Uimavalvojien mitta täyttyi, teinit eivät kuuntele auktoriteettia.
https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/4710149
Auktoriteettia ei kunnioiteta enää muuallakaan teinien puolelta. Se mistä ongelma syntyy, on minulle ja monien teinien vanhemmille mysteeri. Koulussa sama juttu. Opettajia ei kuunnella, jos sitä auktoriteettia heillä enää nykypäivänä päänsilitys kouluyhteiskunnassa edes on. Onko nyky vanhempien kasvatuksessa yleisesti vikaa (ennen kaikki "oli paremmin "), tuleeko asia peruskoulun tasolta, onko somessa syy (somesukupolvi, ennen kaikki "oli paremmin) siinä on paljon teinien vanhemmille mietittävää.
Tuolla tavalla se mm. purkautuu mistä kirjoitus kertoo.
Kommentit (53)
Mistä lapsi voisi oppia auktoriteettikunnioituksen kun edes vanhemmat eivät ole heille auktoriteetti?
Aivan! Vanhat hyvät arvot kunniaan! Oli toki ennenkin räkänokkateinejä, mutta ongelma ei ollut ihan niin suuri kuin nykyään. Vielä 90-luvulla kunnioitettiin auktoriteetteja, tai no, suurin osa kunnioitti. Ei ne räkänokkateinit silloinkaan auktoriteetteja kunnioittaneet, eivät ainakaan ennen kuin pistettiin kunnioittamaan.
Todellinen syy keskenkasvuisten käytökseen löytyy aikuisten käytössä olevien kurinpitokeinojen kriminalisoinnista. Lapsilla on vain oikeuksia ja sen ne tietävät liiankin hyvin.
Minä uskon että yksi syy saattaa olla se että nuo teinit ovat kasvaneet Internetin keskustelupalstoilla, joissa kilpaillaan siitä kuka saa "servattua" kenetkin mukanokkelilla heitoillaan. Tuolla päänaukomisella vissiin saa muiden lammasteinien keskuudessa jotain sosiaalista pääomaa ja keskinäistä kunnioitusta. Perinteisestä muiden ihmisten kunnioituksesta ja arvostustuksesta, johon lapset ennen kasvatettiin, niin kotona, koulussa, kuin naapurin vihaisen paapan toimesta, nämä etuoikeutetut mulkut eivät tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jotain käsittämätöntä tapahtui Suomelle 90-luvun jälkeen. En vain täysin ymmärrä mitä tarkalleen meni pieleen.
Lama seurauksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä omasta mielestäsi auktoriteetti?
Kaikki liha tottelee väkivaltaa.
Auktoriteetti on auktoriteetti vain jos saa muut toimimaan ILMAN väkivaltaa. Väkivalle alistuminen ei vaadi minkäänlaista kunnioitusta väkivallan tekijää kohtaan. Päin vastoin väkivallan aiheuttaja on halveksittu henkilönä.
Äitini toimi yläkoulun opettajana. Hän jäi kymmenisen vuotta sitten ennenaikaiselle eläkkeelle, sillä oppilaiden vanhemmista oli tullut niin mahdottomia. Kun aiemmin vanhemmat kuuntelivat, mitä opettajalla oli kerrottavana heidän lapsistaan, ja toimivat sen mukaan, niin viimeisinä vuosina vanhemmat alkoivat heti puhelimessa väittämään vastaan ja kieltäytyivät uskomasta että heidän lapsensa olisi voinut mitenkään syyllistyä mihinkään. Yhteydenotot rehtoriin ja koululautakuntaan muuttuivat viikottaisiksi, siis vanhempien taholta. Mihinkään ne eivät koskaan johtaneet, paitsi siihen että kaikki muutkin kuin äitini kehottivat vanhempia panemaan kakaransa aisoihin.
"Osa vanhemmista jopa puolustelee lastensa huonoa käytöstä"
-
Täysin totta.
t. Ope
Vierailija kirjoitti:
Todellinen syy keskenkasvuisten käytökseen löytyy aikuisten käytössä olevien kurinpitokeinojen kriminalisoinnista. Lapsilla on vain oikeuksia ja sen ne tietävät liiankin hyvin.
