Tulevaisuudella ei ole mitään annettavaa

Makaan sängylläni vanhempien talossa, ja mietin ettei tästä tule ikinä mitään. Inhoan itseäni, olen ruma ja näkymätön 20-vuotias, vaikka pitäisiolla elämäniloinen ja kaunis. Mistään en saa mitään irti enää, en halua tavata muita ihmisiä, koska en osaa iloita heidän onnesta. Milloin tämä loppuu vai loppuuko koskaan? Onko muut selviytyneet hyvään elämään masennuksesta ja itseinhosta?