Voi voi voi...käytiin tutustumassa hoitopaikkaan

Hoitajalle kannattaa sanoa että seuraisi vähän ettei isommat terrorisoi ja kysellä miten on pärjännyt isompien kanssa.

Syöminen todennäköisesti tulee sujumaan paremmin kuin kotona, toisten lasten esimerkki on ihmeellinen asia...

Nuo vastaavat ajatukset ovat varmasti mielessä jokaisella äidillä, joka lapsensa hoitoon vie ja ne tunteet kestävät kauankin riippuen hieman siitä miten hyvin lapsi sopeutuu hoitoon. Minun tyttäreni on nyt ollut päiväkodissa 7kk ja vieläkin häntä ikävöin ja huolehdin kuinka pärjää. Enää en sentään itse jää aamuisin autoon vollottamaan kuten alussa tein kun olin luovuttanut lapseni " tädeille"

Lapsi oli tuolloin 1v3kk ja pienen alkukankeuden jälkeen (viikon verran itkua ja takertumista eron hetkellä) homma on alkanut luistamaan mukavasti! Meidänkin taapero oli siihen asti nukkunut päiväunet ulkona vaunuissa, mutta sopeutui heti sisällä nukkumiseen isompien esimerkkiä seuraten. On oppinut syömään itse lusikalla ja haarukalla hienosti, vaikka hoitaja toki avittaa tarvittaessa. Kolme muuta hoidokkia vähän vanhempia (kaikki n. 4 vee) ja tämä pienin on muiden " lellikki" . Kielellinen ja motorinen kehitys mennyt harppauksen eteenpäin kun menee isompien perässä ja mukana. Ja mielellään nykyisin lähtee ja jää (ONNEKSI) aamuisin hoitopaikkaan.



Hyvin se lähtee sujumaan, usko pois! Näin jälkeenpäin ajateltuna taisi tuo elämänmuutos olla äidille paljon rankempi! :)

Kun olin yksityisenä pph:na, niin mulle tuli yks 1v. tyttö hoitoon, joka kotona heräsi lukemattomia kertoja yössä tissiä syömään ja päivisin ei alkanut päiväunille. Meillä nukkui aina 2-3 tuntia päiväunia ja nukkui ne vielä lattiapedillä, mihin jäi itse nukkumaan (ei tarvinnut nukuttaa).

että tuuraan kahdessa paikassa ja esim. nyt on vaan tiedossa ensi viikoksi töitä. Sinniteltiin tähän saakka mummojen avulla, mutta kun heilläkin on omat työnsä niin aina aikataulut eivät sovi yhteen ja harmittaa viedä heillekin hoitolainen vielä työpäivän päätteeksi... niin että juuri kun lapsi on ehkä pikkuisen alkanut sopeutua hoitoon, hän jääkin taas esim. pariksi viikoksi pois, kunnes mulla on töitä. Voiko tällaiseen tilanteeseen edes sopeutua? Mielellään jäisin vielä kotiin hoitamaan, jos se olis mitenkään mahdollista. Pienellä paikkakunnalla vasta valmistuneena on kuitenkin otettava kaikki mahdollinen työ vastaan, jos joskus mielii vakituisempaa työtä saada.



Tuosta nukkumisesta, mummolassa ollessaan poika ei meinannut millään ruveta päikkäreille, ja toisinaan ei ruvennutkaan. Oli sitten melko rättipoikki kun hain hänet, nukahti heti autoon...



-ap-

ja voin sanoa, että ei se iästä ole kiinni. Aina on ollut yhtä orpo olo kun lapsi on alottanut hoidossa.



Mutta uskon, että teidänkin kohdalla kaikki menee hyvin. Ei voisi kuvitellakaan, mitä kaikkea lapset hoidossa tekevät, mitä eivät ikipäivänä kotona tekisi (siis: menisi kiltisti päiväunille tiettyyn aikaan, söisi nätisti ruokaa kuin ruokaa jne jne)

hyvä ottaa luulot pois jo pikku-ihmisiltä

Voin sanoa, että 99% varmuudella alle kuukauden lapsesi on suorastaan menossa hoitoon viikonloppunakin. Nukkuu varmasti sielä minne hoitaja petin tekee, sillä hoito on uusi juttu ja kaikki siihen liittyvä ja oppii rutiinit hoidossa nopeasti. Syö varmasti kun toisetkin syö, malli on se mikä opettaa. Lapsi oppii pitämään omat puolensa ja kohta ei kukaan vie kädestä leluja.

Hyvin se menee usko vaan.

Meillä poika aloitti hoidon 10 kk iässä --> söi täysin itse 11 kk vanhana. Ei vielä oikein kävellyt, kohta juoksi muiden perässä. On kyllä aina nukkunut hyvin, mutta hoidossa rutiinit määrää unien paikan ja touhut väsyttää, en usko, että tulee mitään ongelmia.

Kummasti oppivat pitämään puolensa ja pph kyllä varmasti katsoo, ettei pienimmäistä kurmuuteta!