Ei oikeastaan. Kyllä aikuisilla pitää olla muita keinoja kasvattaa lapsia kuin väkivalta. Nimenomaan pitäisi saavuttaa auktoriteetti ilman väkivaltaa. Kukin voi miettiä niitä kertoja kun olisi pitänyt pysyä henkisesti tiukkana, mutta ei viitsinyt/jaksanut, lepsuili ja antoi periksi väsymyksen takia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain käsittämätöntä tapahtui Suomelle 90-luvun jälkeen. En vain täysin ymmärrä mitä tarkalleen meni pieleen.
Olen saanut omat lapseni 2000-luvun alussa.
Ensin oli "vapaakasvatus", sitten "lapsentahtisuus", yms. Sama ilmiö vaikuttaa jatkuvan edelleen. Osalla vanhemmista menee yli. Tätä palstaa kun selaa, niin huomaa miten vanhemmat suhtautuu pieniin lapsiinsa. Lapsi sitä ja lapsi tätä. Pitää harrastaa, eikä se ole mitään, että lapsi itse, vaan vanhemman tehtävä on toimia kaiken sen mahdollistajana luopumalla suunnilleen omista tunteistaan. Lasta pitää jaksaa kuljettaa harrastuksiin, pitää olla eväät valmiina, laukut pakattuna, jne. Vapaapäivänä kysytään mitä lapsi haluaa tehdä ja sen mukaan sitten mennään. Sanonta on, että ennen oli 10 lasta yhden aikuisen ympärillä, nykyään 10 aikuista yhden lapsen ympärillä. Lapsi voi olla perheen ja parhaimmillaan koko suvun ainoa lapsi. Joulut on yhtä lahjavuorta (nykyään tosin panostetaan enemmän elämyslahjoihin, ei "krääsään", mutta onko se sen parempi?) ja toki suvun kesken on sovittu, että aikuiset ei tarvitse mitään. Lapsi näkee koko elämänsä, kun muiden ihmisten tarkoitus on palvella heitä. Jos sanovat jotain "hassua" ´, kuten miksi tolla naisella on parta, julkisella paikalla tai sukujuhlissa, niin aikuiset nauravat, kun on niin hassua ja söpöä. Jakavat faceen, kun muka hävetti. Ja taas kaikkia naurattaa.
Sitten lapsi kasvaa ja tapahtuu jotain. Yhtäkkiä kaikki ympäristön ihmiset alkavat suunnilleen vihata häntä. Ihmetellään, kun ei osaa käyttäytyä. Mistä hän olisi oppinut? Tai miten tuo ihmisten täysin muuttunut suhtautuminen vaikuttaa esim. kapinointiin (esiteineille ja teineille luonnollinen kehitysvaihe). Itse ajattelisin, että se vain lisää sitä.
Kyllä minä ainakin vihaan niitä lapsia jo ennen kuin ne kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain käsittämätöntä tapahtui Suomelle 90-luvun jälkeen. En vain täysin ymmärrä mitä tarkalleen meni pieleen.
Olen saanut omat lapseni 2000-luvun alussa.
Ensin oli "vapaakasvatus", sitten "lapsentahtisuus", yms. Sama ilmiö vaikuttaa jatkuvan edelleen. Osalla vanhemmista menee yli. Tätä palstaa kun selaa, niin huomaa miten vanhemmat suhtautuu pieniin lapsiinsa. Lapsi sitä ja lapsi tätä. Pitää harrastaa, eikä se ole mitään, että lapsi itse, vaan vanhemman tehtävä on toimia kaiken sen mahdollistajana luopumalla suunnilleen omista tunteistaan. Lasta pitää jaksaa kuljettaa harrastuksiin, pitää olla eväät valmiina, laukut pakattuna, jne. Vapaapäivänä kysytään mitä lapsi haluaa tehdä ja sen mukaan sitten mennään. Sanonta on, että ennen oli 10 lasta yhden aikuisen ympärillä, nykyään 10 aikuista yhden lapsen ympärillä. Lapsi voi olla perheen ja parhaimmillaan koko suvun ainoa lapsi. Joulut on yhtä lahjavuorta (nykyään tosin panostetaan enemmän elämyslahjoihin, ei "krääsään", mutta onko se sen parempi?) ja toki suvun kesken on sovittu, että aikuiset ei tarvitse mitään. Lapsi näkee koko elämänsä, kun muiden ihmisten tarkoitus on palvella heitä. Jos sanovat jotain "hassua" ´, kuten miksi tolla naisella on parta, julkisella paikalla tai sukujuhlissa, niin aikuiset nauravat, kun on niin hassua ja söpöä. Jakavat faceen, kun muka hävetti. Ja taas kaikkia naurattaa.
