Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette tällaisesta kirjoittelusta?
19.10.2006 |
Suukku auki, lentokone tulee!
Uskon vakaasti, että koiran kanssa eläminen valmentaa vauvaperheen arkeen. Ainakin silloin, kun koira sairastaa.
Kuopus on nimittäin huono syömään: kun kuivanappulakuppi lasketaan sen eteen, se kiertelee sitä niin kauan kunnes esikoinen on imaissut oman ruokansa ja on olemassa vaara, että tämä tulee tyhjentämään myös kuopuksen kupin. Silloin kuopuksen on pakko ruveta syömään. Nappula kerrallaan, vaivalloisen näköisesti nieleskellen ja minua syyllistävästi mulkoillen.
Niinpä päätin ruveta syöttämään koirille herkullista lihamössöä nappuloiden höysteenä. Ihan vain pari ruokalusikallista ensi alkuun.
Se riitti. Kuopuksen vatsa meni totaalisen sekaisin. Öisin se kuljeskeli rauhattomana vikisten. Rojahti välillä sänkyyn ja nuoli käsivartta minuuttitolkulla. Ei siis omaansa vaan minun. Sen jälkeen se aloitti murheellisen vikinänsä uudelleen. Ulos se ei suostunut menemään. Ei ennen kuin minäkin menin.
Hämmentävää, miten monessa kodissa näytään heräävän jo aamuviideltä.
Pieni koira oli tietenkin valtavan iloinen, kun se pääsi ulos helpottamaan hätäänsä. Mutta kauan pieni koira ei kuitenkaan jaksanut olla iloinen, sillä lenkin jälkeen sitä rupesi kovasti väsyttämään. Ja mikäs ihme se on, kun on ensin koko yön kävellyt ympyrää murheissaan.
Ihmisellä sen sijaan on taipumus piristyä, kun hänet pakotetaan sängystä ylös ja pukeutumaan. Ja kävelemään sen jälkeen puoli tuntia raikkaassa ulkoilmassa.
Että kun talon muu väki sitten veteli sikeitä, oli hyvää aikaa mapittaa laskuja, tiliotteita ja talteen otettuja ruokareseptejä. Juoda pari kuppia teetä. Kokata päivän eväät valmiiksi. Tiskata. Tehdä aamupalaa muille. Pestä koneellinen pyykkiä ja siistiä asuntoa.
Kun mies sitten tassutteli keittiöön ja totesi, että on nukkunut " jotenkin huonosti" ja on " vähän väsynyt" , ei voinut kuin todeta, että onneksi kahvi on keitetty valmiiksi, se varmasti piristää.
Ja pieni koira nukkui edelleen, koska sekin oli vähän väsynyt.
Kuulemani mukaan monet pienet lapset käyttäytyvät koiran tavoin ja siksi myös heitä huijataan syömään. Ei tosin lihamössöllä vaan heiluttelemalla lapsen suun edessä ruokalusikkaa ja valehtelemalla sen olevan lentokone. Ja aina ei ihmislapsenkaan vatsa kestä lentokonesapuskaa, ja kipu kaihertaa öisin.
Silloin ihmislapsen vanhemmilla on kuitenkin etulyöntiasema meihin muihin äiteihin verrattuna. Sitä sanotaan vaipaksi.
KATI MUNKKI
. Tällä kolumnipaikalla käsitellään koirakodin arkeen liittyviä asioita. Kirjoittaja asuu kahden koiransa, Hertan ja Maijan kanssa.
Kommentit (8)
Ja kyseiset " kolumnit" ovat niin huonoja, että voi tuntea vain suurta myötähäpeää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon on niitä, jotka rinnastavat koirat ja lapset? Tai pitävät itseään biologisena ihmeenä, kun ovat synnyttäneet koiria; me muut äidit kun synnytämme ihan vaan ihmisvauvoja...
" Mä käyn vain kaupassa"
Tunnen usein huonoa omaatuntoa siitä, että koirat joutuvat olemaan yksin kotona. Tekisi mieli asentaa webbikamera tarkkailemaan, mitä kotona tapahtuu vaikkapa työpäivän aikana. Tai no, ei siihen oikeastaan mitään kameraa tarvita, tiedän sen kyllä muutenkin: koirat nukkuvat. Sängyllä, sohvalla, eteisen kynnyksellä.
Muutama päivä sitten päätin viettää laatuaikaa kotona koirien kanssa. Olin ajatellut harjoitella kuopuksen kanssa koirakoulun kotiläksyjä ja harjata syyssateiden sotkemia turkkeja. Vaan mitä tapahtui: lenkin jälkeen molemmat koirat painelivat lempipaikkoihinsa nukkumaan eivätkä hievahtaneet moneen tuntiin minnekään. Ne nukkuivat raukean rauhallisina, nautiskellen siitä, että minä olin paikalla vartioimassa kotia eikä heidän tarvinnut.
