Pakkohan sitä on uskoa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ei muuten ole järkeä, että koko ajan menettää läheisiä.

Kaikki eivät pidä sukulaisistaan. Onko niiden kanssa seurusteltava ikuisesti?!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät pidä sukulaisistaan. Onko niiden kanssa seurusteltava ikuisesti?!

Harmi, kun on näin.

Raamatussa puhutaan ylösnousseesta Jeesuksesta. Joka uskoo Häneen, ei ikinä kuole.

Et tapaa. Jo raamatussa kehoitetaan luopumaan - myös äidistään ja veljistään. Jos elämä jatkuu, se jatkuu aivan eri tietoisuudentilassa. Ilman muistoja.

Olen samaa mieltä. Läheiseni kuoli ennen juhannusta, ja ikävä on kova. Kyseessä oli luonnollinen ja odotettavissa oleva tapahtuma, ja ehdin hyvästellä hänet hetkeä ennen kuolemaa. Silti hän on aina läsnä elämässäni ja jossain vaiheessa, sitä ei tiedä koska, taas tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa puhutaan ylösnousseesta Jeesuksesta. Joka uskoo Häneen, ei ikinä kuole.

Ja sinä uskot...

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa puhutaan ylösnousseesta Jeesuksesta. Joka uskoo Häneen, ei ikinä kuole.

Ristiriitaista.

Puhuvat taivaasta ja helvetistä, ja samassa hengenvedossa ettei uskovaiset kuole. Zombeiksiko ne jää? Niitäkö ne kirkoissa istuvat mummelit on?

Elämä jatkuu matojen ruokana, osana luonnon kiertokulkua.

Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Kaikki lakkaamme olemasta aikanaan. Jo lakanneita tapaamme vain muistoissa.

Väliaikaista kaikki on vaan...

Olisi ihanaa, jos kuolemanjälkeinen elämä olisi totta ja pääsisin taas kuolemassa näkemään menehtyneet rakkaani. Valitettavasti en vain usko siihen.

Kuka haaveilee ikuisesta elämästä? Sellaista rangaistusta en tosiaan halua.

Aloittajalta haluaisin kysyä, että kummassa kahdesta mahdollisesta paikasta ajattelit heidät tavata ja perustelut olisi myös kuva kuulla. Nimittäin jos osa heistä on nyt paratiisissa ja osa tuonelassa, niin voit tavata vain ne ihmiset, jotka ovat siinä paikassa, jonne itse päädyt. Toisia et tule näkemään enää koskaan.

Tapaan kuolleita kun nukun. He voivat todella hyvin, nuoren näköisiä ja hehkuvat hyvää oloa eli uskon vahvasti kuoleman jälkeiseen elämään.

Jos ajattelee jälleensyntymää, niin muisti on mennyt, jossa menee suhteet siltä osin, että tiedot. On ihmisiä, jotka menettänyt muistinsa enemmän tai vähemmän, ja ovat vielä oma itsensä, kun taas toisissa tapauksissa persoonakin muutuu, mutta johtunee aivo-ongelmista. Parhaassa tapauksessa henkilö voi siis syntyä uudelleen, ja olla ihan itsensä, ominaisuuksineen.

Kuoleman jälkeen ei tapaa mitään eikä ketään, koska siihen vaaditaan keho, aistit, aivot, joka tässä ruumiillisuudessa on koko idea.

Onko kuolemattomuudesta todisteita, niin joitan kuoleman rajatapauksia on, joista on myös tietellisiä kiistoja, jotka kumoaa uskomukset. Loppujen lopuksi, vaikuttaa olevan fysiikan aluetta, eikä voida muuta kuin odottaa.

Elämä on paljon helpompaa, kun uskoo jälleennäkemiseen, tai siihen että kaikella on tarkoitus, tai siihen, että kaikki kääntyy lopulta prhain päin, tms.

Joku sanoo, että siinä pettää itseään. Mutta entä sitten? Jos elämä on helpompaa, niin miksi ei niin tekisi ja ajattelisi?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on paljon helpompaa, kun uskoo jälleennäkemiseen, tai siihen että kaikella on tarkoitus, tai siihen, että kaikki kääntyy lopulta prhain päin, tms.

Joku sanoo, että siinä pettää itseään. Mutta entä sitten? Jos elämä on helpompaa, niin miksi ei niin tekisi ja ajattelisi?

Mulle jo se, että Jeesus on vapauttanut mun kantamasta tekojeni taakkaa on helpotus, että jaksan tätä vaellusta jatkaa. Ei ne pahat asiat mihinkään ole kadonneet, mutta anteeksiannettuina ne eivät kalva mua hengiltä tai järjiltä. Samoin usko, että näen vielä rakkaimpani, tuo lohtua muuten niin syvään ikävään. Näillä eväillä. Eihän tämä usko ole keltään pois.