Tässä iässä 44-v ei ole mitään hyvää!

Nyt naiset!! Miksi ihmeessä pitäisi nostaa jotain markkina-arvoa?? Tsiisus. 44v:n tulee jo olla sen verran fiksu ja elämää nähnyt, ettei enää jaksa välittää muiden mielipiteistä ja lapsellisesti kerjätä vieraiden ihmisten huomiota. Oma hyvä olo lähtee itsestä ja siitä, että itselleen on hyvä ja armollinen. Se säteilee myös ulospäin.

N46 ja kovastikin paljon haaveita vielä

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanoisin, että kaikista kannattavin asia jonka voit tehdä markkina-arvoa nostaaksesi on matala rasvaprosentti ja treenaaminen eli niin että on kapeat reidet, timmi vatsa ja peppu, esim sanna marin. Sitten kun olet kunnossa niin mekko päälle ja ulos. Varmasti tulee katseita.

Minulle naisena ikääntymisen paras puoli on ollut se, että kaikki markkina-arvotauhka jää taakse. Jossain neljänkympin paikkeilla oli ulkonäkökriisi, koska ulkonäkö on aina ollut minulle tärkeää. Kriisin aikana kuitenkin tajusin, että ei auttaisi mitään vaikka olisin nuorempi, koska nuorempanakin ulkonäössäni oli mielestäni aina jotain vikaa tai korjattavaa. 

Tämä huomio auttoi ymmärtämään että kenenkään muun hyväksyntä kuin oma ei merkitse mitään missään iässä. Nuorempana olisin varmasti alkanut laihdutuskuurille ja ostanut jonkun kalliin reisienkavennuslaitteen kuullessani että joku random mies tykkää kapeista reisistä ja alhaisesta rasvaprosentista. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa! Tässä iässä jo tietää, että on ihmisiä jotka tykkäävät minusta sellaisena kuin olen, ja muiden mielipiteellä vaikkapa ulkonäöstäni ei vaan ole mitään merkitystä.

Minä olen yli kuuskymppinen. Iloinen, elämänhaluinen, hyvässä kunnossa.

Olen aina satsannut hyvään oloon, terveyteen. Ja saanut siitä hyvästä myös mukavan kropan.

Hyvä itsetuntohan mulla on aina ollut😄

Minulla on tuo sama fiilis, tosin rupsahdus kävi jo siinä 42 vuoden paikkeilla. Nyt olen 43. Kauhistuttaa katsoa valokuvia itsestäni: en näytä enää omalta itseltäni. Kasvot ovat vähän valahtaneet, ja iho ei ole enää se nuoren ihmisen iho. Ja kieltämättä muutos on ollut nopea, 41-vuotiaana minua ei uskottu sen ikäiseksi vaan kaikki luulivat nuoremmaksi. Juuri tuo rupsahduksen äkkinäisissä kauhistuttaa, kun 30-40 ikävuosien välillä vanhenemismuutokset olivat vielä tasaisesti tulevia ja maltillisia.

Ei ole aikaa pitää huolta itsestä kun on pienet lapset ja vaativa työ. Ruuhkavuodet näkyy naamassa ja kropassa. Eläkkeellä on sitten aikaa tuunata itsestä kaunotar 😄 N39

Pöh ala harrastaan

Ja ei sitä,

Sillä se on naurettavaa.

Aika vähän aikaa ihminen on parhaimmillaan. Jos elää 80-vuotiaaksi ja rusahtaa 40-vuotiaana, niin puolet elämästä pitää elää pahenevan roikkunaaman kanssa. Itselläkin selvästi rupsahdus alkanut. Naama valahtanut ja hiukset ohentuneet ja kuivuneet, perä ja tissit roikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt naiset!! Miksi ihmeessä pitäisi nostaa jotain markkina-arvoa?? Tsiisus. 44v:n tulee jo olla sen verran fiksu ja elämää nähnyt, ettei enää jaksa välittää muiden mielipiteistä ja lapsellisesti kerjätä vieraiden ihmisten huomiota. Oma hyvä olo lähtee itsestä ja siitä, että itselleen on hyvä ja armollinen. Se säteilee myös ulospäin.

N46 ja kovastikin paljon haaveita vielä

Ei ikä ole mikään syy luovuttaa ulkonäkönsä suhteen..

Karita Tykkä ja Sanna Marin näyttävät/tulevat näyttämään hyvältä pitkään koska panostavat hoikkuuteen.

Sanna Marin oli ennen vähän pullukka, mutta myöhemmin sai ne kapeat reidet ja timmin pepun.

Oli hieman pullukkana sata kertaa terveemmän, kauniimman ja elinvoimaisemman näköinen.

T- mies

Markkina arvo on niin passee.

Riittää et riität kissallesi.

