jota ilman olisi vaikea elää.
Onneksi me olemme ihmiset erilaisia, sinä varmasti olet taitava jossakin muussa, missä minä olen aivan solmussa? Esim. sosiaalinen elämä on minulle myrkkyä. Voi että olisi ihana osata olla kuin kala vedessä ihmisten seurassa...mutta kun ei, ei tunnu luontevalta sitten millään.
Mä ompelin joitain vuosia sitten kaikille kolmelle sisaruksen lapselle pyjamat, ensimmäisen pyjaman tein itkupotkuraivareissa, mutta kolmannen ompelu oli kivaa!
Et voi pitää itseäsi tumpelona, jos et oo 20 vuoteen edes kertaakaan kokeillut. Hienoa, että nyt kokeilit! Seuraavalla kerralla on jo helpompaa ja hanki se ohjekirjanen!
Minulla on täydellisen tumpelouden lisäksi siunaantunut kiusa nimeltä suvun aiheuttama paine.
Äitini on ompelija isäni on myös suurinpiirtein samalla alalla. Sitten on puuseppää ja ihan tavallista seppää ym ym monta sukupolvea taaksepäin. Voin sanoa, että näillä eväillä on ihan hiton noloa olla täys tunari käsityössä.
olisi ollut ehkä viisainta harjoitella vähän helpommalla kankaalla kuin tuolla kuviollisella sintsillä. No nyt ne verhot on ikkunassa ja näyttävät ihan hyvältä; näin muutaman metrin päästä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinusta mestariompelija vielä tulee!
2
Mun ompelu-urani lähti vauhdilla käyntiin, pientä ihmetystä tosin aiheutti se, että puseron valmistuttua kahdesta osasta (siis etu ja taka-) jäi toinen yli....Olin taidokkaasti taitellut etuosan kahtia ja ommellut sauman. Tosi hieno paita, vaikkakin puolikas.
Onneksi en lannistu helpolla ja nykyään hommat sujuu isommitta ongelmitta (no, vannomatta paras) ja pystyn jopa nauttimaan käsitöistä.
t. ex-tumpelo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Harjoitus tekee mestarin" .....eipä sitä tiedä vaikka olisit jo kisällin tasolla muutaman kuukauden treenien jälkeen! Älä lannistu :)