Onko täällä paljon perheitä joiden vanhemmat tunnustavat eri uskoa?

Mitään ihmeempiä kahnauksia ei ole ollut. Mies on metodistintapainen kristitty, jonka vanhemmat ovat mormoneja ja ainoastaan he yrittävät saada minua, miestä ja lasta myös liittymään mormoneihin. Minä olen sitä mieltä, että uskonnoissa pitäisi olla alaikäraja samalla tavoin kuin elokuvissakin, ja toistaiseksi olen opettanut lapselleni yleistä moraalia ja etiikkaa. Olen päättänyt panostaa siihen, että hänellä on vanhempana valmiudet arvioida asioita omista lähtökohdistaan ja henkilökohtainen uskonvakaumus kuuluu näihin asioihin.



Juhlimme normaalit suomalaiset perhejuhlat, minulle buddhalaisuus on kuitenkin jotain muuta kuin rituaaleja.



Niin, ja miestä en yritä käännyttää. Jos hän on onnellinen kristittynä, se kelpaa minulle.

Vai olenko väärässä? Ajattelin lähinnä siksi tuota käännytystä koska jos minun mies uskoisi tai palvoisi ihan toista Jumalaa kuin minä niin ainakin minä pelkäisin hänen pelastumisensä puolesta ja toivoisin että voisimme yhdessä kuoleman jälkeen elää taivaassa ja siksi varmaan yrittäisin käännyttää häntä.

Tai onko hän edes puhut siitä että toivoisi että edustaisitteko perheenä samaa uskontoa?

En usko taivaaseen enkä helvettiin tai kuolemanjälkeiseen elämään ylipäänsä. Jos buddhalaiselta kysyttäisiin, kumpaan hän haluaa, niin vastaus olisi todennäköisesti helvetti, koska siellä on olentoja, jotka voisivat kaivata hänen myötätuntoaan ja apuaan. :)



Buddhalaisuus on luettu suurten maailmanuskontojen joukkoon, luultavasti siksi, että sekin yrittää selvittää niita samoja suuria kysymyksiä kuin muutkin " jumalalliset" uskonnot. Buddhalaisuuden mukaan jumalat ovat kuitenkin tarpeettomia, niillä ei ole merkitystä. Jokainen voi uskoa jumalaan tai joulupukkiin, mutta uskoon ei saa takertua. Siis buddhalaisen mielestä.



Buddhalaisuuden yksi tärkeistä kulmakivistä on toisen olennon kunnioittaminen. Uskonto ja elämänkatsomus on yleisesti ottaen asia, jolla on ihmiseen kokonaisvaltainen positiivinen vaikutus, ja se ainoastaan on tärkeää. Niinpä on tärkeää kunnioittaa myös toisen uskontoa ja hänen sitoutumistaan siihen. Jos sisäinen rauha on löytynyt, buddhalaisella ei ole asiaan mitään valittamista.



Buddhalaisuus ei ole mitenkään aggressiivisesti leviävä uskonto. Buddhalaissa yhteisössä ajatellaan ennemminkin, että ihminen löytää buddhalaisuuden sitten, kun on siihen valmis. Kaikki eivät ole koskaan.



Sinänsä on aivan sama, pidetäänkö buddhalaisuutta uskontona vai filosofiana, sekään ei ole tärkeää. :)



On mies joskus ehdotellut, että mitäs jos (lähinnä kai vanhempiensa takia), mutta en ole ollut kiinnostunut. Ahkerammin tosin paikkakunnan jehovantodistajat ovat ovella käyneet, luultavasti siksi, että minusta on mukava keskustella erilaisista elämäntavoista. Tosin se ei ole tainnut olla näiden miekkosten ensisijainen tavoite :)

Itse olen buddhalainen agnostikko, mies on tiedeuskovainen ateisti. ;-)Arvostaa minun uskomuksiani ja minä hänen. Itse uskon lisäksi astrologiaan, jonkinlaiseen kohtaloon ja vaikkapa ihmeparantumisiin tai että homeopatia on mahdollista. Oma elämänkatsomukseni on vähemmän skeptinen, eli uskon että kaikki on mahdollista, kaikkea voi kokeilla ainakin kerran. :-) Mies pitää tällaisia asioita mahdottomuuksina ja että tiede on ainoa asia johon voidaan luottaa. Mitään muuta ei ole olemassa.



Minä olen myöskin kasvissyöjä (dropannut ja takaisin pyrkivä vegaani) . Kotona tehdään vielä vegaanista ruokaa ja mies syö ravintoloissa sitten liharuokaa. Lasten tullessa muuttuu tämä asia niin, että koska haluamme olla yhteinen rintama, niin mies syö liharuokaa ainoastaan silloin kun lapset eivät ole paikalla. Ihan omasta halustaan on suostunut tähän, ei pakotettu. :-) Pitää periaatteessa vegaanista ruokavaliota eettisenä, mutta kokee itsensä liian itsekkääksi pystyvänsä täysin elämään sillä tavalla.



Lasten kasvatuksesta on toki puhuttu paljon meillä, meille tulee jo perhelehtiä yms. vaikka lapsia ei vielä olekaan ihan suunnitteilla. Ja itse rakastan lukea tietoa kasvatuksesta ja miettiä omia arvojani ja valintoja lasten suhteen.