Olen jo 50 v ja passikuvassa käymisen jälkeen piti mennä vessaan itkemään. Näytin niin rumalta. En olisi nuorempana uskonut, että tän ikäisenä elämä on niin tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Ei lihominen ole iästä kiinni mitenkään, koskaan.

Laiskuudesta ja passivoitumisesta se johtuu,aina.

Voit työntää nuo stereotypias sinne minne aurinko ei paista.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän aikaa ihminen on parhaimmillaan. Jos elää 80-vuotiaaksi ja rusahtaa 40-vuotiaana, niin puolet elämästä pitää elää pahenevan roikkunaaman kanssa. Itselläkin selvästi rupsahdus alkanut. Naama valahtanut ja hiukset ohentuneet ja kuivuneet, perä ja tissit roikkuu.

Ja ikää 43v.

Kannattaisi kehittää senverran lihaksia, että pystyisi käsillä kävelemään.

Ei pääsisi naama eikä muutkaan paikat valahtamaan;D

Jos vielä tuossa iässä on riippuvainen muiden hyväksynnästä ja elämä perustuu ulkonäköön, niin kriisi on väistämätön. Itsetuntoaan ja henkistä kypsyyttä voi onneksi kehittää ja kriisistä päästä yli.

Maailma on täynnä nähtävää, koettavaa, opiskeltavaa ja ajateltavaa, ja omaa luovuuttaankin voi ruokkia. Ulkonäkö on sivuseikka, johon takertuessaan menettää uskomattoman paljon.

Vanheneminen on inhottavaa koska se vie ulkonäön, heikentää kunnon, aiheuttaa kramppeja ja eri sairauksia helpommin.

Vaihtoehtoa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lihominen ole iästä kiinni mitenkään, koskaan.

Laiskuudesta ja passivoitumisesta se johtuu,aina.

Voit työntää nuo stereotypias sinne minne aurinko ei paista.

Kyllä valitettavasti ikä tekee omansa.Pyöräilen, treenaan ja olen aktiivinen , mutta kilot tulevt siitä huolimatta.Myös syön asiallisesti. 

Mietin kun luin että salaatti ei ole hyvä suolistolle.Olen kuvitellut että se auttaa pitämään kilot kurissa ,mutta vaivana nyt on suoliston oireet, joten salaatti pois. 

Minusta paras apu olisi koittaa keksiä jotain muuta sisältöä elämään kuin ulkonäkö ja miesten huomio. Mitä väliä sillä oikeasti on? Kun se vääjäämättä loppuu kaikkien kohdalla joskus. Kun opettelee nauttimaan esim. kulttuurista, kirjoista, liikunnasta jne. niin on innostavaa ja mielekästä tekemistä. Vapaaehtoistyö tuo elämään merkitystä ja sisältöä. Hoida itseäsi mutta ole rohkeasti oman ikäisesi. Syö hyvin, liiku ja nuku. Panosta vaikka pukeutumisneuvojaan. Mutta unohda ne rypyt ja valahtaneet posket. Hymyile ja suorista ryhti. Hyvä olo hehkuu ulospäin kaiken ikäisillä. Et oikeasti tarvitse miesten huomiota yhtään mihinkään, sen tarpeen vangiksi ei kannata jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä tuossa iässä on riippuvainen muiden hyväksynnästä ja elämä perustuu ulkonäköön, niin kriisi on väistämätön. Itsetuntoaan ja henkistä kypsyyttä voi onneksi kehittää ja kriisistä päästä yli.

Maailma on täynnä nähtävää, koettavaa, opiskeltavaa ja ajateltavaa, ja omaa luovuuttaankin voi ruokkia. Ulkonäkö on sivuseikka, johon takertuessaan menettää uskomattoman paljon.

Tämä! Itse kipuilin ulkonäön kanssa koko nuoruuteni ja sitten oikein kunnolla ikävuodet 40-44. Sen jälkeen kriisi jotenkin irrotti otteensa ja tajusin miten paljon aikaa olen käyttänyt ulkonäön itkemiseen (vaikka olin kaunis) ja miten paljon olen antanut sen vaikuttaa omaan minäkuvaani. Miten paljon olen nyhjännyt varjoissa ja inhonnut itseäni. Varonut ja pelännyt torjutuksi tulemista.

Korvaukseksi menetetystä ajasta olen päättänyt elää loppuelämäni niin, että elämä on mahdollisimman antoisaa ja siten, että minua nuoremmat naiset muistelevat minua esikuvanaan sitten kun olen oikeasti vanha.

Elämän parasta aikaa!

Kannattaa käydä ruuhka-aikana uimarannalla tai uimahallissa ja havainnoida ympärillään se toisten, tavallisten ihmisten vartaloissa näkyvä täydellinen epätäydellisyys. Aika harvalla näkyy upeita instakurveja vartalossa, jos kellään. Opettaa armollisuutta ja hyväksyntää omaa kehoa kohtaan, et ole lopulta sen kummempi kuin muutkaan.