Sitten lapsi kasvaa ja tapahtuu jotain. Yhtäkkiä kaikki ympäristön ihmiset alkavat suunnilleen vihata häntä. Ihmetellään, kun ei osaa käyttäytyä. Mistä hän olisi oppinut? Tai miten tuo ihmisten täysin muuttunut suhtautuminen vaikuttaa esim. kapinointiin (esiteineille ja teineille luonnollinen kehitysvaihe). Itse ajattelisin, että se vain lisää sitä.
Kyllä minä ainakin vihaan niitä lapsia jo ennen kuin ne kasvavat.
Oletpa sitten valinnut mielenkiintoisella perusteella keskustelupalstan, jolla olet. Ajattelit varmaan, että vauva tarjoittaa sinun henkistä tasoasi?
Valitettavasti kaikki tällainen saa toivomaan oikein kunnon riistokapitalismia. Esimerkiksi pääsy uimarannalle maksaa 100 euroa/tunti. Jos tämä on ainut keino saavuttaa asiallista käytöstä julkisessa tilassa niin olkoon sitten niin. Jotain tarvitsee tehdä joka tapauksessa.
Olen saanut omat lapseni 2000-luvun alussa.
Ensin oli "vapaakasvatus", sitten "lapsentahtisuus", yms. Sama ilmiö vaikuttaa jatkuvan edelleen. Osalla vanhemmista menee yli. Tätä palstaa kun selaa, niin huomaa miten vanhemmat suhtautuu pieniin lapsiinsa. Lapsi sitä ja lapsi tätä. Pitää harrastaa, eikä se ole mitään, että lapsi itse, vaan vanhemman tehtävä on toimia kaiken sen mahdollistajana luopumalla suunnilleen omista tunteistaan. Lasta pitää jaksaa kuljettaa harrastuksiin, pitää olla eväät valmiina, laukut pakattuna, jne. Vapaapäivänä kysytään mitä lapsi haluaa tehdä ja sen mukaan sitten mennään. Sanonta on, että ennen oli 10 lasta yhden aikuisen ympärillä, nykyään 10 aikuista yhden lapsen ympärillä. Lapsi voi olla perheen ja parhaimmillaan koko suvun ainoa lapsi. Joulut on yhtä lahjavuorta (nykyään tosin panostetaan enemmän elämyslahjoihin, ei "krääsään", mutta onko se sen parempi?) ja toki suvun kesken on sovittu, että aikuiset ei tarvitse mitään. Lapsi näkee koko elämänsä, kun muiden ihmisten tarkoitus on palvella heitä. Jos sanovat jotain "hassua" ´, kuten miksi tolla naisella on parta, julkisella paikalla tai sukujuhlissa, niin aikuiset nauravat, kun on niin hassua ja söpöä. Jakavat faceen, kun muka hävetti. Ja taas kaikkia naurattaa.
Sitten lapsi kasvaa ja tapahtuu jotain. Yhtäkkiä kaikki ympäristön ihmiset alkavat suunnilleen vihata häntä. Ihmetellään, kun ei osaa käyttäytyä. Mistä hän olisi oppinut? Tai miten tuo ihmisten täysin muuttunut suhtautuminen vaikuttaa esim. kapinointiin (esiteineille ja teineille luonnollinen kehitysvaihe). Itse ajattelisin, että se vain lisää sitä.