Miten te normaalijärkiset kestätte suomalaista työelämää?

En kestänytkään, rupesi suorastaan hävettämään olla moisen kusetuksen kohteena, pelkkä narri ja pelinappula. Otin loparit.

Saikuilla.

Miten niin suomalaista, onko työ jossain muualla sitten parempaa?

Teen minimin, enkä puhu kenellekään. Minua on mitätöity niin pitkään, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Paljon samoja piirteitä on ulkomaillakin, mutta sentään sää on hyvä eikä tarvitse oleskella pimeydessä. Etätyöt ovat ainoa hyvä asia pitkiin aikoihin.

Suomalainen työelämä on aika löysää ulkomaihin nähden.

Minusta tuntuu tollolta tehdä töitä sen jälkeen, kun olin ihmiskaupassa ja minua kiusataan töissäkin siitä. 

Pakko kestää, kun sillä tavalla saa hyvän elintason itselle ja perheelle. En keksi muita vaihtoehtoja.

En ymmärrä mitä tarkoitat.

Mun mielestä on on ihan jees, jopa parempi mitä oli englannissa joka oli hyvinkin vanhoillinen. Toki riippuu yrityksestä.

Ei meillä normaalijärkisillä ole työn suhteen mitään ongelmia. Olemme kyllä tietoisia, että teillä muilla saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kestää, kun sillä tavalla saa hyvän elintason itselle ja perheelle. En keksi muita vaihtoehtoja.

Minkä ihmeen "hyvän" elintason... palkkoja pyritään laskemaan koko ajan, työaikaa pidentämään, sairaslomat haluttaisiin palkattomiksi, lomapalkat pois, työntekijät pois yrityksen palkkalistoilta vuokratyöorjiksi, jne jne jne :/

Vierailija kirjoitti:

Pakko kestää, kun sillä tavalla saa hyvän elintason itselle ja perheelle. En keksi muita vaihtoehtoja.

Minä en saa edes sitä. Olenkin miettinyt meneväni jonnekin löysempään osa-aikatyöhön kun tämä loma tästä loppuu.

Tunnen itseni idiootiksi että 2200€/kk brutolla olin ajaa itseni loppuun.

Suomalaisittain tietenkin viina.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä normaalijärkisillä ole työn suhteen mitään ongelmia. Olemme kyllä tietoisia, että teillä muilla saattaa olla.

Et kuule sinäkään ole suojassa uupumuksesta, sairauksilta tai mielenterveyden häiriöiltä. Kukaan ei ole. Niihin vaikuttaa myös rakenteet jolloin sinulla on heikommat mahdollisuudet vaikuttaa omaan tilanteeseesi.

Tuollaisella ylimielisyydellä ei tässä elämässä pärjää.

Tykkään työstäni ja olen hyvä siinä. Pidän työn tuomasta säännöllisyydestä, turvallisuudesta, ihmissuhteista, sekä tietysti palkasta, mikä mahdollistaa elintason. Nautin vapaa-ajastani, enimmäkseen perheeni kanssa ja minulla on rakas harrastus. Syön hyvin ja lepään. Organisoin töitäni jos joskus on stressiä tai kiirettä. Hyvin jaksan 👍

Ei se vaadi minusta ihmeitä. Kokemusta sekä usalaisesta että australialaisesta työelämästä ja minusta tämä suomalainen on niihin verrattuna hyvä, mutta makuasioista ei kannata kiistellä. Joskus kyllä tekisi mieli ehdottaa valittajille, että mitä jos hakisit perspektiiviä muualta maailmasta, mutta eivätpä ne siitä onkeen ottaisi.

Pystyn vaikuttamaan omaan työhöni ja säätelemään työtahtia ja hyvällä aikataulusuunnitelulla ja priorisoinnilla pystyy tekemään ihmeitä.

En kestänyt matalapalkkahommia ja haistatin pitkät orjuudelle. Kohta on ansiosidonnaiset lorvailtu loppuun ja sen jälkeen tt-tuelle rottailemaan. Ei hirveästi kiinnosta laittaa rikkaa ristiin tämän p-yhteiskunnan eteen.

Kokeile Japania ja E. Koreaa; ylipitkiä päiviä. Kiinasta en tiedä, mutta sielläkin on planeetan korkeimmat ÄO:t - ja koulusysteeminsä samaten pelkkää muistiinpainamista. Niissä maissa skarpataan eniten koko planeetalla.

AP ei taida olla normaalijärkinen kun tuollaista joutuu kyselemään. Minkähän ihmeen takia ihmiset käyvät töissä?

Ai jai, ketju niille, jotka eivät pärjänneet töissä(kään),