Te joilla korkean paikan kammo, miten se ilmenee?

Mulla on avointen korkeiden paikkojen kauhu. Näkötorniin tai muuhun voin mennä jos siellä on ikkunat tai kalterit (ainakin yli 2m korkeat).

Joku Tokion Skytree ei ole mikään ongelma, sensijaan jo 2. Kerroksen parveke on, 3. Kerros on mahdoton.

Mutta tavallisten siltojenkin ylitys on vaikea tehtävä.

Korkealla tulee outo olo. Samaan aikaan haluaisin mennä matalaksi ja ryömiä pois, samaan aikaan pelkään tulevani hulluksi ja hyppääväni.

Todella hankalaa ja välillä rajoittavaakin!

Kaveri asui 6. kerroksessa ja hänellä oli lasittamaton avoparveke. Hieman kuumotteli olla siellä. Toinen paha rasti oli Lintsin maailmanpyörä kun siinä oli kiikkerät ja matalalaitaiset gondolit/istuimet. En tiennyt olevani korkeanpaikan kammoinen ennen tätä kokemusta.

Alkaa huimata kun nousen keittiöjakkaran päälle.

Korkeanpaikan kammoni on kehittynyt vasta 20 ikävuoden jälkeen, enkä tiedä mistä se on alkanut. Jos mukulana sitä rohkeni kurkotella parvekkeella katsoen ylös ja alas ja portaitten kaiteita pitkin tultiin alas kaiteella liukuen, niin ei enää. Parvekkeella ei todellakaan uskalla alkaa kurkottelemaan mihinkään suuntaa. Se ilmenee niin, että pelkkä ajatus kurkottelusta tai ylhäällä olosta saa vatsanpohjalla muljahtamaan tai väreet menevät selkärankaa pitkin. Eli ihan fyysinen epämiellyttävä kauhuntunne kehossa koko ajatuksesta.

Olen nähnyt useita hissiunia, joissa hissi menee liian ylös. Silloin alkaa tulla se sama korkeanpaikan kammo, vaikka ollaankin suljetussa tilassa, mutta kun ollaan menossa vauhdilla ylös ylös ylös.

Joskus vuosia sitten huomasin asian Linnanmäen maailmanpyörässä, istuin aivan kiinni sen istuin"laatikon" keskellä olevassa tangossa ja puristin sitä kaksin käsin naama valkeana.

Ja nyt huomasin Stadionilla ollessani, kun piti kerätä rohkeutta kavuta ylimmälle istuinriville istumaan, oli aika epämiellyttävää😐.

Ei tätä ollut nuorempana, nyt olen 40+v.

En pysty edes oikein katsomaan elokuvaa, jossa loikitaan katoilla ja kiipeillään seinällä korkealla (esim. Mission Impossible).

Eräässä ulkomaisessa Huppumalli haussa -jaksossa kilpailijat laitettiin kävelemään tosi korkean näköalatornin ulkopuolella olevalla luiskalla!!! Minulla olisi jäänyt kyllä kisa kesken siihen paikkaan.

Miksi tämä kammo on kehittynyt vasta nyt vanhemmiten eli 35-45v välillä?

No jopa telkusta välityksellä jonkun korkean paikan katsominen saa aikaan möyrinnän mahassa. Toisaalta inhoan myös merikuvia, joissa on isoja valaita. Sillekin fobialle on oma nimi mutta se saa mussa aikaan erilaisen kammoreaktion.

Maailmanpyörässä ahdisti, kun se huvipuistolaite oli niin korkealla.

Esim. niin, että olin tänään Raaseporin linnassa ja mun oli käännyttävä ylimmällä tasanteella takasin  portaisiin, mistä ei näkynyt alatasenteelle. 

Mutta sitten taas esim. Lentokoneessa en pelkää korkeutta. Vain silloin, kun näen alas. 

Korkean paikan kammoni ja meri sairauteni Taliinan ja Ruotsin laivoja pienemistä johtuu Korvien vioista eli sieltä siten tulee tasapino häiriö.Alkaa huimaa.

Riippuu tilanteesta. Lievästä ahdistuksen tunteesta/ sydämen tykytyksestä täyteen paniikkiin.

Pahoinvointina, silmissä pimenee, pyörryttää, jalat menee veteläksi. En voi katsoa edes videoita missä joku on korkealla kun alkaa huimata, kuvatkin tekee pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on avointen korkeiden paikkojen kauhu. Näkötorniin tai muuhun voin mennä jos siellä on ikkunat tai kalterit (ainakin yli 2m korkeat).

Joku Tokion Skytree ei ole mikään ongelma, sensijaan jo 2. Kerroksen parveke on, 3. Kerros on mahdoton.

Mutta tavallisten siltojenkin ylitys on vaikea tehtävä.

Korkealla tulee outo olo. Samaan aikaan haluaisin mennä matalaksi ja ryömiä pois, samaan aikaan pelkään tulevani hulluksi ja hyppääväni.

Todella hankalaa ja välillä rajoittavaakin!

Osuvasti kuvattu. Mullakin tuntuu juuti tuolta.

Minulla on. Enkä todellakaan mene minnekään maailmanpyöriin. Korkeat avoimet aulat huimaavat, avoimet erityisesti kierreportaat ja korkealla kerrostaloissa parvekkeet ym.

Siis huimaa, pelottaa, ahdistaa, ihan kunnolla.

"Korkealla tulee outo olo. Samaan aikaan haluaisin mennä matalaksi ja ryömiä pois, samaan aikaan pelkään tulevani hulluksi ja hyppääväni."

Tää on jännä juttu, koska tunnistan itsellänikin. Aiemmin jouduin joka päivä kulkemaan mennen tullen yhden junaradan yli kulkevan sillan kautta, jossa oli kalteriaita, ei edes kovin korkea. Toisella puolella jalkakäytävää oli aika vilkas autotie ihan vieressä ilman mitään aitoja. Koko matkan aina tuijotin vain tiukasti jakojeni eteen. Tuntui, että huimasi ja askel vongersi ja pelkäsin koko ajan heilahtavani autojen eteen, kun en uskaltanut ihan kaiteen vieressä kulkea, koska silloin olisin pelännyt putoavan sen yli radalle. Ja sitten vielä pelkäsin, että iskee jokin hirveä päähän pisto hypätä yhtäkkiä itse sen kaiteen yli... Ei niin mitään järkeä.

Tulee paska housuun, jos olen yli 5 m korkeudessa.

Olen jo yli kuusikymppinen enkä ole koskaan ollut lentokoneessa enkä mene ainakaan elävänä. En uskaltaisi edes kiivetä niitä portaita päästäkseni koneeseen.

Mua rupee korkeat paikat heikottamaan ja huimaamaan samaan aikaan.

Ehkei ole erityistä kammoa, mutta en menisi järkisyistä kaikkiin korkeisiin paikkoihin tai reunalle. Tulee huimauksen tunnetta, nuorena otti vatsasta vähän. En halua että jokin outo vetävä voima yrittäisi vetää reunalle, ehkä mielikuvitus on liian villi. :0 Vaikea sanoa mikä se olisi, ehkä tornissa kummittelisi tai olisi jokin pyörryttävä tekijä. Hissi on myös korkealla, ahdas tavallaan, metalliovet louskuttavat ja kirkas valo.