Lue keskustelun säännöt.
Miksi erosta yli pääseminen on näin vaikeaa ja elättelen vaan toiveita yhteenpaluusta?
06.07.2022 |
Mies jätti minut 10 vuoden suhteen jälkeen. Ei mitään sen pahempaa draamaa, kaikki vaan lässähti.
Miehellä on joku uusi kuvio naisen kanssa meneillään. Itsekin olen keskustellut netissä uusien ihmisten kanssa.
En kaipaa ex-miestä itsessään, keskustelu ei toiminut, seksi oli normaalia, suhde oli vain lähinnä kämppiksinä eloa viime ajat. Kuitenkin jatkuvasti kuvittelen, että mies tulee järkiinsä ja tahtoo minut takaisin, saamme keskusteltua syvällisesti ja alkuhuuma palaa takaisin ja olemme vasta rakastuneita yhdessä lopun elämäämme.
Vaikka itsekin tiedostan kaikki pielessä olleet asiat, enkä oikeasti edes haluaisi palata yhteen, miksi mieli tekee minulle jatkuvasti tällaisia kepposia? Erosta on kaksi kuukautta vasta aikaa, milloin tämä helpottaa?
Kommentit (6)
Läheisriippuvaiselle kaikki on aina vaikeaa.
Mun ex menee naimisiin jo toisen kerran eromme jälkeen. Erosimme 2016 ja hän on sen jälkeen ehtinyt mennä naimisiin ja erota ja menee nyt naimisiin kolmannen kerran. Lapsia hiukan ärsyttää, kun iskä menee joka toisen vastaantulijan kanssa vihille ;DDDD
Mutta eipä siinä, mua pelkästään naurattaa tämä. Josko kolmas kerta sitten toden sanoisi, toivotaan. Mitään pahaa en hänelle halua.
Ehdimme olla kimpassa 26 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin sanon, että sitä ei tiedä vaikka ihan oikeasti tuo lässähtäminen muuttuisi ihan oikeasti uudeksi alkuhuumaksi, kun hetki on mennyt.
Tuo kuuluu aivan normaaliin eroprosessiin. Hyvä, että kuitenkin itse tiedostat asiat ja pystyt myöntämään aidosti itsellesi, mikä oli pielessä. Päivä päivältä ja viikko viikolta huomaat, kuinka ajatukset vaihtuvat yhä enemmän siihen, että myönnän eron itsellesi ja haaveet yhteenpaluusta väistyy. Erossa tunteet menee vuoristorataa.
Kyllä se valitettavasti sen oman aikansa ottaa. En osaa noihin toiveisiin sanoa. Ehkä tilanne tuntuu kohtuuttomalta jos kuitenkin pitkään asiat oli ihan mallillaan.
Ehkä vois kokeilla jotain joka vie ajatukset tehokkaasti muuhun kuin eroon. Joku reissu tai muu tekeminen. Ei tietenkään sillä ajatuksella että pakenisi tilannetta vaan että antaa mielelle hetken hengähdyksen ikävistä tunteista.
Usko tai älä, mutta itselläni parhaiten eroon auttoi netissä kaikkien mietelauseiden lukeminen esimerkiksi instagramissa. Niiden kautta vähitellen ajatukseni muuttui ja tajusin, että jos yritän väkisin saada toisen ihmisen rakastamaan itseäni, ero ei siinä tapauksessa ollut toisen menettämistä vaan voitto pitkässä juoksussa.
Muistelen, että erossa ihan oikeesti jotkut aivojen sähköradat tms muovautuvat uusiksi ajan kanssa, joten se oikeasti ottaa aikaa, valitettavasti. Itsekin olen kauhean kärsimätön ihminen, mutta ei auta mennä kuin päivä kerrallaan. On onneksi jo paljon parempi olo kuin kuukausi sitten, niin kaipa se taas kuukauden päästä on helpottanut lisää.
Move on.
Vaimon tuttava teki tuota odotusta 15 vuotta ja siinä se elämä sitten meni.
Vain pitsa maistuu paremmalle uudelleen lämmitettynä. Muut ovat pettymyksiä.
Miehet ei maailmasta lopu, vaikka Putin omiaan yrittääkin ajaa sukupuuttoon.
Ja siihen suuntaan tuskin edes katselisit.