Aikuisen sosiaalinen elämä (kaverit, tutut, läheiset)

Moni tuntuu murehtivan sitä, että jää ikäänkuin ulkopuolelle, ja ettei syvällistä ystävyyttä löydy.

Mun kaverit ovat vieläkin olemassa, vaikka olenkin vanhempi. Vaikka oma elämä on muuttunut, niin voidaan silti kahvitella eri elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa.

Mulle ei juuri kukaan laita viestiä tai kysy minnekään. Joskus joku soittaa, mutta yleensä se olen minä joka ottaa yhteyttä.

On kavereita, jonka kanssa oltiin joskus päivittäin tekemisissä, ja tosi hyviä ystäviä. Nykyään heillä uudet ystävät uudella paikkakunnilla mutta ei ne heidän uudet ystävät ole multa pois. Sitten nähdään kun nähdään, ja soitellaan kun soitellaan.

En ole tosiaankaan mikään ensisijainen tyyppi, jota pyydetään kylään, mutta oon asian kanssa ihan ok. Monesti oon kolmas pyörä porukassa, tai se jota näkee harvoin ja vähän. Ja ymmärrän, että ne toiset jos näkevät useita kertoja viikossa, niin totta kai heillä on omat juttunsa, josta en tiedä mitään. Sensijaan iloitsen siitä, että minulla on nyt seuraa, ja kiva nähdä näitä ihmisiä.

Olen nyt viime aikoina tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa ei vaan ole mahdollistakaan päästä yhtä syvälle kun ennen oli joidenkin muiden kanssa.

Ei ole aikaa istua tunteja jonkun luona, kun perhe on kotona. En pysty tuosta vaan lörpöttelemään puhelimessa koko päivää, kun lapset tarvitsee seuraa.

Olen iloinen siitäkin, kun tutustuin juhlissa alkukesästä yhteen ihmiseen. Pyysin mukaan ostoksille, ja käytiin kiertelemässä kylillä. Kysyi vielä, että käydäänkö syömässä, ja se sopi mulle. Nyt ei olla oltu kuukauteen missään tekemisissä, mutta sitten kun aikaa löytyy molemmilta, niin törmätään jossain mahdollisesti. Jos ei löydy, niin oli kiva viettää hänen kanssa aikaa sen yhden kerran, ja se mitä juteltiin juhliessa.

Nuoruuden ajan parasta ystävää nään kerran vuodessa, mutta pidetään sillon kivaa senkin edestä. Unohdetaan kaikki arjen hässäkät, ja keskitytään hetkeen, siihen joka meillä silloin on. Siitäkin tulee kiva muisto, kun osaa arvostaa hetkeä.

Miten itse koet sosiaalisen elämäsi?