Siinä mielessä keskustelussa on ollut jonkin verran erimielisyyttä, että itse haluaisin kasvattaa lapset buddhalaiseen maailmankuvaan, mutta mies taas sitten haluaisi heidän mielellään kiintyvän johonkin uskontoon vasta kun ovat sen ikäisiä että pystyvät tekemään päätöksiä itsenäisesti. Kuitenkin itse olen kasvanut helluntalaisesti enkä koe sitä mitenkään huonona asiana, vaikka olisin uskontoa vaihtanut. Ei se ole minulta ollut mitenkään pois että olen käynyt kokouksissa ja päiväkerhoissa. :-)



Itse haluaisin esimerkiksi meditaatiohuoneen ja opettaa lapsille meditaatiota sekä joogaa ja lukea heidän kanssaan Dhammapadaa sekä juhlia tiettyjä buddhalaisia juhlapäiviä. En tiedä vielä mitä mies tästä varsinaisesti ajattelee. Kuitenkin koen, että buddhalaisuus osaltaan varmasti tietyllä tavalla vahvistaisi lasten kasvissyöntiä, sillä siihen kannustavia kirjoituksia löytyy paljon. Ja tällöin lasten erikoisuus omaa ruokavaliotaan ja elämäntapaansa kohtaan toisaalta hieman kirkastuisi.



Toivottavasti ymmärsitte edes jotakin näistä sepustuksista. :-D

Muut kuin buddhalaiset eivät näemmä ole vielä uskaltaneet vastata... Mä olen ateisti ja mieheni buddhalainen. Miehen maailmankuvassa on kuitenkin vaikutteita muistakin uskonnoista ja uskomuksista, esim. esivanhempien kunnioitus. Meistä kukaan ei ole rekisteröitynyt virallisesti mihinkään uskontokuntaan.



Juhlat, joita juhlimme, liittyvät ensisijaisesti kulttuureihimme eikä niillä ole juuri uskonnollista sisältöä. Mieheni pitää uskontoaan/ maailmankatsomustaan aika yksityisenä asiana eikä ole innostunut kokoontumaan uskonnon merkeissä. Meillä on kotialttari, mutta mies ei palvo mitään jumalia. Enemmän kyse on mietiskelystä ja kunnioituksesta. Kasvisruokaa mies syö pari kertaa kuukaudessa. Syön itse mielelläni samaa ruokaa, mutta lasta nämä ruokasäännöt eivät koske.



Mieheni ei yritä käännyttää mua enkä mä miestä. Mihin ylipäätään toisiamme käännytettäisiin, kun molemmilla tuntuvat olevan samat tavoitteet (ainakin tässä maallisessa elämässä) keinoista huolimatta? Lapset saavat järkeillä maailmankatsomuksensa itse, mutta eipä olla esteltykään, jos tyttö haluaa polttaa alttarilla suitsukkeen isänsä kanssa.

kristitty ja mies on muslimi. Tyttömme ei ole kuulu mihinkään uskonkuntaan, vaan saa itse myöhemmin päättää, mihin haluaa kuulua, vai haluaako mihinkään.



Kotona meillä juhlitaan lähinnä kristittyjen juhlia, joulut, pääsiäiset yms koska mulla on muitakin lapsia. Käymme myös miehen sukulaisissa juhlimassa muslimien juhlia. Molemmat opetamme tytölle kumpaakin uskontoa ja tulevaisuudessa tulee myös koulussa opettelemaan molempia uskontoja, jos siihen on vielä silloin mahdollisuus.



Kumpikaan ei ole yrittäny käännyttää, vaikka mulle moni niin sanoki miehestäni. Mun mies on ite sanonu, kun ollaan uskonnoista yleensäkki puhuttu, että kaikki uskonto pitää lähtee ihmisen omasta sisimmästä, eikä toisen " pakottamisesta" tai käännyttämisen yrittämisestä.

oletko uusi täällä? (en muista nähneeni sua) tervetuloa.



Olen uskovainen kristitty ja mieheni on muslimi, lapsemme ei kuulu mihinkään uskontoon, ovat väestörekisterissä kuten minäkin kirjoilla.paitsi kuulun myös Saalemiin.

Saavat sitten isona valita mitä haluavat...??Koulussa käyvät ET-opetuksessa.

Uskonnosta on meillä puhetta,ei kuitenkaan päivittäin, onneksi..Jumala tietää jokaisen ajatukset ennenkuin edes ajattelekaan ja johtaa jokaista täällä matkaavaa. Ketään ei voi käännyttää, se on Jumalan teko.

Juhlia vietämme ihan kiitettävästi, tänään miehen puolelta....

Mutta miten Josefiina4 opetatko sinä kristinuskoa lapsellesi/lapsillesi?

sepekka:

Mutta miten Josefiina4 opetatko sinä kristinuskoa lapsellesi/lapsillesi?

En opeta enkä pakota, ovat tulleet tietämään sen itsenäisesti. Joskus on puhetta ja olivat kuulolla srk:ssa. Ovat käyneet joskus moskeijassa.

ei ole varsinaista opetusta puolin eikä toisin.

Muuta en sano, kuin että surkea tilanne.