Lue keskustelun säännöt.
Kauhean huono omatunto miten olen kohdellut miestäni vauvamme syntymän jälkeen.
07.07.2022 |
En tiedä mikä minua vaivaa mutta tuntuu että olen miehelleni raivona aivan koko ajan. Toisaalta sitten on taas iltoja niin kuin tänään kun katson häntä nukkumassa poikamme kainalossaan ja joku satavuotta vanha Sorja Korjailija kirja rinnan päällä ja meidän kultanneoutja vielä ahtautuneena mukaan sänkyyn.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hän jättää sinut.
Juu toki toivotaan että viattoman pienen vauvan perhe hajoaa... huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hän jättää sinut.
Juu toki toivotaan että viattoman pienen vauvan perhe hajoaa... huh
Kyllähän ihmiset voi kasvaa erilleen ja onhan se lapsellekin parempi ettei tarvitse elää riitaperheessä.
Minkä ikäinen on lapsenne? Ei vissiin enään ihan vauva kerran miehesi lukee jo hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hän jättää sinut.
Juu toki toivotaan että viattoman pienen vauvan perhe hajoaa... huh
Kyllähän ihmiset voi kasvaa erilleen ja onhan se lapsellekin parempi ettei tarvitse elää riitaperheessä.
Tästä meillä ei ole kyse. Omat vanhemmat olisivat saaneet erota vuosikymmenen aiemmin joten kokemusta on siitäkin. Musta vaan tuntuu että minussa on jotain vikaa koska olen vihainen koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hän jättää sinut.
Juu toki toivotaan että viattoman pienen vauvan perhe hajoaa... huh
Kyllähän ihmiset voi kasvaa erilleen ja onhan se lapsellekin parempi ettei tarvitse elää riitaperheessä.
Tästä meillä ei ole kyse. Omat vanhemmat olisivat saaneet erota vuosikymmenen aiemmin joten kokemusta on siitäkin. Musta vaan tuntuu että minussa on jotain vikaa koska olen vihainen koko ajan.
Tuota menoa miehesi kasvaa sinusta erilleen aika piankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Mitään peruuttamatonta tuskin on vielä teidän parisuhteessa tapahtunut. Suosittelisin että puhut miehesi kanssa siitä miltä sinusta tuntuu, ei hän voi muuten tietää. Kyse voi olla hormooneista, väsymyksestä tai ihan vaan uudesta tilanteesta mitä vauva-arki on tuonut tullessaan. Ehkä voisit myös ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja käydä siellä juttelemassa. Hoida asia kuntoon mitä pikimmiten, että.pystytte yhdessä iloitsemaan toisistanne ja vauvasta. Kaikki järjestyy kyllä, mutta vaatii sinulta jonkin verran nyt omaa panostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia, emo yrittää pitää poikasensa parhaansa mukaan elossa ja turvassa, uros saatetaan kokea uhaksi=siksi olet äksy. Eli siis vietit, hormonit u name it.
olet huono feministi, jos sinulle tullee huono omatunto miehen huonosta kohtelusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kannattaakin pitää tiukassa kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, emo yrittää pitää poikasensa parhaansa mukaan elossa ja turvassa, uros saatetaan kokea uhaksi=siksi olet äksy. Eli siis vietit, hormonit u name it.
Minulla ei ole vastuuta tekemisistäni. Jonkun muun syy, u name it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, emo yrittää pitää poikasensa parhaansa mukaan elossa ja turvassa, uros saatetaan kokea uhaksi=siksi olet äksy. Eli siis vietit, hormonit u name it.
no miksi velat sitten kiukuttelee miehille?
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, emo yrittää pitää poikasensa parhaansa mukaan elossa ja turvassa, uros saatetaan kokea uhaksi=siksi olet äksy. Eli siis vietit, hormonit u name it.
Mikä uhka rakastava isä on lapselleen? Vai saako ne hormooooonit kuvittelemaan olemattomia?
ei sinulla mikään huono omatunto ole. kaikki suomimammat kohtelevat miehiä kuin paskaa ja se on ihan normaalia nykyään metoon ja feminismin aikakaudella
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen on lapsenne? Ei vissiin enään ihan vauva kerran miehesi lukee jo hänelle?
Täh? Kyllä mä oon lukenu molemmille lapsilleni ihan vauvasta asti.
Veikkaisin, että tarvitsisit omaa aikaa ja lepoa, uupuneena ei jaksa ja kaikki ottaa päähän. Pystyisitkö ottamaan säännöllisesti omaa aikaa itsellesi ja ladata akkuja haluamallasi tavalla? Lisäksi nukkumiseen kannattaa panostaa myös. Voiko kyseessä olla esim.raskauden jälkeinen masennus? Lapsen syntymä on iso muutos elämässä ja sopeutuminen siihen, vie aikaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Mua otti mies todella kovasti päähän vauvan syntymän jälkeen. Tuntui että hän teki kaiken väärin ja ärsytti pelkällä olemassa olollaan. Samaan aikaan kuitenkin tajusin että kannattaa yrittää sivuuttaa ne tunteet, yritin muistella niitä puolia miksi häneen rakastuin. Kun vauva oli puolisen vuotta niin ei enää ärsyttänyt ja onneksi en häneen purkanut sitä ärsytystä koska ei siihen mitään syytä ollut.
Hormoonit?