Koirakin kaipaa rauhaa, mutta se ei tarkoita yksinäisyyttä. Kun koira koiran itsensä mielestä jätetään heitteille, se kyllä kertoo sen. Tuhotyötä sopii odottaa silloin, kun on esimerkiksi lähtenyt lenkille, eikä ole ottanut koiraa mukaan. Kuopus kyllä haistaa, milloin jalkaan vedetään nimenomaan juoksulenkkarit ja -housut. Siinä ei auta, vaikka kuinka kieli poskessa valehtelisi, että " mä käyn vain äkkiä kaupassa" .
Joopa joo, koira ajattelee ja valitsee kohteensa. Saldona on sykemittarin nauhan paloittelu (useampaan kertaan), lenkkarinnauhojen tuhoaminen, kiinalaisen televisiotason jalan kovertaminen kulmahampailla. Kipsiseinän, tietokonejohtojen ja kevätesikkojen järsiminen. Ja niin edelleen. Ja kyllä. Koiralle annetaan myös puruluita, sille tarjotaan virikkeitä, se saa ulkoilla paljon.
Se vain sattuu osoittamaan mieltään hampaillaan.
Aina tuhoa ei edes heti huomaa. Kerran meni melkein viikko, ennen kuin hoksasin, että maton reunan alta pilkistää puolikas nappi. Toinen viikko meni ennen kuin tajusin, mistä se puuttuu: pellavajakun hihansuusta.
Toista puolikasta ei löytynyt koskaan...
Esikoinen on mukautuvaisempi, ja aikuisiällään se onkin tehnyt vain yhden tuhotyön kostoksi heitteillejätöstä. Silloin esikoinen meni ja järsi miehen lempitohveleihin reiän. Se oli paha.
Ei lapsia ja koiria voi rinnastaa, toki koiratkin vaativat vastuuntuntoa ja kouluttamista mutta on se nyt aivan eri asia kuin lapsi. Koiran voi jättää huoletta 8h yksin kotiin, ei pientä lasta voi jättää yksin. Toki koira on ulkoilutettava mutta sitä ei tarvitse vahtia koko päivää kotona ettei se nyt polta itseään hellalla, kiipeile kirjahyllyyn ym. Kyllä koiran kanssa eläminen on helppoa verrattuna lapsien kanssa elämiseen!
Ja minua pisti tuossa kolumnissa vihaksi koiran päästäminen omaan sänkyyn, saisi emäntäkin nukuttua huomattavasti paremmin jos koirat eivät saisi tulla makuuhuoneeseen. Meillä on tiukka sääntö ja elukka lentää niska-perseotteella makuuhuoneesta jos sinne uskaltaa yrittää (onko mitään kamalampaa kuin paskakelillä kurainen koira omassa sängyssä?). Sänky ja makuuhuone on VAIN ihmisille!
Mitähän kirjottaja maksaa sille lehdelle että suostuvat julkasemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen rakit kuulostaa olevan täysin kouluttamattomia mammanmussukka-remmiräksyjä joita vihaan yli kaiken!!!!
Koira on koira, se ei ole perheessä (=laumassa) saman vertainen kuin ihminen, koira on AINA alempiarvoinen!!!! Jos koiralle ei näytetä sen paikkaa laumassa niin lopputulos on tuossa, kaikki tuhotaan ja " osoitetaan mieltä kun ei otetakaan lenkille mukaan" . Kyllä meidänkin koira tunnistaa lenkkivaatteet mutta ei se mitään tuhoa jos sitä ei mukaan oteta. Työpäivien aikana ei pureskella tv-tasoja, nukuta sängyssä, järsitä vaatteita. Kouluttaisi nuo elukkansa niin ei tarvitsisi ostaa joka kuukausi uusia huonekaluja...
Ja sehän on sillä koirakoulussa.
Eikä kai se koiraa muuten lapseen verrannut, kuin sitä syöttämistä ja vaippa-asiaa. Verrataanhan vanhusten hoitoakin lastenhoitoon, hoivaa kuin hoivaa.
Lapsi mulla kyllä on.
Meinasin ensin vastata että kylläpä on ap jaksanut tekstin väsätä... ja lopussa tajusin että täähän on siis jostakin lehdestä reväisty. Jostain aika pienestä lehdestä varmaankin : )
(pointti sinänsä ei ollut huono)